Tytyrin kalkkikaivokselta lähdimme ajelemaan Lohjansaareen. Vähän matkan varrella eksyimme, mutta lopulta oikea tie löytyi ja päästiin Lohjanjärven ylittävälle sillalle ja melko pian majapaikkamme Martinpiha löytyikin. Nukuimme parvellisessa Akseli-nimisessä aitassa jonne veimme tavaramme ja Oton lepäämään. Itse menimme päivälliselle. Istuimme terassilla kuunnellen tunnelmallista bambuisten tuulikellojen sointia aterioidessamme. Söin ison tapaslautasen, jossa mm. ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja, jauhelihapullia, juustoa. Valitettavasti tarkemmin en enään muista. Aurinko paistoi pilvien lomasta ja oli ihana hetkeksi istahtaa ja rentoutua, nauttia jälkiruuaksi mukillinen teetä. Sää kuitenkin pilvistyi ja uhkaavasti alkoi näyttämään siltä, että kohta tulee vettä ja kovaa. Aikamme sadetta odoteltuamme totesimmekin sen menneen muualle ja lähdimme kävelylle. Ensiksi käännyimme hiekkatieltä metsäpolulle, joka oli hyvin kapea ja aluskasvillisuuden ja vatukkojen valtaama. Otto sai kirmata vapaana ja kyllä se hepuloikin. Valkoiset läikät sen silmissä johtuu silmätipoista.

Kirmailun jälkeen Otto teki sellaista mitä en ole aiemmin nähnyt – joi vesilätäköstä!

Koska polku käytännössä katosi vatukkoon palasimme takaisin hiekkatielle ja jatkoimme sitä pitkin. Tien varrella kasvoi omenatarhoja, joulukuusiviljelmä, viinirypäleitä sekä monia lehtopuita esim. saarni, tammi, pähkinä. Maan kalkkipitoisuus saa kasvuston kasvamaan upeasti.

Lähes puolentoistatunnin reippailun ja maisemien ihailun jälkeen palasimme Martinpihan pihapiiriin.

Reippailun jälkeen istahdimme aittamme kuistille pimenevään iltaan rupattelemaan. Herkuttelin Porokylän gluteeinittomilla karjalanpiirakoilla ja muutamalla luumulla. Yhdentoista pintaan uni painoi jo silmiä, joten iltatoimille ja puhtaiden lakanoiden väliin unituhisemaan. Ottokin nukkui rauhallisesti sänkyjemme välissä unissaan juosten ja hiljaa ulahdellen.

Aamupalan jälkeen menimme morjestamaan isäntäväen pässejä mukanamme emännältä saatu leipäpussi.
Günther(sarveton), Brad ja George.

Samalla piipahdimme moikkaamassa talon kukkoa Karppista, jo aamuaikaiseen kajautteli pihapiiriin herätyksensä Herra Karppisella seuranaan viisi kanaa joista yksi leveäpyrstöisenä kotkotti aikansa lopulta painuen piiloon munimaan munan. Palasi pyrstö kapeampana luoksemme juttelemaan.

Pihapiirissä oli kolme pientä putiikkia missä oli myynnissä tavaraa laidasta laitaan. Ostin mustan pitkähihaisenteepaidan, pulloharjan ja sitruunaisen hyttyskarkotinkynttilän. Putiikkeja kierrellessämme alkoikin satamaan. Nurmikko oli jo ennestään todella märkää eikä koretexlenkkarinikaan vettä pitäneet. Vaatteiden ja kenkien vaihto, oli aika jatkaa matkaa lähellä sijaitsevalle Alitalon omenaviinitilalle.