Toissasunnuntaina matkasimme avokin ja Oton kanssa Tampereelle ollen perillä jo ennen yhtätoista. Edessä oli kolme tiivistä, mutta mukavaa päivää ystävien kanssa. Sääkin oli suosiollinen, jälkimmäisenä yönä taisi tulla sadekuuro, mutta sehän ei nukkuvaa kansaa haitannut.

Vietettyämme kahvittelutuokion ystävien luona lähdimme ajelemaan Valkeakoskelle, jossa vietimme upean reilu parituntisen Kirka-musikaalia katsellen ja kuunnellen. Musikaalin on ohjanneet Vexi Salmi ja Heikki Paavilainen. Kirkan roolissa nähtiin Jari Ahola. Esitys vei tunnelmaan ensihetkestä lähtien. Moni Kirkan hitti sai ihan uuden merkityksen, niin taitavasti ne oli ujutettu tarinaan, joka lähti Babitzinin musikaalisen suvun saapumisesta Suomeen Pietarista vuonna 1917. Kirka syntyi Helsingissä 1950 perheen menetettyä aiemmin ensinmmäisen poikansa. 12-vuotiaana hän esiintyi jo rock-bändin solistina. Kirkan fanisivuilta luin myös hänen osallistuneen harmonikkakilpailuihin, josta musikaalissa ei ollut mainintaa. Musikaali eteni Hetkilyö-hitin julkaisemisesta suureen suruun Samyn kuolemaan. Kylmät väreet ja liikutuksen kyyneleet kun Muskan roolissa ollut Irina lauloi Pidä kii ja Aholan laulaessa ”Kodin tyhjäksi jääneen”. En tiedä laulun oikeaa nimeä. Olen joka tapauksessa pitänyt sitä jonkinlaisena jätetyksi tulleen miehen rakkaussurkutteluna. Musikaalissa laulu sai kuitenkin täysin uuden merkityksen. Sanat sopivat niin siihen tyhjyyteen mikä jää kun itselleen tärkeä henkilö on poissa. Tosin tunnustettava on, että niitä tunteita tunsin myös Ykki-koiran siirtyessä tähtien kotiin.

Pidin ehkä enemmän ensinmmäisestä puoliajasta. Toisessa homma ehkä vähän lässähti. Toisaalta myös Kirkan elämässä vaikeuksia riitti omantunnon tuskineen. Saimme nauttia koko esityksen ajan upeista roolisuorituksista ja monta kertaa toisellakin puoliajalla silmänurkat kostuivat.

Mielestäni Valkeakosken kesäteatterissa puitteet olivat loistavat. Äänentoisto toimi, paljon yleisöä, taustalla järvimaisema. Valitettavasti en voi kirjoittaa, että menkää katsomaan esitystä, sillä viimeinen näytös oli käsittääkseni viime lauantaina.

Upean musikaalin jälkeen suuntasimme Kehräsaareen Tammerkosken äärelle ystäviemme valitsemaan pihviravintolaan Stefan´s Steakhouseen herkuttelemaan. Istuimme terassilla kosken yllä lämpimästä kesäillasta nauttien. Pihvi oli todella herkullista, parmesan-perunat hiukan pettymys. Ravintolassa oli leppoisa tunnelma ja opaskoiraan suhtauduttiin normaalisti. Tarjoiltiinpa Otolle vettä kuten myös tiistaisessa ruokapaikassammekin.

Aterioinnin jälkeen kuljeskelimme Tampereen katuja pitkin käyden lasillisella laivaravintolassa ja Amarillossa ennen ystävien kotiin matkaamista. Siellä vielä hetki rupattelua. Puolelta öin päät tyynyyn.

Aamutoimien jälkeen lähdimme nauttimaan Tammelan torille toritunnelmasta. Aamupalastelun jälkeen avokki pääsi nauttimaan paikallisesta herkusta. Oli kuulemma tuoretta ja hyvää. Mustamakkara on sellainen herkku mistä minä en ymmärrä mitään 🙂

Toritunnelman jälkeen matkasimme Kehräsaaren Käsityökorttelin butiikkiin lankoja ihastelemaan. Ja voi ei, SORRUIN! Pussiin lähti kuusi kerää. Ehdottomasti merino-silkki pehmeydellään, maitosoija-erikoisuudellaan ja 100 % bambulanka… Ei niitä voinut vastustaa, ei mitenkään 🙂

Lankashoppailujen jälkeen kulku suuntautui Pyynikin näkötornille. Kahvilassa nautiskelimme kuuluisat munkit, myös gluteiiniton munkki oli herkullinen. Herkkuhetken jälkeen näkötorniin.Koska viimeiset portaat olivat todella jyrkät Peter jäi odottelemaan meitä tornin sisäosiin avokin ja Maijan kanssa käydessämme ylhällä asti.

Sorsapuistossa käppäilimme rentoillen ja istahdimme lammen rannalle.

Välillä piipahdimme kotosalla, jotta Nelli-koira pääsi ulkoilemaan. Otto jäi Nellin kaveriksi meidän lähtiessä syömään. Nyt menimme jo minulle tuttuun Plevna-ravintolaan, jossa jälleen herkullinen ruoka. Avokki ihastui paikan tummaan oman panimon olueeseen ja minä kuivaan omenasiideriin. Valitettavasti paikalla ei ole pullotuotantoa, joten mistään ei voi heidän panimonsa tuotteita ostaa. Suosittelen ehdottomasti kuitenkin paikalle osuessa maistamaan.

Tiistaina kävimme Poliisimuseossa, jossa olen käynyt vuosia sitten. Muistin siellä olleen enemmän kosketeltavia asioita mitä lopulta oli. On tietysti ymmärrettävää ettei aseet ja erilaiset välineistöt voi olla vapaasti hipelöitävänä, silti se oli vähän harmi. Museossa oli paljon kuvia eri vuosikymmeniltä poliisiasuista, poliisioperaatioista. Myös aseet, tutkintavälineistöä jne. Rekeä vähän koskettelin ohi mennen, vaikka siihenkään ei olisi saanut koskea. Mustaan maijaan sai mennä jopa sisälle, joten… pariskunta taas pelleilemään 🙂

Vielä ennen junamatkaa kotiin tarkoitus oli mennä puolentoistatunnin sisävesiristeilylle, mutta laiva ei kulkenutkaan. Päädyimme kreikkalaiseen Antikaan syömään, jossa aikanaan on kuvattu Reinikaiseen kohtauksia. Ruoka oli hyvää. Jälkiruokavohvelit nautiskelimme vohvelikahvilassa Rautatieaseman lähistöllä. Seitsemältä alkoi sitten kotimatka Vantaalle. Aika meni nopeasti ja onneksi seuraavillekin kerroille jäi nähtävää ja koettavaa. Oton päästyä kotiin, söi ja painui koppaansa unikiepilleen 😀