Pitkästä aikaa ratsastin Sebulla. Hevonen on etupainoinen ja helmasyntini könöttää etukenossa sen selässä tuntuu kertakaikkisen kamalalta, joten pakko istua paino taempana näin ratsastusasentokin korjaantuu. Aikaisemmin Sebulla ratsastaessani olen tuntenut epämukavuutta ja epävarmuutta tuon etupainoisuuden vuoksi. Nytkin alussa hain tasapainoa, mutta olo ei ollut yhtään epämukava tai edes epävarma. Se tuntui ihan huippumahtavalta.

Niin Sebu kuin Aavekin, jolla Tiina ratsasti, ovat luonnonravureita, joten treenasimme miten hevoset saadaan tölttäämään. Ohjilla pieni pidäte, paino taakse ja pohkeita, unohtamatta napakoita vatsalihaksia 😀

Ja sitten raviin, ohjat löysemmälle, paino edemmäksi (Hepa, ei kuitenkaan tarkota etukönötystä) ja polvet auki. Rytmistä kiinni ja keventämään, yes!

Ja mikä parasta, nautin myös laukan hurmasta 😀 Sebulla on hyvä puhdas laukka. Liike on isompi kuin Airalla, mutta se ei ollut pelottavaa. Laukkasimme molempiin suuntiin ja kyllähän vauhdin hurma, laukan keinunta sai hymyilemään. Tiina laukkas koko kenttää ympäri, kyllä minäkin sen vielä teen.

Laukan huuman, ravin riemun, töltin ja kaiken sen ihanuuden jälkeen alkaakin olla aika loppukäyntien 🙂

Ratsastuksen jälkeen lähdinkin iloisin, energisin mielin mökille. Seuraavaa ratsastuskertaa ei ole sovittuna, mutta kyllähän viimeistään elokuussa on päästävä hevosen selkään lisää oppimaan.