Huhtikuussa täytin pyöreitä ja tuolloin sain monta ihanaa lahjaa. Eilisiltana oli kokemuksellisen lahjan aika, sillä minut vietiin melomaan. Olen melonut aiemminkin, mutta en koskaan merellä ja edellisestä melontakerrasta oli aikaa seitsemän vuotta.

Mari oli varannut meille kahden tunnin kajakin vuokrauksen
naturaviva melonta-keskuksesta
Toimistossa saimme ystävälliseltä naiselta ohjeet ja kartan. Siirryimme rantaan, jossa puettiin ylle suojapeite ja pelastusliivit.Pujottauduimme kajakkiin ja meidät työnnettiin vesille. Rannassa oli paljon levää, myös puuromaista sinilevää. En osannut ajatella, että sitä olisi vielä elokuun ihan lopussa. Toisaalta, onhan edelleen ilmat olleet todella lämpimät. Joka tapauksessa meri oli täysin tyyni ja aurinko lämmitti.

Meloimme rannan tuntumassa ja hyvin alkuvaiheessa minun oli luovuttava takista. 😀 Kauempana kulki vesibussi ja pääsipä Mari ihailemaan Vuosaaren tornitaloakin.

Meloimme Ramssinniemen ohi saapuen laivaväylälle, jossa jokin urheiluvene kulki edestakaisin. Aluksi hivenen veneestä tulevat laineet jänskätti, mutta lopulta aivan turhaan, sillä jäivät todella mataliksi.
Ylitimme veneväylän meloen Vartiosaaren edustalle. Ilmeisesti kiertämällä meloen Vartiosaaren tulisi varsin mukava melontareitti. Se vaatii kuitenkin enemmän aikaa kuin pari tuntia. Mielelläni kyllä lähtisin melomaan reitin joskus. Itse asiassa siinä meloessa mietin miten olisi hienoa keväällä liikkua rauhalliseen tahtiin kajakilla äänitellen vesilintuja. Nyt linnusto oli kovin hiljaa. Hanhien kaakotusta kuului vähän.

Hiljalleen lähdimme palailemaan takaisin kohden Vuosaaren rantaa. Paluumatka sujuikin rivakammin. Ehkä nyt emme nuolleet rantoja niin orjallisesti mitä mennessä. Saavuttuamme rannan tuntumaan ystävällinen ohjaaja nappasi vielä muutaman kuvan meistä iloisista ja tyytyväisistä melojista.

Lukiessasi tätä tekstiä ehkä mietit miten melominen sokealta onnistuu. Mistä tietää milloin mela on oikeassa asennossa… Melassa itsessään ei ole mitään merkkiä mistä voisi tietää missä asennossa lapa on. Ohjaaja laittoi teipin palan, mutta en sitä meloessani edes muistanut. Parhaiten melan asennon tietää melomalla. Jos mela on väärässä asennossa ei se liiku jouhevasti tai jää aivan pintaa viistämään. melaa liikuttamalla oikea asento kyllä löytyy. Siihen voi luottaa. Näkevä huolehtii pääosin ohjaamisesta ja kertoo, jos melotaan vain toisella puolella tms.

Könyttyämme kajakista ylös, riisuimme varusteet ja veimme ne kuivumaan. Toimistossa piipahduksen jälkeen istahdimme paikan kahvilan terassille nauttimaan kahvista/teestä, smoothieksesta, tyrnishotista ja daimkakkupalasista. Oli hyvä, onnellinen mieli <3Melonta oli kyllä todella hauskaa ja ehdottomasti haluan päästä melontaretkelle uudestaankin.

Tällä viikolla olen muutoinkin käyttänyt lahjaksi saamiani lahjakortteja. Keskiviikkona olin tunnin hieronnassa Keravalla
Hieronta-Sirussa
Rentouttava hieronta teki todella hyvää. Itseään tulee aivan liian harvoin hoidatettua, joten todettava on ystävien tienneen olevani hieronnan tarpeessa 🙂

Huomasin Facebookista toissapäivänä, että Snurressa on eilen ja tänään -20% ale neulelangoista. Mari lähti kaveriksi ja näin pääsin
Snurreen
ostoksille. Lahjakortilla ostin harjattua ihanan pehmeää albakkalankaa Børstet Alpakka Sandnesia. Väriksi valikoitui viinin punainen. Ajattelin neuloa pelleriinin tai ponchon. Lisäksi ostin tilaustyöhön alpakka-kaulaliinaan kitin väristä lankaa. Snurressa oli ystävällinen palvelu ja sopivia lankoja etsittiin useamman myjän voimin. Olen neulonut todella laiskasti neuleita viime aikoina, mutta nyt sormet syyhyää puikoille.

Alkukesästä käytin lahjakorteista Hoppypointin kortit mosaiikkipaloihin. Valmistuneista töistä tulossa oma esittelypostauksensa. Lisäksi sain lahjakortin Thehuoneelle, josta ostin aivan ihania kesäisiä teemakuja. Uudeksi suosikikseni nousi valkoinen tee, jossa mustikkaa. Sitä piti pari viikkoa sitten hakea lisää. On pehmeän makuinen lempeä tee.