Olen niin onnellinen valkoisesta ja talvisesta joulusta. Vielä viikko sitten en olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi. Talvisäästä ollaan nautittu joka päivä reilun tunnin ulkoiluin. Eipä joulupäivänkään 13 asteen pakkanen saanut meitä jäämään mökin lämpöön. Mutta palataan myöhemmin joulutunnelmiin ja siirrytään nyt tämän postauksen otsikon mukaiseen aiheeseen, eli keramiikkaan ja rottinkiin.
Syyskuussa aloitin keramiikkaryhmässä, kymmenestä kerrasta ehdin kahdeksan kertaa paikalle. Käsissäni syntyi lähinnä lautasia ja kuppeja. Parista valmiista työstä tulee kuvat myöhemmin johonkin toiseen postaukseen. Ja eihän viimeisten parin kerran työt ehtineet raaka- ja lasituspolttoon, joten aiheeseen palataan myöhemmin uudelleen. Tässä kuitenkin lahjaksi menneitä töitä.
Tein toisella kerralla teemukin ja aluslautasen. Alunperin oli tarkoitus astioista tulla keramiikkatilaan tauoille teekuppi teehetkiin. Totesin kuitenkin, että haluan antaa kupin ja lautasen ystävälleni Marialle. Lasituksessa sinisyys jäi ilmeisesti vähän hailakaksi, mutta toivottavasti ei kuitenkaan ole liian hailakka/tylsä/aneeminen. 
Tein sitten uuden teemukin ja aluslautasen teehetkiin keramiikkatilaan 
Savesta työstetyt esineet pienenevät raaka- ja lasituspoltossa 10-15 % ja enhän minä sitä ole vielä oikein oppinut huomioimaan. Tein omaan käteeni lähes täydelliseltä tuntuneen tuikkukipon. Siinä ei ole sormen jälkiä eikä muitakaan epätasaisuuksia tai painalluksia, mutta tuikku ei mahdu suusta kupin pohjalle! Harmittaa, mutta tekemällä vain oppii. Nyt minun pitäisi keksiä tälle käyttöä. Ideoita? 
Vietimme marraskuun lopussa pikkujoulua Silmukkasiskon Caron luona. Mietin mitä voisin hänelle viedä ”emännänlahjaksi” ja päädyin tähän vihreään kupposeen. Käden jälkeäni kohtaan olin ja olen erittäin kriittinen, joten mietin pitkään voinko antaa tätä lahjaksi vai en. Samaa olen miettinyt kaikkien muidenkin keramiikkatöideni kohdalla. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että käsityö saa ja pitääkin tuntua ja näyttää käsityöltä. Sen ei tarvitse olla tehtaan sileä ja kaikki muodot priimaa, mutta kun täydellisyyteen pyritään. Lopulta kuitenkin vihreä kuppi sai kodin Caron luota. 
Näiden keltaisten pikkukuppien kohdalla mietin myös pitkään voinko antaa lahjaksi vai en. Toinen on aavistuksen isompi eikä tuikku mahdu kumpaankaan mikä oli alunperin tarkoitus. Tiesin kuitenkin, että ne lasitetaan keltaisella ja että kupit löytävät käsityötä arvostavalle Lauralle tiensä, ja niin kävi. Toivottavasti hän keksii kupeille käyttöä vaikkapa suola-astioina tms.
Rottinkikerho kokoontui varmastikin ainakin 15 kertaa syksyn aikana ja korejakin syntyi aika monta. Tässä nyt joululahjoiksi menneitä koreja. Laura löysi keramiikkakupit voirasiakorista 😀 
Syksyn mittaan tein kaksi ns. viinipullokoria. Kori, jossa on vihreää aaltoilee vähän, koska helmasyntini punoa liian tiukkaan meinasi ottaa vallan eikä silloin pullo olisi mahtunut koriin. Taisteltuani itseni kanssa totesin, että se on minun taideteos viinipullokori. Kori on punottu 2 millin rottingilla. Valitettavasti värjätyt rottingit usein ovat katkeilevia ja vähän heikkolaatuisia. Käyttäisin värejä ehkä enemmänkin, jos värilliset olisivat kestävämpiä. Toinen pullokori on punottu 2.5 mm rottingilla eikä yläreunassa ole lettiä. Kori on huomattavasti suorempi. 
Sydänkorit saivat ystäväpariskunta sekä sydämellinen ihana Silmukkasisko Jonnu. Kolmas sydän onkin esitelty jo aiemmin, joka meni myöskin ihanalle Silmukkasiskolle 60-vuotislahjaksi.
Iso ovaalikori meni yhdeksän vuotta minulla avustajana olleelle ja patonkikori ihanalle Marjalle. Koreihin mukaan vähän herkkuja, kuten sydänkoreihinkin.
Jatkan tammikuussa sekä keramiikkaryhmässä että rottinkikerhossa. Olen varannut kaksi sienikorin pohjaa, joten sienikorien kanssa menee varmastikin jokunen kerhokerta, sillä koreihin tulee kaksi väliseinää. Toinen kori menee äidille ja toinen hänen ystävälleen. Keramiikassa olen ajatellut tekeväni mm. tuikkukuppeja paremmalla menestyksellä mitä tänä syksynä :DD Lisäksi haluaisin kokeilla teepannun tekoa.