Kun valitsen itselleni luettavaa, valinta ei koskaan osu novelleihin. Syytä en osaa sanoa miksi niin on. Siksipä Novellikoukku-tapahtuma vie erilaisen kirjallisuuden pariin mitä itse itselleni valitsen. Siinä se hienous ehkä onkin. Minulle ei ole varsinaisesti elämys neuloa ja kuunnella luentaa. Teen sitä paljon, tosin luenta kuuluu äänikirjasta. Kuitenkin tapahtuman tunnelma on rauhoittava. Useampi henkilö istuu samassa tilassa puikot suihkien samalla kuunnellen novelleja.

Parin Silmukkasiskon kanssa olemme käyneet pari-kolme kertaa Itiksen kirjaston Novellikoukuissa kuuntelemassa novelleja. Eräältä kerralta muistan Johanna Sinisalon novellit, jotka olivat erikoisella tavalla kiehtovia, mutta ei minun tyylisiä. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista tutustua niihin. Muuten en tuskin kyseisestä kirjailijasta mitään tietäisikään nimen lisäksi.

Tänäsyksynä ensikertaa Novellikoukkuillaan täällä Korsossa Lumon kirjastossa. Tänään oli ensinmmäinen kokoontuminen. Teemana oli uuden alku. Kuulimme Kastanjakadun novelleja sekä Lena Krohnin ehkä hiukan erikoisemman novellin. Lukija luki hyvällä rytmillä ja sujuvasti. Luentaa oli helppo ja mukava kuunnella. Samalla neuloin turkkilaisella neuloksella mustaa ilmavaa huivia.

Otto kuorsasi jaloissani herättäen hilpeyttä hurinallaan. Lukutuokion jälkeen poika sai muutamalta hellyyksiä ja tämä otti ne ilolla vastaan 🙂 Tämä Lumon kirjaston ensinmmäinen Novellikoukku oli todella positiivinen kokemus, joten uudestaan mukaan. Lokakuun tapaamiseen en valitettavasti pääse. Tuolloin teemana olisi eläimet. Marraskuussa sitten taas nautiskelemaan ja tutustumaan kenties uusiin kirjailijoihin ja tyylisuuntauksiin.