Helmikuun lopulla rottinkikerhossa heitettiin ilmoille idea järjestää myyjäiset. Ryhmässä on todella taitavia käsityön taitajia. Heiltä syntyy upeita koriste-esineitä, koruja, poppanoita, neuleita, koreja, keramiikkaa jne. Itse olen vasta-alkaja heidän rinnallaan, mutta päätin rohkaistua ja valita käsitöitäni myytäväksi. Vielä jännemmäksi homman teki se, että olin itse myymässä niitä.

Myyjäiset pidettiin eilen Iiriksessä (näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus), joka sijaitsee Itäkeskuksessa. Mainontaa ei saa tehdä talon ulkopuolisin kyltein. Itse mainostin tapahtumaamme Facebookissa, jossa aika moni kaveri työskentelee Iiriksessä tai käy siellä usein. Myyntipisteemme oli IIriksen pääovien läheisyydessä infon takana olevassa aulassa. Työntekijät olivat saaneet tiedotteen omaan sähköpostiinsa. Talossa oli myös jokin seminaari.

Minulla on kertynyt jonkin verran neulomiani huiveja, jotka laitoin myyntiin. Kevättä vasten ei ehkä paras ajankohta, ei nimittäin mennyt yhtään kaupaksi. Neuletöiden hintoja olen ehkä jonkin verran oppinut hinnoittelemaan huomioiden lankojen hinnat. Vaikeaa se on. Materiaalikulut+työ. Työn hinnan arviointi on hankalaa. Neuletöitähän olen myynyt joitakin tuttaville ja ystäville. Ja huiveja on aikaisemmin ollut kaverillani myynnissäkin.

Keramiikan hinnoittelu oli todella vaikeaa. Itse savihan ei paljoa maksa, mutta lasitteet jo ovatkin arvokkaampia, ja onhan keramiikan valmistuksessa paljon työvaiheita, työstö, kuivuminen, raakapoltto, lasitus ja lasituspoltto ennen kuin työ on valmis. Sain myydyksi ruskean koiramukin ja siihen sopivan ruskean aluslautasen sekä punaisen pikarin. Lisäksi myynnissä oli tiistaina valmistunut ovaalin muotoinen rottinkikori. Sen ostaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä löytöönsä. Se lämmitti mieltä.

Täysin sokeana oli vaikea tietää milloin joku katseli töitä ja milloin ei. Eikä tuntunut mielekkäältä höpötellä koko ajan mitä esillä oli. Tahtomattakin heikkonäköiset myyjät oli hiukan paremmassa asemassa, pystyivät nappaamaan asiakkaan omia töitään ihastelemaan. Ja tämä ei sitten ole mikään kateellisen ihmisen kirjoittamaa, vaan havainto. Ja siksipä, jos vielä menen myymään itse tuotteitani avustajan mukana olosta on varmasti hyötyä. Joka tapauksessa mukava kokemus eikä se myyminen niin kamalalta tuntunutkaan.

Aamupäivään mahtui iloinen jälleennäkeminen, nimittäin Oton ensinmmäisen hoitoperheen isäntä tuli moikkaamaan meitä. Alkuun Otto oli vähän hämmentynyt, mutta sitten pyöri jo selällään isäntänsä jaloissa rapsutuksista nauttien. Ja isännän tehdessä lähtöä piti pari kertaa kaihoisasti ulahtaa paikaltaan. Hienoa, että nyt pikatapaaminen järjestyi. Onhan Otto ollut minulla kohta jo pari vuotta. Ja Otto sai ison solmuluun, jonka sitten herkuttelee pääsiäisenä mökillä. Nyt se tuossa unihaukkuu, mitä lie unia katselee 🙂

Tiistaina sain valmiiksi tosiaan ovaalikorin ja aloitin isoa pyöreää koria, jonka punon vain tarjotinkorkeuteen. Ehdin leikkaamaan siihen jo pystyloimet. Ohjaajamme päätteli sienikorin ulkoseinät, vielä väliseinien viimeistely ja sitten se on valmis. Keramiikassa puolestaan teepannun teko jatkui, nyt sain siihen kannen ja nokan. Kannen teossa olikin oltava tarkkana, että savi pysyi yhtä kosteana pannun suusta kuin itse kannustakin, jotta kutistuisi kuivuessaan tasaisesti saman verran. Tein kannen makkaratekniikalla. Nokassa käytin sabluunaa. Ensiksi kaulitsin tasaisen levyn, josta leikkasin nokan. Se kiinnitettiin pannuun lietteen avulla. Tein nokan kohdalle ennen nokan kiinnitystä siiviläreiät. Ensikerralle jäi vielä kahva.

Villapaitaa olen neulonut joka päivä muutaman kerroksen. Eilenkin se oli mukana myyjäisissä hiljaisien hetkien ajan vietteeksi. Vartalo-osaa on neulottu kohta 20 centtiä, joten vielä neulottavaa riittää. Olen miettinyt jopa jonkin välityön tekemistä 😀 Mitä sääennustuksia olen seurannut ei mökkisäät taida pääsiäisenä kovin kaksiset olla, joten neulomiselle aikaa riittää.

Maanantaina valmistin peston pitkästä aikaa itse ja onnistuikin hyvin. Broilerin rintafileet maistuivat riisin ja peston kanssa herkullisilta, joten tyytyväisin mielin korvalääkärin kautta Silmukkasisko-tapaamiseen. Korvalääkärissä korvista imettiin vaikut pois ja vasemman korvan kuulokin palautui. Ah, mikä helpotus!

Tavattiin Silmukkasiskojen kanssa Villa lanka-nimisessä lanka- ja taidekaupassa. Siellä istuimme sohvilla neulomassa, rupattelemassa teestä, kahvista ja pikkupurtavasta nauttien. Lopuksi kiertelimme tutkailemassa kaupan valikoimaa ja kahta lankaahan sieltä mukaan läks. Mukava pari tuntinen sujahti vauhdilla.