Pt-treeni liian pitkän tauon jälkeen

Ihan liian pitkän tauon jälkeen mulla oli treeni Jannan kanssa. Melkein kuukauden päivät vierähti edelliskerran treenistä. Varmasti herää kysymys miksi, ja ehkä se on ihan aiheellinenkin. Perjantaille 21.11. sovimme treenin, mutta luonto piti huolen etten ollut treenikunnossa, joten en päässyt hikoilemaan. Taukoon varmasti vaikutti myös ongelmat Oton kanssa ja melkoinen kiirus. Kiire ei ole hellittänyt, hellittää vasta kahden viikon päästä, mutta kalenteriin on merkitty kolmet treenit Jannan kanssa, ja niistä ensinmmäinen oli perjantaina.

Aloitimme treenin tutusti Crosstrainerilla, sutkutin 4-5 -vastuksilla. Samalla vaihdettiin kuulumisia Jannan jututtaen minua, jotta sai infoa hengästymisestäni tms. Ennen treeniä kerroin, että selkä-hartia-niska -seutu on jumissa, joten treenistä tuli yläkroppapainotteinen. Paineilmalaitteilla teimme myös reisien ojennukset/koukistukset sekä lähentäjät/loitontajat. Yläkropalle kulmasoutupenkki painopakkalaitteella ja ilmanpainelaitteilla ylös vientejä/alas tuonteja. Lopuksi vatsalihaksia neljän kilon pallo polvien välissä, jalkojen sivulle vienti ja nosto takaisin keskiasentoon vatsalihaksia käyttäen. Treenin aikana useammassa liikkeessä tuntemukset olivat ihan jossain muualla kuin piti. Rintaprässissä sattui vasempaan olkaan, tai sen etuosaan, jalkojen lähennyksessä alaselkään jne. Kroppa tuntui jumiselta ja oli vähän sellainen olo, että voimaa olisi ehkä ollut kovempiinkin vastuksiin, mutta ei tehoja, ei vaan lähtenyt… Jälkeenpäin kulmasoutu liike tuntui selvästi elvyttävän lapojen väliä ja olo kropassa koheni. Toivottavasti seuraavalla kerralla irtoaa enemmän, ja että treenin jälkeisiä tuntemuksiakin tulee enemmän. Nyt tuntui jonkin verran etureisissä, lähentäjissä, kyljissä ja lapojen välissä.

Treenin jälkeen kävimme hyvän keskustelun Jannan kanssa. Tokihan olisi tarkoitus, että voisin treenata myös ilman Jannaa Vidalla. Minulle se on kuitenkin iso kynnys, koska jännitän salilla haahuamista, ihmisiin törmäilyä yrittäessä löytää laitteelta toiselle ja selvittääkseni onko laite vapaana. Ongelma ei ole välttämättä kanssatreenaajissani tai heidän asenteissaan, vaan se on minun pään sisälläni. Pohdimme myös, että nyt voisin käydä treenaamassa uuden avustajani opastuksessa, joka onkin hyvä ajatus, mutta murehdin jo sitä (en keskustelussamme Jannan kanssa) että miten sitten kun uusi avustajani hän tod.näk. siirtyy keväällä oman alansa töihin. Olisinko siihen mennessä saanut niin paljon rohkeutta ja itseluottamusta, että haahuilisin salilla ihan omin nokkinenikin??? Pohdimme myös mahdollisuutta minun treenata kotisalillamme osan treeneistäni, ja jos pääsisin spinningtunneille, kenties pilatekseenkin. Nyt olisi vaan tärkeää käydä kokeilemassa ja voittamassa jännityksensä. Molemmat ovat sellaisia mitkä minua kiinnostaa. Ja kyllä mua kiinnostaa monet muutkin ryhmäliikuntamuodot, mutta aluksi olisi kiva kun olisi treenikaveri. Varmasti hiljalleen voittaisin pelkoni ja ujoutenikin. Ryhmäliikuntatunneille osallistumistani rajoittaa myös iltoihin painottuva työni. Jos en tee iltatöitä ei tule rahaakaan. Päivätyötä on, mutta vähemmän. Odotankin innolla kevään aikataulua Vidalla ja miten saisin viikko-ohjelmani sellaiseksi, että tunneille osallistuminen onnistuu. Mutta se vaatii myös rohkaistumista, uskaltautumista heittäytyä mukaan! Minun ei pitäisi jännittää näin paljoa, sillä mitä olen tavannut Vidan henkilökuntaa kaikki vaikuttavat mukavilta, lämpimiltä ihmisiltä, joten varmasti apua saan tarvittaessa. En kuitenkaan halua olla muille asiakkaille rasite, haitta tms enkä toki myös henkilökunnallekaan. Ehkä minua pitäisi kajauttaa jollakin päähän etten ajattelisi liikaa…

Joka tapauksessa Jannaa oli ihana nähdä ja treenata hänen ohjauksessaan pitkästä aikaa. Ja nyt ei ollut reittihuoliakaan, sillä avustajani ja avokkini toivat ja hakivat minut kauppareissullaan. Meillä oli paljon puuhaa samalle päivää, joten ei ollut aikaa eksymisille. Treenin jälkeen olikin nimittäin aika valmistautua ystävien luo illalliselle. Alkupaloina etanoita ja leipää, pääruokana vihersalaattia ja merellistä pataa, jälkkäriksi kahta eri jäätelöä. Ja aterialla tarjottiin myös juomia ja ilta venyikin yöhön asti. Aamulla oli väsynyt olo kun suuntasin Naisten joulumessuille Wanhaan satamaan Silmukkasiskojen kanssa. Nyt mökillä levätty äänikirjojen ja neulomusten parissa. Keli on ollut surkea, joten takassa tuli ja relaillen.

2 Replies to “Pt-treeni liian pitkän tauon jälkeen”

  1. Mä jännitin joskus aiemmin vähän samaa. Sitä, että jos en löydäkään oikealle laitteelle, ja mitä muut miettii, jos he ihmetellen katselevat mitä oikein touhuan. Mutta myöhemmin se pelko jäi pois. Mene vain rohkeasti treenaamaan, se tulee varmasti sujumaan hyvin. Olisiko sun mahdollista saada esim. salin henkilökunnalta tai joltain muulta henkilöltä apua niin, että kävisitte ne laitteet muutaman kerran järjestyksessä läpi joilla treenaat niin, että muistat ne sitten ulkoa ja opit reitit niille? Itse käyn salilla Lauttasaaressa, jossa oon saanut todella paljon henkilökunnalta apua, ja me käytiinkin laitteet läpi juuri tuolla äsken kuvaamallani tavalla. Nyt muistan, missä mikäkin tarvitsemani on ja pääsen hyvin treenaamaan. Käyn yleensä päivisin, niin on vähemmän porukkaa paikalla. Yleensä asiakkailtakin kyllä saa apua jos tarvitsee, ainakin tuolla meillä tuntuu olevan kovin ystävällistä porukkaa myös asiakkaissa. Spinningiin onnistuu samalla tavalla, kun ollaan käyty spinningsalin sijainti sekä pyörien eri toiminnot ja säädöt läpi, tiedän mihin mennä. Menen yleensä vähän aikaisemmin jo polkemaan, enkä vasta vähän ennen tunnin alkua, näin on helpompi löytää vapaa pyörä, kun suurin osa on vielä tyhjillään 🙂 Tai olisiko Otosta ehkä apua aluksi kuntosalin puolella? Mulla on kyllä ollut oma opaskoira aina henkilökunnan tiloissa odottamassa, mutta ehkä sen tarvittaessa voisi ottaa mukaan myös treeneihin. Tsemppiä treenaamiseen, ja mene vain rohkeasti yksinkin kokeilemaan! Mä olen myös yrittänyt nyt pitää omaa treeniblogia, se on vähän alussa vielä, mutta hiljalleen syntyy uutta tekstiä. 🙂

  2. Kyllä olen opetellut sekä liikkumistaidon ohjaajan kanssa että pt:n kanssa laitteiden sijainteja. Ne ovat aika ryppäässä eikä opastkoirasta salin puolella ole apua, ehkäpä jopa päinvastoin. Suurin ongelma onkin varmaan minun pääni sisällä 🙁 Onneksi kuitenkin pääsen maanantaina taasen Jannan ohjaukseen. Laitatko muuten blogisi osoitteen, olisi hauskaa lueskella.
    Ja kyllä mä vielä tavalla tai toisella tämän taisteluni voitan!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *