Kevätsateen ropistessa on hyvä palata vielä Kanarian matkan tunnelmaan. Olen ollut tämän lomaviikon raportoinnissa ihan törkeän laiska, mutta jospa nyt samalla kun odottelen pyykkikoneen pyörähdystä valmiiksi.

Torstaiaamuna isäntämme lähti puolentoistatunnin pyörälenkille ja sieltä tultuaan käytiin sen kanssa uima-altaalla uimassa ennen aamupalaa. Palastelun jälkeen lähdimme ajelemaan saaren kraaterille. Loppumatkasta ajelimme aika mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Kävimme joitakin satoja metrejä meren pinnasta olevalla näköalapaikalla. Kuvat vähän sumuisia, pilvet aika alhalla.

Ja tässä kuva kraaterista näköalapaikalta otettuna

Näköalapaikalta ajoimme vähän alemmaksi, josta lähti tie kohden kraaterin pohjaa. Se mutkitteli kallioiden välissä. Tiellä jonkin verran kivikkoa. Laskeutumista tuli n. 500 m, mutta käveltynä varmasti tien mutkittelun takia jonkin verran enemmän. Kraaterin pohjalla näytti tältä

Paluumatkalla ylös tuli vähän hiki 😀

Ennen kotiin paluuta kävimme vielä jossain paikallisessa kylässä kahvilassa herkuttelemassa ja nauttimassa edullisista hinnoista. Appelsiinisorpetti oli hyvää, ehkä vähän turhan makeaa…

Päivän liikunta-annosta jatkoin uimalla reilut puolituntia uima-altaalla. Uidessani tajusin, että päivän aikana oli tullut syödyksi aika vähän, joten energiat alko olemaan aika vähissä. Luvassa oli kuitenkin herkullinen grilliateria. Grillissä paistui tuoreet tonnikalapihvit. Niiden kanssa söimme perunoita ja vihersalaattia.

Illan aikana ei mitään erityisempää tapahtunut. Juteltiin ja testailtiin erilaisia keskikropan hallintatreeniliikkeitä 😀

Perjantaina vuorossa oli tutustuminen Kanarian Venetsiaan. Valitettavasti kamera unohtui matkasta, joten kuvat jäi ottamatta. Siellä oli rakennettu upeita kanavia ja paikka oli ilmeisen tyylikäs muutoinkin. Kalastajakylämäisyyttä en kuitenkaan siellä tuntenut. Syynä saattoi olla isot markkinat, joka valtasi ison alan. Kiertelimme markkinoilla pieniä shoppailuja tehden. Naapurimantereen agressiiviset pakkomyyjät tuntuivat ahdistavilta, jopa pelottaviltakin. Krääsää oli ja sitä oli paljon. Ja niin oli myös turistejakin.

Kiertelyn jälkeen istahdimme lounastauolle. Söin herkullisen katkarapusalaatin ja jälkkäriksi jäätelöä ja baileyseä ja oli namia. Ja likööriä ei oltu säästelty. Sitä oli reilusti annoksessa.

Koska vielä oli shoppailuhaluja ajelimme Atlanticoon ja avokki löysi tuolloin itselleen farkut, paitapuseron, kevättakin jne. Ostoksilta kotiuduttuamme nautiskelimme jälleen grilliherkuista, nam. Tällä kertaa porsaanfilettä kera uunikasviksin.

Lauantaina isäntämme lähti polkemaan kolmen tunnin treeniään ja me kävelimme hiekkadyyneille. Sää oli todella tuulinen ja hiekka pölisi mielettömästi. Juoksentelimme (sen minkä pysty) dyyneillä nauraen ja nauttien. Joka paikka sen jälkeen oli kyllä ihan hiekassa.

Dyyneille muistimme sentäs ottaa kameran. Oma asustukseni ei vaan ole kovin edustava, yllä ostamani uudet bikinit 😀

Läskit näkyy, mutta minkäs teen, tällänen olen, mutta vielä mä muutun!

Käytiin avokin kanssa myös meressä. Vesi ei ollut vielä kovinkaan lämmintä, mutta ihanaa oli ottaa aaltoja vastaan, jotka heitti rantahietikolle. Koska avokki ei ole kovin hyvä uimari ja vähän uimisen suhteen arahko ajattelin ettei hän moisesta pitäisi, mutta erehdyin. Hän nauroi ja oli todella innoissaan aalloista. Hehkutti asiaa pitkään.