Päästyämme mökille melko nopeasti totesimme ettei vettä tule. Puhelu putkimiehelle, joka lupasi tulla maanantaina. Vedettä viikonloppu olisi edessä. Arvelimme, että pärjäilemme sen käyttämällä lammen vettä. Eipä siis muuta kuin jäähän reikä. Noina päivinä tuli kuitenkin juoduksi liian vähän, sillä arveluttihan se lammen vesi jonkin verran. Kärsinkin sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna lievistä vatsan väänteistä.
Maanantaiaamu tuli. Viikonlopun satoi lumiräntää. Putkimies soitti jo ennen kahdeksaa, että joutui kääntymään takaisin, että tie mökille on tukossa. Siitä alkoi armoton puhelinrumpa etsiessämme auraajaa. Firma, joka on aurauksen yleensä hoitanut, ei vastanut mistään numerosta. Loulta soitimme jonkun matkan päässä olevalle mehiläistilalle, josta saatiin auramiehelle yhteystiedot. Tämä tulikin nopeaan. Putkimieskin ehti jo soitella ja kysellä onko tie jo vapaa. Puolen päivän jälkeen oli selvää ettei vettä saa tulevina päivinäkään. Vesipumppu rikki kaivosta ja sen korjaus onnistuu vasta keväällä.
Alunperin olimme ajatelleet lähtevämme kotiin tuolloin maanantaina, jos vesiä ei saada mökkiin juoksemaan. Siinä istuimme ja loma kotona tuntui todella vastenmieliseltä. Johtui varmastikin siitä, että työtilamme on myös kodissamme. Lopulta pirautin tuttavalle, joka lupasi tuoda meille juomavettä, isoja saaveja ja vissyä. Päätimme jäädä loppulomaksi mökille, joten eipä muuta kuin tiskivesiä lämmittämään. Eihän meillä ole muuripataa, joten kattilan ja vedenkeittimen avulla lämmitys. Oli illan saunahetkeä varten pesuvesien saamiseksi aika työlästä. Loma tuli kuitenkin mökillä vietetyksi. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli liikkua paljon, mutta huonojen peseytymismahdollisuuksien vuoksi hikoiluhinku oli vähäistä. Vietettiin hyvin rauhallinen viikko välillä kärsien turhautumisesta eikä lomatunnelma oikein koko aikaa matkassa mukana pysynyt.
Minun aikani sujahti topin takatappaletta neuloessa kunnes tajusin työssä olevan toistakymmentä ylimääräistä silmukkaa. Mieli teki purkaa koko työ, mutta maltetaan huomiseen, jotta Hema voi katsoa mikä siinä mättää. Olen nimittäin kaula-aukon päättelyn tuntumassa. Kun neule oli laitettava sivuun, loppulomasta värkkäilin koruja. Kokeilinpa muistanko joulukuiselta metallikoruillasta mitään ja onnistuin tekemään ns. omenakorvikset. Tosin korviskoukkuihin niitä en onnistunut pujottamaan.
Kävimme kävelemässä ja minulla oli pitkän pätkää Harmaakuono hihnassa. Sydän oli pakahtua onnesta kun vanhus tassutti reippaasti eteenpäin Oton ja Raunon mennessä edellä. Jotenkin tuo hetki liikutti syvästi, ehkä myös tietoisuus siitä ettei yhteisiä kävelyhetkiä Harmaakuonon kanssa monia ole jäljellä, siis siten että vien sitä hihnassa.
Nuotioiltaa vietimme kuun möllöttäessä ja innostuimmepa lähtemään kävelemään tavoitteena laskea pulkkamäessä muutamat laskut. Hyvä mäki löydettiinkin, mutta vielä paremman toivossa jatkoimme matkaa. Ei tullut tarpeeksi jyrkkää, joten palattiin takaisin. Käveltiin vahingossa tienhaarasta ohi, joten saatiin vähän ylimääräistä lenkkeilyä. Pulkkamäestä tulikin parin tunnin lenkki 🙂 Laskettiin kyllä muutama mäellinenkin 🙂 Pulkkamäessä kyllä ikä katoaa ja lapsi astuu esille. Meillä oli todella hauskaa.
Muuten aika sujahti vesisowissa tiskauksissa ja pesuvesien saamiseksi. Toki ennätettiin kuuntelemaan kirjoja ja katselemaan televisiotakin. Loman aikana nukuin aika huonosti, koetin nukkua ilman melatoniinia.
Yleensä mökiltä pois lähteminen tuntuu haikealta, kurjalta, mutta tänään oli kiva tulla kotiin. OLi mahtavaa laskea hanasta vettä, pistää pyykkikone pyörimään. Nyt on sauna lämmin, joten lähden nauttimaan perusteellisesta suihkusta ja saunomisesta. Vaihdoin kodin sänkyyn puhtaat petivaatteet, jotta puhtauden tunne ja hyvä olo maksimoituisi 😀