Julkaistu

Piristymistä havaittavissa

Se tunne kun koko päivänä ei iske uupumuksen/väsymyksen hyöky läpi koko ihmisen.
Se tunne kun huomaan jaksavani päivän tohinat.
Se tunne kun huomaan innostuvani,
ja se tunne kun toivo herää
vielä väsymyksen syövereistä noustaan.

Tätä kirjottaessani särkee päätä jonkin verran ja hiljalleen väsymys hiipii, mutta kellokin on jo paljon. Näinä menneinä päivinä olen kokenut huomattavaa olon kohentumista. Sunnuntaina nautin ratsastuksen huumasta pitkästä aikaa. Etukäteen vähän jännitin miten jaksan, ja tuleeko outoja tuntemuksia. Ei tullut, aurinko paistoi ja tunsin riemua. Eikä ratsastuksen jälkeenkään tullut pelkäämääni kaiken nielevää väsymystä. Ruuan jälkeen tein mehiläisvahakynttilöitä ja loin silmukat äidin villapaitaan. Käytiin myös koirien kanssa kävelyllä.

Eilen keramiikassakin päästiin itse asiaan. Tein tuikkukupin nyt toivottavasti riittävän isolla suuaukolla 😀 Kotona ruokaa ja asiakkaita. Alkuillasta puhelu äidin kanssa, neulomista, telkun katsomista ja Harmaakuonon hoitamista. Jälleen vähän ihottumaa.

Tänään minulla ei asiakkaita ollut, joten ennen rottinkikerhoa kynttilätehdas käyntiin. 😀 Rottinkisen roskakorin sain tänään valmiiksi. Uutisten aikaan neuloin kranssin päällistä 🙂

Nyt kun olo on ollut parempi alkaa treenikärpänenkin kutitella, mutta koska lääkitys kilppariin on vasta aloitettu ja kaikki vähän hakusassa en uskalla vielä aloittaa kuntosalitreenausta tai spinningiä. Ehkä olen vähän ylivarovainen, mutta ehkä parempi niin kuin saada kroppansa entistä sekaisemmaksi.

Lääkityksen aloittamisen jälkeen kuivasilmäisyys on vähentynyt. Pahimmillaan pudottelin neljäkin kosteustippaa päivässä, nyt olen pärjännyt yhdellä-kahdella tipalla. Akillesjänteen jäykkyys ja arkuus ei ole kadonnut. Mutta en ole kuvitellutkaan, että kaikki oireet katoaisivat muutamassa päivässä. Ennemminkin olen hämmentynyt miten väsymys on lientynyt. Ehkäpä oikeasti saan vielä takaisin energisen minäni. Tänään jaksan siihen uskoa. Viime viikolla epäilin vahvasti.

Julkaistu

Käsityösuunnitelmia

Näinä väsymyksen viikkoina osa minusta on tapellut vastaan treenitauosta, osa minusta syyttää laiskuudesta, osa tiedostaa kropan olevan sekaisessa tilassa. Onneksi on käsityöt ja niiden parissa aika kuluu mukavasti aina silloin kun niitä jaksaa tehdä. Ja vaikka ei jaksaisikaan suunnitelmia syntyy. Hiljalleen alan hyväksymään tilanteeni ja käsityövimma herää voimiinsa. Enhän minä nyt ihan aloillani voi olla, paitsi silloin kun väsyttää niin painostavasti ja kaiken nielevästi ettei kertakaikkiaan jaksa mitään.

Maanantaina alkoi keramiikka. Ensinmmäisellä kerralla ei päästy vielä asiaan keramiikkatilaa kohdanneiden muutoksien vuoksi. Avokki on toivonut, että tekisin kalalle tarjoiluastian. Lisäksi ajatuksissani on tehdä tuikkukuppeja. Tilasin sekä mustaa että valkoista savea.

Rottinkiryhmämme on kokoontunut kahdesti. Olen saanut jo valmiiksi ovaalikorin ja työhuoneeseemme uusi roskakori on jo 20 centin korkuinen. Jossain vaiheessa minun pitäisi tehdä toinen sienikori, mutta ehkäpä sen vuoro tulee vasta kevätpuolella.

Torstaina kävimme Heman kanssa kässäilytarvikeostoksilla. Ostin kolme vyyhtiä (2 tummaa ruskeaa ja 1 turkoosi) ontelokudetta, josta tarkoitus virkata ruokailuryhmän tuoleille uudet päälliset. Ja olihan se vähän neulelankojakin hiplattava 🙂 Löysin äidin ylösalasneuleeseen liukuvärjättyä punasävyistä lankaa ja piru vie en päässyt paperilankojen ohi: 2 valkohopeaa ja 1 punasta vyyhtiä lähti matkaan 😀

Tänään Kädentaito-messuilla ostelinkin hillitysti: vain yhden liukuvärjätyn harmaasävyin langan tilaustyöhön, helmiä, puikot ja korvikset. Silmukkasiskoja oli mukavaa treffata pitkästä aikaa. Muutama tunti hujahti vauhdilla messuhulinassa. Messuilla oli jonkin verran uusia näytteille asettajia, joka oli virkistävää messutarjonnalle.

Kohtahan talvi- ja jouluvalot tulevat myyntiin, joten sitten pääsen kokoamaan neulevalokransseja. Päällisiä onkin tullut neulotuksi aika kasa, joten jos haluat itsellesi tai ystävällesi valoilla olevan kranssin ole minuun yhteydessä. Otan mielelläni tilauksia. Käsityöt-tunnisteella löydät valokuvia viime joulun alla valmistuneista kransseista. Minulta voi kysellä myös mehiläisvahakynttilöitä. Tässä vielä linkki Facebook-kansiooni myynnissä olevista valmistuneista töistä:
https://www.facebook.com/heidi.koivunen.7771/media_set?set=a.10153491912216100.1073741834.791246099&type=3

Ehkäpä joku vielä muistaa kahvipussijuttuni? Pusseja on isot kasat säästössä ja nyt vihdoin sekin projekti etenee pussien leikkaamisen ja pesun muodossa. Jossain vaiheessa pääsen suikaleita taittelemaan ja valmistamaan kahvipussikassia, yes! Niin, että enhän mä kohta muuta ehdikkään kuin käsitöitä 😀

Julkaistu

Koelääkitykselle

Yksi pistos, kolme koetta köyhdytti minua viiden 45 min hieronnan verran torstaiaamuna.
Tuloksena thyroxin-koelääkitys. Tosin kilpparin vasta-aineita ei ollut. Tsh oli 4.4, eli huonontunut kesäkuun lopulta. Vastaavasti elimistössä vapaana oleva kilppariarvo oli myös noussut 12.6:sta 14.1. Lääkäri ehdotti koelääkitystä heti sanottuani järkyttävästä väsymyksestäni. Muista oireista ei sitten puhuttukaan. Sain hiukan oudoksuttavan ohjeen syödä Thyroxinia viikon ajan. Jos olo paranee jatkaa lääkitystä ja käydä uusintakokeissa kuukauden kuluttua, ja jos olo ei kohene lopettaa viikon jälkeen lääkityksen eikä lapraan tarvitse mennä. Olin niin hämmentynyt etten osannut sanoa oikein mitään. Lääkäri ohjeisti vielä ottamaan tabletin tyhjään vatsaan aamuisin.

Apteekissa farmaseutti vähän yllättyi minun kertoessani ettei lääke ole tuttu ja että sain reseptin kokeiltavaksi. Kysyin lääkkeen vaaroista tms. Farmaseutti jäi miettimään olisiko vähän pienempi annostus ollut riittävä. Tarkisti vielä reseptin kirjoittaneen lääkärin nimen ja menin maksamaan ostokseni.

Kotona purkin kyljestä luin 100 mikrog. Olen paljon lukenut eri lähteistä, että aloitusannostus olisi 25 mikrogrammaa tai maksimissaan 50 mikrogrammaa. Facebookin kilpirauhasryhmistä olen lukenut paljon ihmisten kokemuksia ja siitä miten annosta on nostettu hitaasti ylemmäksi ja siitä miten vaikutus tulee vasta viikkojen kuluessa. Hämmennyksen vallassa kirjoitin tilanteestani ryhmiinkin ja useampi suositteli aloittamaan pienellä annoksella. Olen niin noviisi, että pelottaa tehdä omapäisiä ratkaisuja vasten lääkärin määräystä, mutta pelottaa myös ettei sydän parka pysy tuossa annoksessa mukana. Täytynee pyytää soittoaikaa lääkäriltä ja varmistaa vielä asia. Kävin katsomassa itsekin reseptin, että jos olisin kuullut tai käsittänyt väärin, mutta ei.

Ei mitenkään kiva säätö tämä. Tänään minulla on kuitenkin ollut aavistuksen parempi päivä, vaikka Thyroxinilla puoliintumisaika on pitkä, joten tuskinpa vielä yksi pilleri ihmeitä tekee. Nyt en kuitenkaan ole silmät ristissä painostavassa väsyntahmassa vaan nautin iltahetkestä. Tänään olen kuitenkin ollut Wanhassa satamassa Kädentaito-messuillakin.

Julkaistu

Voimaannuttava luonto

Tähän asti juhannuksesta lähtien olemme viettäneet jokaisen viikonlopun mökillä. Minulle siellä vietetystä ajasta on tullut entistäkin tärkeämpää, sillä edes hetkeksi painostava kaiken nielevä väsymys on väistynyt. Viimeiset reilu pari viikkoa ovat olleet todella takkuisia arjen osalta. Asiakkaani olen jaksanut hoitaa, mutta iltaisin olen ollut aivan lopussa ja treenaamisen aloitus on jäänyt. Se ahdistaa, mutta kun ei vaan jaksa, ei ole voimia. Nyt olenkin päättänyt, että menen torstaiaamuna otattamaan lähetteessä olevat kilpirauhaskokeet. Päätös on vähän helpottanut oloa. Huomaan nimittäin väsymyksen stressaavan ja kaipaan energistä itseäni takaisin, ja jos oireet kerran pahentuneet katsotaan mitä koetulokset tuovat tullessaan.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietimme perjantai-illasta maanantaihin mökillä ja nämä kuukuvat ovat lauantai-illalta saunatauoilta. Taptapsee totesi mm. ”pyöreä kuu”, ”täysi kuu”. Naureskelinkin, että mitähän eroa niillä on. Kuvia ottaessamme meillä oli avokin kanssa oikein hauskaa 🙂 Kyllähän vielä lammessakin tauoilla pulahdettiin, kylmää!!! ja vielä yksi kuva oli napsaistava puolenyön jälkeen.

Tuona viikonloppuna neuloin kranssin päällisen, sain valmiiksi lahjaneulomuksen, jota auringosta nauttien neuloin pihamaalla. Söimme tapaksia ja istuimme nuotiolla.

kaupungissa olimme vain pari yötä, sillä olimme sopineet jo aikoja sitten, että äitini tulisi mökille viettämään muutaman syyspäivän. Sää oli vähän epävakaista ja koleaakin. Jokainen ateria jouduttiin syömään sisällä. Syyskeleistä huolimatta vietimme paljon aikaa ulkona. Kokkailut tapahtui sisällä. Tulopäivänä sähkösavustimessa ahvenfileitä joidenka kanssa kanamunakastiketta ja perunoita. Illalla istuimme (yllätys) nuotiolla ja seuraavana päivänä lähdimme metsäretkelle. Oli ihanaa kuljeskella kaikessa rauhassa syksyistä metsää tuoksutellen. Istahdimmepa metsän keskelle kannoille nauttimaan. Otto hyödynsi tauon ja popsi puolukoita masuunsa. Puolukoita oli todella runsaasti. Niitä oli sokkonakin helppoa kerätä. Käsi vain mättäälle ja poimimaan. Sinne metsään olisi voinut jäädä tunniksi jos toiseksikin, mutta hiljalleen palasimme mökille ruuan valmistukseen.

Avokin lämmittäessä saunaa istuskelimme hämärtyvässä illassa ulkosalla hyvin pukeutuneina. Laitettiinpa halkotulikoriin tulet ja se loikin ihanaa tunnelmaa kauniilla kipinäsuihkullaan ja rätinällään. Äiti tykästyi. Saunasta avokin kanssa pari kertaa lampeen, ja taas hivenen kylmempää. 😀

Perjantaina lähdimme taas retkeilemään. Kuljimme meille uuteen suuntaan ratsastajien käyttämää polkua pitkin päätyen Kärkölän puolelle. Välillä maasto oli aika haastavaa, mutta meillä oli hauskaa kunnes kaatosade yllätti meidät. Tunnin verran paarustettiin märässä metsässä, mutta yllättävän vähän se harmitti. Vaatteet oli likomärät kenkiä myöden. Kaikenkaikkiaan reissussa sujahti reilu pari tuntia. Takasin palattuamme kuivat vaatteet ylle. Onneksi sade illaksi lakkasi, joten vietimme taas aikaa ulkosalla. Seuraavana päivänä äiti lähtikin kotiin. Sateisena aamupäivänä tein tämän syksyn ekat mehiläisvahakynttilät. Saunoimme jo iltapäivällä ja tuntuipa aurinko mukavalta hipsiessämme pulahdukselle. Illalla koattiin broilerpiiras ja salaattia. Kotiinlähtöpäivänä mökin siivousta ja kesäisien tavaroiden pakkausta. Hiukan haikea mieli, sillä mökkikausi taitaa olla ohi.

Tosin loppujenlopulta lähdimme viime viikonlopuksi taas mökille rentoutumaan. Alunperin oli tarkoitus olla kaupungissa, mutta päätimme toisin. Ja hyvä niin, sillä viime viikko väsymysrintamalla oli jotain ennen kokematonta, että olin jo turhauman syövereissä.

Miten tuntuikaan hyvältä istua mökissä perjantai-iltana kuunnellen takassa tulen rätinää, tuntea mökin lämpiävän, lämmityksen tuoksu. Mieli rauhoittui. Petiin puhtaat petivaatteet, iltapalaa. Aloin tuntea oloni lähes hyväksi, joten väkersinpä rannekorun.

Lauantaina keräsin viimeiset mansikat, nostin tomaatinvarret. Raakileita oli valtavasti, mutta kypsiä ei juurikaan. Nostettiin myös viimeset perunat. Tehtiin lihakastiketta pottujen kanssa ja syötiin ulkona. Illalla nuotiolla joutsenten lentoulahduksia kuunnellen ja relaillen. Sunnuntaina purettiin vanha puupöytä lammen rannalta pois ja kannettiin puut liiterin taakse. Vanha herra Harmaakuono osallistui sipsuttamalla perässämme koko ajan ihmetellen mitä nyt tapahtuu. Aurinko lämmitti ja minulle tuli hiki. Nautin myös fyysisestä rasituksesta tavattomasti ja toivoin kovasti paluuta liikunnalliseen elämään. Sitä toivon kyllä edelleenkin. Puuhailun jälkeen ateria ulkona tuntui taas niin mahtavalta. Se taisikin olla se syksyn viimeinen.

Kyllä näinä viikonloppuina olen taas todennut miten paljon luonnossa on voimaannuttavaa energiaa, miten luonto hellii väsynyttä ihmistä, helpottaa oloa, vähentää stressiä ja rentouttaa. Nyt tulevana viikonloppuna olemme kaupungissa. Mukavia asioita luvassa, joten toivon jaksamista itselleni. Tämä viikko on alkanut edellistä paremmin. Silti päätökseni pitää mennä kilpparin uusintakokeisiin. Nyt kuitenkin unimatti huhuilee patjan reunalta ja kurottelee hiekkaa heittämään silmiin, joten on aika mennä katsomaan mukavia luontounia 🙂

Julkaistu

Iltapäivä virkaten

Meikäläisen virkkaustaito on ollut aikalailla nolla. Kouluikäisenä olen tehnyt trikookuteesta ketjusilmukoin hyppynarun, mutta en oppinut kiinteitä silmukoita saatika sitten pylväitä. En muista mikä siinä lopulta mätti, vasenkätisyyteni kenties tai mielenkiinnon puute. Joka tapauksessa muistan riidelleeni opettajan kanssa virkkaamisesta ja lopulta luovutimme. Siltikään minulla ei ole opettajastani pahaa sanottavaa. Virkkaus vain oli ylivoimainen opittava.

Olen muutaman ihmisen kanssa puhunut, että voitaisiin opetella virkkaamista, mutta ohjaaminen on jäänyt aina syystä tai toisesta. Joku kerta kokeilin ketjusilmukoita jossain, mutta ei homma silloin oikein auennut. Virkkaus on kuitenkin mielessä kaihertanut. Jos osaan neuloa miksi en voisi oppia virkkaamaankin vasenkätisyydestäni huolimatta.

UUden avustajamme kanssa asia tuli puheeksi, sillä hän on ahkera virkkaamaan ja tekee paljon muitakin käsityöjuttuja. Aamupäiväasiakkaideni ja välipalan jälkeen istahdimme Heman kanssa vieretysti sohvalle virkkuukoukut käsissä. Ensiksi sain tunnustella Heman tekemiä sisustuskoreja trikookuteesta, vertailla paksumpaa ja ohuempaa virkkausjälkeä.

Aloitimme ketjusilmukoista. Minulle tuotti hankaluutta pitää lankaa oikealla etusormella ja koukata koukulla lanka koukulle. Kovin mielelläni käytin sormia apunani. Aluksi tuntui hankalalta tehdä ja tunnustella samanaikaisesti. Silmukan läpivienti sujui myös sormiavusteisesti. Hiljalleen opin käyttämään enemmän ja enemmän koukkua siihen, mutta en täysin päässyt siihen, että silmukan läpivienti menisi vain koukulla.

Aluksi virkkasin tavattoman tiukkaan ja kuului melkoinen narina trikookuteen hangatessa muoviseen virkkuukoukkuun 😀 Ja olihan se itse virkkauskin aika hankalaa. Kiinteiden silmukoiden teossa edelleen sama, että oli vaikeaa pitää kudetta oikean etusomen päällä ja koukata koukulla kude virkkuulle. En myöskään osannut vetää molempia silmukoita samanaikaisesti vaan vedin ne läpi yksitellen. Varmasti vähän tahtia hidastavaa, mutta ei ilmeisesti virkkausjäljessä näkyvää. Ja ehkäpä vielä joskus luotan itseeni niin paljon ettei koko aikaa tarvitse olla tunnustelemassa. Enhän tunnustele neuloessakaan. Neuloessakaan en muuten osaa pitää lankaa oikealla etusormella kuten ilmeisesti suurin osa tekee. Oikeakätiset tietystikin pitää vasemman käden sormella 🙂

Ensinmmäinen kiinteäsilmukkakerros sujui todella hitaasti, seuraava jo huomattavasti nopeammin. Välillä jopa huomasin etten ajatellut jokaista liikahdusta käsissäni. Sitten kyllä tuli helposti ajatuskatko ja jäi miettimään missäs sitä nyt oltiinkaan. Sitä tapahtui enemmän ovatko ne nyt sitten puolipylväitä joita virkattiin viralliselta nimeltään. Langankierto, silmukasta läpi, langan kierto, kahden silmukan läpi, langan kierto ja kahden silmukan läpi. Termini saattavat olla vääriäkin 🙂

Puolipylväs tuntui aikas helpolta, langan kiertoja vain vähän enemmän. Pidin myös virkkausjäljestä millainen siitä tuli. Ja huomasin hetki hetkeltä suoriutuvani nopeammin ja nopeammin. Mukava oli kuulla, että myös käsiala oli tasainen, joten toiveita on minunkin virkata jotain mukavaa. Itse asiassa avokki on jo pidempään toivonut keittiön tuolien päällyksiä, joten ehkäpä siinä mulle trikookudehaaste 🙂

Iltapäivä meni mukavasti ja nopeasti. Unohdin jopa järkyn väsymykseni, josta olen kärsinyt viimeset pari päivää. Maanantai ja eilinen olivat aivan järkyttäviä eikä tänäaamukaan lupaillut hyvää. Onneksi kuitenkin asiakkaiden myötä ja virkatessani piristyin, ja ennenkaikkea unohdin koko asian. Irtosipa virkkausharjoitusten lopussa hymykin 🙂 No ehkä hymyjä tuli jo aiemminkin, mutta myös keskittymistä. Ja tässä vielä virkkausjälki

Nyt illalla piti vielä testata muistanko oppimani ja ilokseni totesin muistavani, joten taisinpa oppia virkkaamaan, tai ainakin virkkauksen perusteita. Paljonhan on mahdollisuuksia, mielikuvitus vain rajana. Nyt kuitenkin harjottelu jatkukoon ja nautitaan uuden oppimisesta. Isot kiitokset Hemalle mahtavasta iltapäivästä! Nyt iltateen jälkeen voin iloisella mielellä kömpiä höyhensaarille, sillä väsy painaa. Se on taas kuitenkin oma tarinansa, joten ei pilata virkkauspostausta moisella ahdistuksella.

Julkaistu

Kansainväliset suurmarkkinat ja Herkkujen Suomi

Elokuussa pyörin kahdesti Helsingin keskustassa. Ensinmmäisen kerran pe 14.8. kiertelimme Kansainvälisillä suurmarkkinoilla Narinkkatorilla. Viikkoa aiemmin piipahdin tandemlenkillä vastaavilla Keravalla. Siellä näin hamppurepun, joka jäi vähän kutkuttelemaan. En ollut oikein varma sopisiko tyyliini vai ei. Nyt avustajan kanssa tutkailimme reppuja tarkemmin ja löytyi kohtuullisen hillitty yksilö, vaikka repussa useampaa väriä onkin, ja sen voisi sanoa olevan myös vähän hipahtava.

Ostin isot purkit karpalo-ja tyrnijauhetta. kuvassa vain tyrnijauhe, koska karpalojauhe oli kuvaushetkellä viety jo mökille. Lisäksi löysin Ruoveden herkku Oy:n standilta mausteita: karhunlaukkaa, sitruunamelissaa, tilliä, minttua ja unikonsiemeniä. Kotona sitten kontaktimuovilapuille pisteillä merkinnät mikä on mitäkin.

Markkinoilla oli paljon makkaroita ja juustoja, leivonnaisia, jonkin verran vaatteita. Gluteeinitonta todella vähän kuten myös Herkkujen Suomessa. Kierreltyämme markkinoilla piti piipahtaa Theehuoneella ja Punnitse&säästä-liikkeissä. Tälläkin kerralla ostin valkoista teetä, jossa tähtihedelmää ja mansikkaa. Olen ihastunut siihen. Punnitse&säästässä petyin pahasti kuivahedelmätarjontaan. Lähes kaikissa oli lisättyä sokeria ja pahimmillaan myös lisätty myös väriaineita. Ajatus oli hankkia mysliin tarveaineita, mutta aika vähäseksi hankinnat jäi.

Torstaina 20.8. kiertelin kaverini kanssa Rautatientorilla Herkkujen Suomi-tapahtumassa, joka oli pettymys. Moni ihana yrittäjä oli pois, maistiaisia vähän, gluteeinittomia tuotteita todella vähän. Paljon kojuja mistä sai ostaa nyhtöpossua ja muikkuja. Ihmiset lähinnä istuskelivatkin syömässä ja juomassa. Mekin lopuksi istahdimme lämpimästä kesäillasta nauttimaan Teerenpelin mustikkasiiderit nokan alla. Löytyi sitä kuitenkin jotain ostettavaakin. Ostin kahta teetä Riipisen Riistaherkut Oy:n standilla. Tyrnitee tuoksui lumoavan hyvälle ja Kuusenkerkkätee kiehtoi minua. Molempia teemakuja olen jo maistanut. Pidän ehkä enemmän Tyrniteestä, jossa on mm. vihreää teetä. Ei se niin herkullinen tee ole mitä tuoksusta voisi luulla. Kuusenkerkkätee, jossa on mustaa teetä on maultaan selvästi voimakkaampaa. Hyvää sekin.

Hamppusnakseja sai maistella ja ostinkin pussin snakseja kotiinkin. Ilmeisesti eivät hirveän herkullisen näköisiä, mutta aikas mukavan makuisia. Lisäksi ostin parilta pientuottajalta maustamatonta jogurttia ja palan savulammasta, joka oli herkullista.

Vaikka tapahtuma oli vähän pettymys, Maarittia oli mukavaa tavata ja vaihtaa kuulumisia. Hänen kanssaan ollaankin ilmottauduttu parille kurssille lokakuussa. Lokakuulle onkin paljon ohjelmaa jo nyt kalenterissa. Toivoa sopii, että tämä kilppari- tai rautavaje eivät liikaa tahtia haittaa.