Tuli päivä milloin tiesin sun lähdettävä on
Se koski kovaa sydämeen, mutta olit liian rakas kärsimään, joten tein päätöksen kipeimmän.
Ennen lähtöäsi sait kuitenkin viettää viikonlopun mökillä ja kuin tilauksesta saimme kevään upeimman päivän. Kuljit pihapiirissä koko ajan jotain touhuten, osallistuit puuklapiurakkaamme levittäen klapeja pitkin pihaa. Kaivoit kuoppia, söit maata. Teit kaikkea mitä täällä mökillä rakastit. Katselimme touhujasi sun sydämet vereslihalla tuskasta. Illalla köllötitte Oton kanssa jaloissamme niin rakkaina ja lämpiminä.

Tänään et täällä ole. Ehkä katselet tähdistä miten pärjäilemme. Kaipaus ja suru on pohjaton. Eilisaamuna heräsin painajaisiin ja kuulin kopastasi unituhinoitasi ja asennon vaihteluääniä. Kyyneleet nousivat silmiin, sillä tiesin tänään on päivä milloin matkaat pois luotani mun.

Se fyysinen huonovointisuus oli jotain todella kuvottavaa. Kellit olkkarin pöydän alla ja minä sinua rapsuttelin. Tassutit pyytäen lisää. Ehkä kerroit minulle, että olet valmis lähtemään. Patti vaivasi sinua ja viimeisinä päivinä liikeradat tassussa vaikeutuivat hurjasti. Kävelit reippaasti kotoa autolle ja Opaskoirakoululla nuuskuteltuasi tutut paikat sisälle klinikalle. Siellä koululla sinä synnyit ja siellä sinut saatettiin tähtien luo. Kyllähän minua itketti, vaikka tiesin tehneeni rakkauden teon.

Sain itseni kootuksi ja kun lähdön hetki oli käsillä en kyynelehtinyt. Toivotin sinulle hyvää matkaa ja halusin sinun nukkuvan rauhassa. Silitin sinua niin pitkään kun sydämesi oli pysähtynyt. Otto tuli sinut hyvästelemään. Vähän poika oli hämmentynyt, ei haistellut sinua ja väisteli kohtaamistasi sinun lattialla maatessasi. Otto tuli luoksemme ja istui eteemme. Päästi uikahduksen. Olemus kertoi sen ymmärtäneen. Kuljittehan te enempi vähempi miltein kolme vuotta yhdessä.

Sinua oli saattelemassa myös sinullekin kovin rakkaaksi tullut avomieheni. Silitimme sinua yhdessä ja annoimme sinun mennä, koska tiesimme sen olevan oikein. Nyt ei patit sinua paina, eikä vanhuus vaivaa. Sanoinpa sinulle nukahdettuasi, että eivät myöskään itikat kiusaa eikä hotspotti rakkaasta uinivimmasta riehaannu. Sinun on nyt hyvä tähtien kodissa. Täällä kaipaus ja suru painavat, mutta samalla myös helpotus.

Sait lähteä Opaskoirakoululla todella rauhallisissa olosuhteissa. Sinulle oli laitettu peti, josta et tosin piitannut. Paljas lattia oli parempi.
Eläinlääkäri Lena auttoi sinut matkaan Vesan ollessa tarvittaessa apuna. Heidän ammatillisuus yhdistettynä empatialla, tunteilla, rakkaudella teki minuun syvän vaikutuksen oman tuskanikin keskellä. Kiireettömyys, rauhallisuus, lämminhenkisyys ne kaikki auttoivat varmasti niin sinua kuin meitäkin.

Nyt Ykki et ole täällä, mutta sait elää pitkän (14v 4kk ja 4vrk) elämän. Teit hienon uran opaskoirana. Hurmasit ympärillä olevat ihmiset. Joskus vedit ihan liikaa etkä tehnyt kulkuamme helpoksi, silti sinua niin rakastan. Olit rohkea ja opit reitit helposti. Ja se sinun ilo ja energisyytesi. <3 Sait nauttia myös eläkepäivistä melkein kolme vuotta. Ehdit rakastumaan mökkielämään. Täällä todella toteutit itseäsi. Välillä tuntui ettei niin isoa puukarahkaa ole mitä et raahaisi mukanasi. Olen myös iloinen, että sait lähteä iloisena itsenäsi, jaksoit tepsuttaa itse lääkärin luo . Sait lähteä arvokkaasti ja me pystyimme luopumaan sinusta ennen kuin olit liian kipeä.
Hyvää matkaa Ykki tähtien kotiin <3