Huhtikuisella huovutuskurssilla teemana oli kolmiulotteinen huovutus. Harjoittelimme aluksi muottien avulla kukan terälehtien neulahuovuttamista. Tavoitteena oli tehdä pieni taulu, jossa monikerroksisia kukkia. Jotkut muoteista olivat haastavia pienien yksityiskohtiensa vuoksi. Aluksi huovutettiin alimmat ja suurimmat terälehdet, jonka jälkeen keskikokoiset ja pienimmät. Kerros kerrokselta ne neulahuovutettiin kiinni huopakankaaseen. Kahden kukan lisäksi innostuin huovuttamaan työhön vielä perhosen. Huovutin tarkoituksella sen niin ”matalaksi” alustaltaan, että tulee häilyvä vaikutelma.
Toisena teemana huovutuskurssilla oli huovuttaa muotin päälle. Käytettävissämme oli erilaisia tyroksisia aihioita. Itse valitsin kaktuksena myydyn muodon. Hyvin monelle siitä tuli kuitenkin mieleen lintu ja tarkemmin riekko. Minulle on vaikeaa tehdä täysin mielikuvituksellisissa väreissä ja muodoissa asioita. Jos teen kaktuksen, sen pitäisi olla myös oikean kaktuksen värinen. Tai jos teen tomaatin, omenan tms. sen pitäisi olla oikean näköinen joka suhteessa. Minulla onkin ollut käsitöiden myötä opettelemista, että tekijällä voi olla myös taiteellista lähestymistapaa työhön. Riekkoa tehdessäni minua alkuun häiritsi, että riekosta ei tule väritykseltään oikean näköinen, mutta siitä yli päästyäni sytyin työhön. Lopulta riekko sai helmistä silmät ja siipiinsä koristeita. Valitettavasti kuvaa ei ole vielä täysin viimeistellystä riekosta silkkinauhoineen, josta sen voi laittaa roikkumaan. Avustajani ei ollut kurssin viimesinä päivinä mukana, joten siksi helmivaiheista kuvia ei ole.
Kukka- ja riekkotöiden lisäksi ehdin tekemään toisen taulutyön, jossa kukkien lisäksi jänis. Työstä ei myöskään ole vielä kuvaa. Tauluille on hankinnassa jonkinlaiset kehykset, joten julkaisen ns. tuotekuvat myöhemmin.
Keskiviikkona kurssilla meillä ei ollut laisinkaan pajatyöskentelyä. Aamupäivällä Ura käsillä -hankkeen vastaava luennoin brändäyksestä ja Näkövammaisten Liiton yrittäjäneuvoja puolestaan yritysasioista. Iltapäivällä kävimme Tutustumassa erääseen käsityöliikkeeseen. Torstaina lähdin puolen päivän jälkeen kohden Kemiötä, joten minulta jäi puolitoista kurssipäivää pois. Kahdessa paikassa kun ei voi olla samaan aikaan. 🙂
Olen kerran huovuttanut, kun opiskelin. Kivaa puuhaa.
Minusta kiehtovaa on se miten erilaisilla tekniikoilla voi huovuttaa. Kuvittelin varsin pitkään ettei täysin sokeana voi neulahuovuttaa, mutta onneksi käsitykseni on korjaantunut. Kyllähän sitä joskus pistää sormeensa, niin tekevät näkevätkin 🙂
Mielenkiintoista! Oma kokemus huovuttamisesta on jäänyt todella vähäiseksi, mutta tätäkin voisi tosiaan joskus kokeilla ihan ajan kanssa.
Huovutus on kyllä tosi kiva tekniikka kaikessa monipuolisuudessaan. Miksiköhän minun ei tule huovutettua usein? Kiitos inspiraatiosta! 🙂
Vaikka huovuttaminen on kivaa, sitä tulee kyllä tehdyksi valitettavan harvoin, vaikka villaa on hyllyllinen odottamassa työstöään. Ongelmani taitaa olla, että aina innostun niin monesta ja aika ei vaan kaikkeen riitä 🙁
Huovuttamista en ookaan kokeillut aikoihin. Jotenkin se tuntuu ehkä vähän talviselta lajilta. Mut kiva tekniikka. Joskus voisi kokeillakin tyttöni kanssa. Voisi tykätä siitä läträämisestä. 😊
Minä en ole ikinä huovuttanut mutta onneksi lapseni osaavat tuon taidon! 🙂
Tuo kolmiulotteinen huovuttaminen on todella kivan näköistä! Minulla on villat kaapissa odottamassa inspiraatiota. Välillä tulee tenkkapoo, että mitähän niistä keksisi. Ehkä ammennan näistä jotain 🙂
Tuo kolmiulotteinen huovuttaminen oli myös hauskaa. Ja joo, kyllä se huovutus taitaa enempi talvisaikaan inspiroida.
Jossain välissä ostin huovutusvilloja ja teinkin niistä jotain, mutta en kuollaksenikaan muista että mitä 😀 Jotain sydämiä piparimuotin avulla ainakin mutta mihin lienee päätyivät.
En ole koskaan kokeillut huovuttamista, vaikuttaa kyllä kivalta hommalta. Olet saanut kauniita muotoja tehtyä ja värit ovat raikkaat. Hieno taito!