Aina silloin tällöin pihalampeen pulahtaa lintuja visiitille. Telkkänaaraan syöksyilyä veteen ja ääntelyä sain su 28.5. vastaisena yönä. Lampi ei ole kovin iso, ehkä n. 30m*20m ja se on lähdepohjainen. Vesi on todella kylmää kesälläkin.
Touko-kesäkuun vaihteessa äitini vieraili mökillämme ja hän kuvaili meille miten västäräkki keikutteli pyrstöään laiturilla ollessaan. Muutama päivä västäräkin äänen ”metsästykseen” meni, mutta lopulta tallentui linnun yhteysääni.
Västäräkin varsinaista laulua pääsee harvoin kuuntelemaan, mutta käydessäni läpi toukokuisia tallennuksia mikrofonin ollessa yksin äänittämässä, löytyi tämä tutun kuuluinen ääni, joka paljastui västäräkin lauluksi.
Eräänä arkiaamuna lähdin Riikan kanssa kuuntelemaan lintuja Vantaan pitkäkoskelle. Heti reitin alussa pääsimme kuuntelemaan viitakerttusen taidokasta laulua. Tätä olisi jaksanut kuunnella vaikka miten pitkään. Lopulta kuitenkin jatkoimme matkaamme. Viitakerttunenhan on yksi myöhäisempiä muuttajia Suomen suveen.
Mökin pihaan alkukesästä kuului useasti kuovin soidinhuutelu ja pääsinpä eräänä aamuhetkenä tallentamaan kuovin varoittelua. Ei välttämättä kovin kaunis ääni, itse asiassa aika hätkähdyttävä läheltä kuultuna.
Tuolloin kesäkuun puolessa räkättirastaat olivat koko ajan äänessä. Välillä tuntui, että muita lintuja ei kuulukkaan, aina vain räksä. Räksän räkätys on meille tuttu, mutta miten tuttu on linnun lentolaulu. Äänitteessä useampi räksä nirskuttelee ja narskuttelee. Ei sitä kyllä oikein lauluksi voi sanoa…
Keväällä kun ensikertaa kuulee laulujoutsenien töräytykset ja siiven iskut sydämessä läikähtää. Vasta kesäkuun puolessa sain paremmin tunnistettavan laulujoutsentallenteen mitä 6.5. tallenne on.
Kesällä 2016 lehtokerttu mökkimme pihassa liverteli-laverteli voimallisesti pirteän iloisena. Nyt kylmän kevään ja vähäisten hyönteisten myötä olikin paljon laimeampaa laulua.
Ahkerasti seurailin toiveikkaana sääennustuksia sateettomasta yöstä. Onneksi juhannuksen alla ja juhannusyönä ennusteet tuntui niin uskottavilta, että uskalsin jättää äänityksen yön tunteina päällei.
Hernekertun luritus on kovin lyhyt. Toivottavasti ensi kesänä onnistaa paremmin ja pidemmin 🙂
Minun korvaan oudon kuuloista nirinää oli kyseltävä useammalta ääniä tunnistavalta ja lopulta nirisiä lajimääritettiin kulorastaaksi.
Myös tämä käpytikan varoittelu kävi useammalla lajimäärittäjällä kuultavana.
Yllätyin juhannusyön jälkeen kovasti löytäessäni äänityksistä upean käpytikan rummuttelun. Olen aina ajatellut, että tikat rummuttelevat helmi-toukokuussa, mutta vielä kesäkuun lopullakin.
Tämä äänite on tullut nauhoitettua mikrofonin oltua pihalla yksin äänittämässä. Tämä hieman viherpeipon ääntä muistuttava ääni paljastui pikkukäpylinnuksi.
Rautiasta kuuntelimme aiemmin keväällä Petikon retkellämme ja jonkinlaisen äänitteenkin saimme. Nyt sain nauhoitettua paremman äänitteen mikrofonin oltua taas yksinään äänittämässä.
Punarinta pitää pesänsä läheisyydessä usein aika napakkaakin rätinää. Ääni ehkä lisääntyy keskikesää, alkusyksyä kohden? Käsittääkseni myös peukaloinen ”rätisee” ja olisikin hauska oppia erottamaan punarinta ja peukaloinen toisistaan rätinöidensä osalta.
Toukokuisilla retkillämme opin tunnistamaan yhdenlaisen vihervarpusen äänen, olisko enemmän yhteysääni. Juhannusyönä kuitenkin vihervarpunen innostui laulamaan oikein kunnolla. Äänite ehkä vähän kaukaa, mutta kuultavissa kyllä.
Keltasirkut lauloivat innokkaana pitkälle kesään ja pohdinkin, onko ihan tavallista että ne laulavat heinäkuulle saakka. Kenties kylmän kesän vuoksi saimme nauttia pidemmän aikaa lintujen laulusta.
Juhannusloman lopulla yöllä käydessä ulkosalla korviin kantauti tasainen sirinä. Eihän Suomessa heinäsirkat siritä yöllä eivätkä ole kesäkuun puolella ylipäätäänkään äänessä. Yöpaitasilla ja kumisaappaat jalassa tuuliseen yöhön mikrofonin kanssa. Mitä sitten, vaikka itikat pistelivät jalkoja ja käsivarsia. Äänessä olevan täytyy olla jokin sirkkalintu ja niinhän se olikin pensassirkkalintu 🙂