Eilisiltana hyppäsimme Marin kanssa junaan ja Pasilasta ratikkaan suuntana hakemaan tuttavaltani lainaan tandempyörää viikonlopun Porvoon retkeä varten. Mukana oli asiaan kuuluvasti pyöräilykengät klosseineen, olihan ajettavana pyörä, jossa lukkopolkimet. Siinä pyörän luona tajusimme ettei kummallakaan ole kuusiokoloavainta ja tuttavankin avain miehellään. Me molemmat tälläsiä lyhitä ja pyörän säädöt lähes jättiläisille 😀 Eipä muuta kuin asiaa pähkittyämme pyörä talutukseen ja menoks. Kyllähän me junalla Korsoon päästäisiin. Mieli teki kuitenkin polkemaan. Tulisihan siitä mukava iltalenkki, joten pysähdyimme huoltsikalle ja eräs mies käytteli avaintaan. Saimme pyörän säädöt paremmiksi. Mulla tosin satula jäi liian alas ja Marille etuosa oli liian korkea, vaikka olikin niin alhalla kuin vaan mahdollista. Mutta pyöräilykengät jalkaan ja menoks. Ei siis muuta kuin pyörään kiinni ja aina liikennevaloihin tultaessa irroitimme ensin oikean jalan lukostaan ja vasemman vain tarvittaessa. Lähdöissä jos vasen oli irti, ensin pyörään kiinni ja sitten vasta oikea. Lukitus onnistui yllättävänkin helposti, ja jos ekalla polkasulla ei onnistunut viimeistään kolmannella onnistui eikä se hiljaisessa vauhdissa tuntunut pelottavalta laisinkaan.

Alkumatkasta oli paljon pikkuteiden ylityksiä, risteyksiä yms. joten ei vauhti päätä huimannut. Aikamme ajeltuamme päästiin kuitenkin väljemmille teille ja pyöräily alkoi tuntumaan mukavalta. Ajeltiin radan vartta pitkin kohden Korsoa vauhdin kasvaessa. Ilta oli pilvinen ja saatiin iholle muutama vesipisarakin, mutta hyvin tarkeni polkea lyhyissä pyöräilyhousuissa ja teepaidalla, jonka päällä ohut softshel-takki.

Kymmenen pintaan saavuimme Marin kotipihaan ja ajomme päättyi kaatumiseen. Enempi sattu kyllä sieluun kuin mihinkään muualle. Käännyimme pihaan ja en ilmeisesti ollut tarpeeksi nopeaan valmis pysähtymiseen. Soralla pyörä liirsi ja vasen jalka ei irronnut riittävän nopeasti. Siitä sitten miltein pysähdyksistä kävimme tutustumassa kivisoraan. Onneksi kummallekaan ei sattunut pahemmin pieni naarmuja lukuun ottamatta. Tapahtuneesta en säikähtänyt ja olen kyllä halukas ajamaan uudestaankin lukkopolkimilla. Hienosäätöä vain pysähdyksiin ja lähtöihin, niin kyllä siitä hyvä tulee. Lenkille mittaa tuli 26.5 km ja aikaa meni 1 h 45 min, keskinopeus 15.2 km/ h. Ei mikään huippuvauhtinen lenkki, toisaalta ei Kalliossa ja sen tuntumassa voikkaan kovilla vauhdeilla päästellä menemään. Huomenna lähdetään sitten ajamaan Porvooseen ja sunnuntaina takas. Pitäkäähän peukkuja, että ei ihan kauheasti satais vettä. Ennuste kyllä vähän pahalta näyttää.