Valitettavasti toistamiseen tällä viikolla treeni pt:n kanssa peruuntui, mutta sairastumisille ei voi mitään, joten maanantaina paremmalla onnella. Onneksi eilen kuitenkin Otto opasti hienosti minut Vidaan ja illalla takaisin kotiin. Pääsin nauttimaan spinningin huumasta, huoltamaan kehoa ja treenaamaan keskikroppaa. Kävellessäni Vidaan sääriin ja pohkeisiin sattui niin paljon, että radan varressa teki mieli alkaa huutamaan. Inhoan mun coretexlenkkareita, ovat hirveän kovat ja huonot jalalle. Tilattiinkin avokin kanssa Partioaitasta Salomonin coretex-kengät, jotka saatiinkin jo keskiviikkona. Mulle kenkä oli kuitenkin pieni, joten huomenna uuden avustajan kanssa paria vaihtamaan. Toivottavasti seuraava koko istuu jalkaan hyvin.
Onneksi sääri- ja pohjekipu ei kuitenkaan pilannut spinningtreeniä. Oli kiva taas polkea Iran ohjauksessa ja jatkaa rolleriin. Varvistuksia tehdessämme jalat tuntuivat kamalilta, mutta pilateksessa ei vaivanneet. Onnistuneen treeni-illan jälkeen oli mukavaa palata kotiin hyvin opastaneen koiran kanssa. Hyvää mieltä lisäsi jälleen ihmisten ystävällisyys Vidalla. Kotimatkalla tapasin koiran ulkoiluttajan, joka kertoi minulle hänellä olevan koira mukanaan, joten pystyin olemaan skarppina ohitustilanteessa.
Minulla/meillä tosiaan vaihtui avustajan sijainen. Eka sijainen lopetti viime perjantaina ja keskiviikkona aloitti uusi. Perjantaina ennätettiin laittamaan villapuserosta hihapaikat ja nyt viikon mittaan olen neuloskellut kerroksia tasaseen tahtiin paidan vartalo-osaan. Nyt tämä uusi sijainen ei ole käsityöihmisiä, joten apuja tarvittaessa täytyy kysellä Silmukkasiskoilta ja ekalta sijaiselta. Käsityökärpänenkin nimittäin suristelee ihan mukavasti treenikärpäsen rinnalla.
Tiistaina keramiikassa jatkoin teepannun yläosan valmistusta makkaratekniikalla. Ens kerralla teen nokan, kädensian/kahvan ja kannen. Rottingissa ohjaajan taistellessa sienikorin sangan kanssa punoin ovaalikoria. Tää alkuvuosi on mennyt todella vauhdilla, sillä keramiikkaa on jäljellä vain neljä ja rottinkia viisi kertaa. Sitten tiistait vapautuu muulle touhulle.
Tällä viikolla meillä oli Oton kanssa koulutuslenkki. Johtava kouluttaja Kirsi tuli luoksemme ja teimme Vidan reitin harjoituslenkkinä. Nyt Otto ei saanut yhtään jumittaa eikä haahuilla. Mä harjottelin tiettyä napakkuutta/äänenkäyttöä. Uusiksi ottoja tuli jonkin verran, mutta Ottopa kesti ne. Tuntui hyvältä kulkea, tuntea koiran liikkeet valjaissa, kevyen vedon. Menomme näytti paljon paremmalta mitä edelliskerralla, ja siltä se myös tuntui. Hiljalleen vauhti on löytynyt ja haahuaminenkin vähentynyt. Vielä kun tulee täsmällisyyttä, vastuun ottoa reitistä ja kokeilut loppuu, meistä tulee vielä ihan onnistunut parivaljakko.
Toki arkipäiviin on mahtunut myös töitä. Vaikka maanantai olikin melkoinen peruutusten päivä, loppuviikon työt piti kutinsa. Ens viikko näyttää todella hiljaiselta, mutta kalenteri on täyttynyt iloisesti kaikesta muusta 😀 Toivottavasti maanantain treeni onnistuu ja alkuillasta tavataan Silmukkasiskojen kanssa pitkästä aikaa. Siitä on hyvä potkaista uusi viikko käyntiin. Mutta vielä tätä viikkoakin on viikonlopun verran jäljellä, joten rentouttavaa oloa kaikille lukioille. Nyt menen keittämään teetä ja rentoilemaan rupatellen Aa:n kanssa, joka tuli hierontaan ja kuulumisia vaihtamaan. Ihana nähdä häntä pitkästä aikaa.