Marraskuun 18. oli se aika vuodesta milloin avautuivat Tampereen messuhallin ovet Kädentaito-messuille. Sitä oltiinkin jo innolla odotettu ja laitettu rahaa säästöön tietäen messuhuuman iskevän 🙂 Nyt syksyllä en ollut Wanhan sataman Kädentaito-tapahtumassa enkä Naisten Joulumessuilla, jotka ovat parhaillaan menossa. Tampereen Kädentaidot on siis ainoa messutapahtuma mihin tänäsyksynä osallistun. Ostoksia tuli tehtyä niin paljon, että hyvä niin 🙂

Perjantaiaamuna matkasimme Lauran ja Merjan kanssa Onnibussilla Tampereelle. Matka sujui rupatellen ja kranssin päällistä neuloen. Päästyämme Tampereelle kävelimme hotelli Villaan, jossa saimme huoneet käyttöömme, vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan. Ylimääräiset tavarat huoneeseen ja bussilla messuille. Pääsimme paljon jouhevammin mitä etukäteen pelkäsimme ja messuhuumaan pääsimme jo ennen puoltapäivää.

Perjantaina kiertelimme c-hallia ja viimeisen tunnin ajan e-hallia. E-hallista löytyi herkkutaivas; paljon suklaata. Tosin kuvassa komeilevat suklaapiirakat löytyivät vasta seuraavana päivänä.Puulastoja ja haarukka oli ”pakko” ostaa, sillä myynnissä oli vasenkätiselle soveltuvia tuotteita.

Ostin teejoulukalenterin, jossa enlantilaista teetä. Kalenteri-idea tuntui mukavalta. Olen nyt juonut kahden ekan päivän teet ja olen vähän pettynyt. Minusta tee ei maistu millekään. Tosin olen ollut kuluneen viikon flunssassa, joten lopullista johtopäätöstä ei vielä voi teemauista tehdä. Siksi jätinkin kalenterin kotiin tullessamme mökille viikonlopun viettoon.

Ostin kolmet puikot, sai kahdella eurolla. Puikkoja toki on, mutta jotenkin tuntuu, että 3mm ja 3.5mm ovat aina käytössä. Keskeneräisiä töitä kun riittää 🙂 Lisäksi etsin kullan värisiä lukkoja, lasihelmiä tilaustyöhön. Myönnettäkööt, että helmiä tuli hankittua enemmän kuin tilaustyöhön menee. Mutta ostin vain yhden korun; petroolin nahkaisen rannekorun.

Avokki ei oikein innostunut kun esittelin uusia kassejani. Niitä kuulemma on jo ihan tarpeeksi 😀 Ehkä, mutta teki mieli uudistua 🙂 Ostin kierrätysmateriaaleista tehdyn olkalaukun harmaasävyisena Lauran ihastuessa keltaiseen. Ihanin sai näin kahdet kaupat meidän standilla piipahtaessamme.Kaikki kolme innostuimme ostamaan Kipriikan kauppakassin. Kassi menee pieneen tilaan, joten helppo kuljettaa mukanaan eikä tarvitse muovikasseihin turvautua niin usein. Kassi on luomupuuvillaa ja polyesteriä, käsinpainettu.

Kiertelyn lomassa istahdimme pari kertaa nauttimaan evästä. Jälkimmäisellä tauolla mieli ei tehnyt kuumaa, sillä olo oli hikinen. Tapasimme myös Maijan molempina päivinä. Perjantaina kuuden pintaan messujen sulkeutuessa vettä satoi kaatamalla. Nyt bussiliikenne sujui huomattavasti paremmin mitä pari vuotta sitten. Otimme kuitenkin taksin ja siinä kaatosateessa valinta oli täydellinen. Hotellilla hetki hengähdettyämme lähdimme Torni-hotellin puolelle Gril it:iin syömään. Söimmekin herkullista poron vasan paistia lisukkeena herkullista pinaatti-mantelilisuketta. Aika kului leppoisan jutustelun merkeissä.

Pois lähtiessämme tapahtui hiukan ikävä ja erikoinenkin sattumus. Olisimme halunneet piipahtaa Torni-hotellin yläkerroksessa olevassa yökerhoravintolassa sen verran, että Merja olisi voinut nähdä valomaiseman korkeuksista. Lähestyessämme hissiä luoksemme tuli mies hyvin määrätietoisesti kyselemään mihin olemme menossa. Kerroimme. Saimme kuulla ravintolan olevan hotellin asiakkaille ja että se on täynnä. Kello oli tuossa vaiheessa himpun yli kymmenen. Sitten mies esitti kysymyksen ”Mikä oikein on hänen kuntonsa”. Muut hämmentyivät eivätkä osanneet sanoa mitään. Itsellänikin kesti hetki tajutessa miehen tarkoittavan minua. Kerroin hänelle olevani näkövammainen. Ei kuulemma huomannut, mutta ei myöskään päästänyt meitä käymään ravintolassa. Kuulemma seuraavana päivänä voisimme siellä käydä päiväsaikaan. Noh, eihän se ollut jutun juju… Lähdimme pahoilla mielin pois. Merja ärsyyntyi niin paljon, että oli käynyt vielä hotellimme respassa asiasta valittamassa meidän mentyämme jo huoneisiimme.

Lauantaiaamuna nautimme herkullisen aamiaisen Tornin puolella, jossa villalaiset aamiaistivat myöskin. Yhdeksän pintaan olimme jo valmiit aloittamaan messuhallissa toisen messupäivän. Ja kyllä niitä ostoksiakin tuli tehdyksi. Löysin avokille pukin konttiin laitettavaksi saapassukat, nahkavyön ja pellavaiset kylpypyyhkeet.

Itselleni sorruin ostamaan Heidi-nimisen minun väreissä olevan tunikan sekä pellavaisen hartiahuivi/ponchon. Tunika on käsin painettu. Pellavainen huivi käsin värjätty ”Niin tai näin, aina oikein päin.” Paula Tiala ja huivin lapussa käsin kirjoitettu Hursti mitä sitten ikinä merkitseekään.

Äitini rakastaa kynttilöitä, joten ostin hänelle lumipallokynttilän joulupakettiin.

Meillä oli avokin kanssa 22.11. kahdeksanvuotiskihlapäivä ja kuin tilauksesta löysin eränkävijän selviytymissetin ja kun sain vielä meidän nimet polttokaiverrettuina lahja avokille oli täydellinen.

Lauantaina messuilla oli todella paljon väkeä ja välillä kyllä kävi mielessä miten hullu sitä on kun vapaaehtoisesti siellä koettaa kierrellä. Väsykin alkoi painamaan. Kolmen jälkeen saatoimmekin hyvillä mielin lähteä kohden kotia. Shopattua tuli taas paljon. Toisaalta etenkään nykyisin en kauheasti tee ostoksia vaate- tai muissakaan kaupoissa. Entistä enemmän arvostan uniikkeja käsityönä tehtyjä suomalaista käsityötä. Siksipä messuilta tulee ostoksia tehdyksi kertaheitolla. Lankakojut kiersimme kaukaa, sillä kaikilla meillä on lankoja riittävästi. Noh, pysyin langoista irti enkä ostanut niitä, mutta viikkoa myöhemmin näin ilmoituksen myytävistä langoista verkossamme ja kun värikin oli herkullinen, en kyennyt vastustamaan. Niinpä meille muutti 12 100 gramman kerää erittäin edulliseen hintaan. Kuva ei paras mahdollinen. Tunnustan, eivät mahdu enään mun lankalaatikkoon.