Julkaistu

Korutarvikkeita ja gluteeinitonta pitsaa

Torstaina vietin mukavan iltapäivän Liioliin
kanssa kierrellen Hakaniemen hallissa.

Kävimme Helmikauppa Figuluksessa, jossa oli helmikudontakehyksiä, jonka hankinta oli päätarkoitukseni. Ja sellainenhan löysi tiensä Hepan ostoskassiin. Luultavasti kehyksen kokoamisessa tarvitsen apuja sekä loimen laittamisessa, joten alustavasti sovimme jo uudesta tapaamisesta Liioliin kanssa.

No eihän sitä pelkällä kudontakehyksellä mitään tee. Tarvitaan loimeen lankaa sekä itse kudontaan. Ja onhan oltava vielä helmikudontaan soveltuvat neulat. Paketissa kaikki neulat ovat saman kokoisia. Haluaisinkin ostaa neuloille sopivan putkisäilytysrasian. Ja olihan se sorruttava ostamaan pari rasiaa siemenhelmiäkin.

Maanantaina sain Helmikauppa.comin
tilaukseni, joten jospa nyt olisi hetkeksi korutarvikeshoppailu tyydytetty. Kuvassa olevat helmilajitelmat ovat tshekkiläisiä lasihelmiä kuten myös Figuluksesta ostetut. Lisäksi tuli hankituksi salpalukkoja, kiinnityshelmiä, solmusuojia ja joustolankaa. Nyt ei muuta kuin koruja väkertämään 🙂 Itse asiassa vappupäivän iltana ahkeroin kaula- ja rannekorun violettisista lasihelmistä. Ne on vielä viimeisteltävä, mutta kyllä jossain vaiheessa täällä tulee postaus valmistuneista koruistakin.

Hakaniemen hallin alakerrassa Keliapuoti täytti 15 vuotta ja tarjolla oli pieniä herkullisia kakkupaloja. Ostin gluteeinittomia mokkapaloja, mutta valitettavasti ne oli vähän koostumukseltaan pettymys. Porokylän karjalanpiirakat eivät pettäneet. Mysliä en pysty vielä kommentoimaan, koska en ole maistanut, mutta eilen tein tonnikala-katkarapupitsan. Ollaan mökillä ja mökin seinien pesun jälkeen pitsa maistui herkulliselta. Kaulimen puuttuessa käytin vinoa juomalasia taikinan levitykseen. En saanut sitä aivan tasaiseksi pellille. Taikinaan lisättiin 2.5 dl vettä ja 2 rkl öljyä. Kyllä pitsajauhoseoosta voi käyttää joskus uudelleenkin. Täytteeseen laitoin tonnikalaa, katkarapuja, pinaattia, ananasta, sipulin, 3 valkosipulin kynttä sekä lauantailta jääneen kermaviilikastikkeen, jossa sitruunaa, kalamaustetta ja tuoretta tilliä. Päälle juustoraastetta.

Kiertelyn jälkeen istahdimme Liioliin kanssa teelle hallin yläkerran kahvilaan. Teemukillinen hujahti nopsaan, joten paikalla oli santsikuppi. Vielä ennen kotiin lähtöä kävelimme pitkin Hakaniemen rantaa. Oli mukava, rento iltapäivä. Kotona odottikin lahjakorttishow, joten treeni-illan Vidassa joutui unohtamaan. Onneksi lauantaina pääsin spinningiin hikoilemaan ja sitä ennen pumpissa tekemään lihaskuntoliikkeitä.

Julkaistu

Kampaajalla ilman kemiaa

Kuinka monelle on ekokampaaja tuttu? Itse olen käynyt kolmisen vuotta ekokampaajalla. Ystäväni puhui monesti ekokampaajasta, ja siitä miten ihanaa siellä on. Tapasin ekokampaaja Virpi Niinistön eräässä tilaisuudessa, jonka jälkeen minunkin oli ehdottomasti päästä hänen asiakkaakseen. Nyt asiakassuhde on kestänyt kolmisen vuotta, monta mukavaa hetkeä, mielenkiintoista keskustelua takana ja uusiin luonnon kosmetiikkatuotteisiin tutustumista.

Ekokampaaja ei käytä tuotteita missä on kemiallisia aineita. Hiusvärit ”kokkaillaan” itse. Niihin käytetään eri kasveja, eri kasvien osia esim: hennaa, indikoa, käpyä, pakuria, tuohta, salviaa jne. riippuen minkä väriseksi hius halutaan. Ennen värin laittoa hiukset pestään kuten muissakin kampaamoissa. Väri levitellään hiuksiin ja hiuspohjaan. Se on lämmintä, mukavan lämmintä. Väri annetaan olla päässä lähemmäksi tunnin, joten mikään pikavärjäys se ei ole. Ja se siinä niin ihanaa onkin. Värissä olevat kasvit hoitavat muutoinkin koko kehoa. Tulee rentoutunut hyvä olo.

Värissä on omanlaisensa tuoksu, itse pidän siitä. Sitä on vaikea kuvailla. Väri pestään pois, mutta vaikutus jatkuu, väri syvenee pari päivää, joten heti ei näe aivan lopullista lopputulosta. Pesun jälkeen hiusten leikkaus ja viimeistely. Ja niin yli kaksi tuntia on hujahtanut nopeasti rentoutuen.

En koskaan ole ollut kovin ahkera käyttämään hiusten muotoilutuotteita, joten niihin en ole perehtynyt. Olen käyttänyt hoitoaineista suihkutettavaa hiuksiin jätettävää sekä pois huuhdeltavaa kehäkukkahoitoainetta, valitettavasti merkkiä en muista. Tuoksuu yrttiselle, mutta ei liian voimakkaasti.

Käydessäni ekokampaajalla, minulla on tapana ostaa kampaajalla myynnissä olevia tuotteita. Meillä onkin tapana käydä uutuustuotteet mitä Virpi on ottanut myyntiin läpi aina kun väri päässä vaikuttaapi minun hörppiessä jotakin ihanaa teetä. Viimeksi harteilla lämmitti vielä kauratyyny ja toinen spinning-maratonin jäljiltä kipeiden etureisien päällä.

Skin Blossom –merkkiset hiustenhoitotuotteet:
Vasemmalla Complete Care Shampoo, Herb garden. Sisältää hiuksille elintärkeitä öljyjä, rosmariinia, joka stimuloi ja puhdistaa hiuksia ja päänahkaa, Bergamontia, joka suojaa ja vahvistaa hiusta, Palmarosaa, joka tuo kosteutta sekä sitrussekoitus, joka lisää hiusten kiiltoa.
Oikealla Complete Care Conditioner, Herb garden. Kevyt hoitoaine ruokkii hiuksia rasittamatta sitä liikaa. Sen voima tulee rikkaasta Pracaxi-öljyn, rosmariinin, Bergamontin, Palmarosan sekä sitrusten sekoituksesta.Tuotteet sopivat kaikille hiustyypeille.Olen ihastunut näihin. Ostin mökille ennen joulua sekä shampoon, hoitoaineen ja vartalovoiteen. Hiukseni tuntuvat todella hyviltä pesun jälkeen. Tuoksu on huomattavasti miedompi mitä aiemmin käyttämässäni Argitalin savipohjaisissa shampoissa. Sitruksen tuoksuun olen hulluna, sen raikkauteen ja aitouteen. Skin Blossom –tuotteissa tuoksu ei ole voimakas, mutta se on täydellinen. Vartalovoide imeytyy hyvin iholle ja jättää siihen myöskin miellyttävän tuoksun. Nyt huhtikuussa käydessäni ekokampaaja Virpi Niinistön hoteissa, oli kotiinkin saatava nämä tuotteet. Lisäksi ostinEkoPharma Professional –deodorantin, joka on Suomessa luonnonmukaisesti valmistettu deo-stick.Vielä en pysty dödöä arvostelemaan, koska tällä hetkellä käytössä on Madaran dödö, josta olen tykännyt. On riittoisaa ja kohtuullisen pitävääkin. Valitettavasti aika moni luonnonkosmetiikan dödö ei ole kovin kestävä, jos hikoaa vähänkin enemmän.

Virpin hiushuollossa kävin kolme viikkoa sitten ja hiusten väri näyttää tältä tänään Hakaniemessä otetussa kuvassa.

Ehdottomasti kannattaa kokeilla ekokampaamovaihtoehtoa. Eroa ei ehkä huomaa yhdellä kerralla, mutta muutaman käyntikerran jälkeen huomaa kyllä. Tosin se vaatii myös sen, että vaihtaa kemiallisista hiustuotteista tuotteet ekoversioihin. Päänahkani ei tunnu enään kuivalta eikä hiukseni hapsuisilta eikä ilmeisesti kaksihaaraisiakaan ole niin paljoa. Päänahka ja hiukset voivat paljon paremmin. Yhdestäkään ekotuotteesta ei ole tullut allergiareaktiota, samaa ei voi sanoa kemiallisista tuotteista. Nykyisin pyrinkin käyttämään kemiattomia kosmetiikkatuotteita. Meikkejä en ole käyttänyt, koska en meikkaa. Täydellisesti kemiatonta kosmetiikan käyttäjää minusta ei ole tullut, mutta kemialliset tuotteet ovat nykyisin enemmän harvinaisuus kosmetiikassa.

Valitettavasti saamme ruuassa, pesuaineissa, kosmetiikassa, ilman saasteissa, muoveista tms. kaikkea ylimääräistä moskaa kehoomme. Kaikkea sellaista mitä emme todellakaan tarvitse turhaa kemiaa, keinotekoista ylimääräistä jätettä. Emme pysty sitä kokonaan välttämään, vaikka kuinka haluaisimme. Onneksi omilla valinnoillamme voimme kuitenkin kuormitusta vähentää edes jonkin verran. Miksi myrkyttää omaa kehoa vaikkapa hiusväreillä kun hiusten värjäyksen voi toteuttaa luonnon omillakin aineksilla ja lopputulos on loistava.

Jos et ole kokeillut ekokampaajaa, tee se ihmeessä! Jos olet kokeillut millainen kokemus oli?

Julkaistu

Blogin kehittäminen

Olen osallistunut kevään aikana blogikirjoittamisen verkkokurssille, jonka on järjestänyt Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry. Sunnuntai-iltana palautin viimeisen kurssitehtävän, jonka aiheena oli mistä blogille lukijoita ja miten kehittää blogistaan mahdollisimman mielenkiintoinen.

Olen asiaa pohtinut kurssin aikana paljon. Kuulun ehdottomasti siihen porukkaan, jotka kirjoittavat pitkästi ja rönsyävästi. Toiset kannattavat lyhyitä kirjoituksia ja postauksia missä käsitellään vain yhtä asiaa kerrallaan. Itse tungen sisältöä välillä samaan tekstiin vaikka kuinka treenistä neulontaan. Tekstiä vain syntyy enkä ole siitä stressannut.

Tämä blogi ei ole myöskään mikään kieliopin ja oikein kirjoituksen aarreaitta, verbien taivutuksissa yms. toivomisen varaa. Toisaalta en tee tätä ammatikseni ja toiset sanovat tekstini olevan avointa ja soljuvaa pikkuvioistaan huolimatta.

Blogillani ei kuitenkaan ole yhtä kohdeyleisöä ja aiheet vaihtelevat paljon. Joku joka lukee mielellään treenikuulumisia ei välttämättä halua lukea neulonnan mutkikkuudesta. Tai joku joka on kiinnostunut opaskoira-asioista ei välitä ruokaan liittyvistä paasauksistani. Kirjoittelen vähän jokaiselle jotakin, mutta en ehkä tarpeeksi yhteen asiaan keskittyen.

Pari vuotta sitten kun Harmaakuono eläköityi ja Otto astui elämään pohdin olisinko aloittanut opaskoirateemalle oman blogin ja taisinpa sitä täälläkin pohdiskella ääneen. Jatkoin kuitenkin yhdessä ja samassa blogissa. Nyt mietin mahtuvatko käsityöt ja treenit samaan blogiin? Kirjoitanko liian pitkästi, liian pitkin kappalein jne…

En edelleenkään aio ottaa bloggaamisesta itselleni stressin aihetta, sillä tämän pitää olla hauskaa ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Toki mukavaa on, jos blogini kiinnostaa ja onnistun kirjoittamaan mielenkiintoisesti ja kenties tuomaan uusia ajatuksia joihinkin asioihin. Mikään syvällinen pohdiskelublogihan tämä ei ole, ei myöskään taiteellinen, filosoofinen tai pursua poliittisia kannanottoja. Sellaista ei tule eikä ole 😀 Mutta, nyt teillä lukioilla on sana vapaa, mistä pidätte, mitä kehittäisitte, mistä lukisitte mieluiten, mitkä aiheet kiinnostavat vähiten. Miksi luet juuri tätä blogia, miksi et jaksa täällä pahemmin vierailla??? Tms… Kommentoikaa, risut ja ruusut ovat tervetulleita! Katsotaan osaanko tai pystynkö kehittämään itseäni toivottuun suuntaan. Ja loppujenlopulta itsellenihän tätä kirjoitan, mutta kehittyminen elämässä on aihealueella kuin toisellakin tarpeen.