oli tiistai-illan ohjelmassa. Hennasijaisti Hakaniemen Ladylinessa tuntien vakio-ohjaajaa, joten päätimme singahtaa Lauran kanssa paikalle. Kertamaksu 20 € hiukan hirvitti ja ehkä vähän kirpaisikin, mutta oli se vaan kuitenkin sen arvoista. Tuntien jälkeen suonissa virtasi endorfiini ja sydän pompotti onnesta. Liikunta tekee aina niin hyvää mielelle ja kropalle. Ja venyttelyssä taas tuli todettua miten tärkeää lihashuolto on, ja että sitä ei saisi laiminlyödä. On aivan liian helppoa jättää venyttelyt toiseen kertaan. Se ”toinen kerta” tulee aivan liian harvoin. Miksi ei voisi kerran viikossa ottaa säännölliseen elämänrytmiinsä venyttelytuokiota. Samalla voisi kuunnella jotain rentouttavaa musiikkia, kuunnella kirjaa tai katsoa televisiota. Tai miksi ei voisi olla hiljaisuudessa, keskittyä vain itseensä ja kehoonsa, siihen miten lihasjännitykset lientyvät, lihakset rentoutuvat. Antaa hetkeksi kiireisen elämän valua pois ja olla vain siinä hetkessä.

Ennen Lady Spinnun alkua oli ohjausta pyörien säätämiseen ja oikeaan ajoasentoon. Tuossa vaiheessa olimme jo Lauran kanssa innokkaina satuloilla polkemassa 😀 Ryhmä oli pieni ja mikrofoni ei toiminut, mutta Henna pärjäsi loistavasti ilman mikkiäkin. Poljimme tunnin alottaen kahdella lämmittelybiisillä joista jälkimmäisessä aloitimme kevyet lisäykset. Lämmittelyn jälkeen tuli eka työosuus, joka oli kahden biisin mittainen. Poljimme tehden 2-3 lisäyksen kierroksia kolme. Hikoilimme myös polkien seisten kierroksien loppuosissa. Ekan työosuuden jälkeen hiukan palauttelimme kappaleen verran ja ei muuta kuin uuteen nousuun nyt neljän lisäyksen kierroksin. Työosuus kesti taas pari biisiä, jonka jälkeen olikin loppujäähdyttelyn aika. Puolituntia meni aivan liian nopeaan, mutta hiki tuli ja nautin siitä. Etukäteen pelkäsin, että tunti loppuu juuri kun lämpiän ja pääsen vauhtiin. Mä kun olen vähän hitaasti lämpiävä tapaus 😀 Spinnussa kuitenkin omilla vastuksen säädöillä saa tunnista just niin raskaan kuin päivän kuntoon on sopivaa. Pitää vain uskaltaa lisätä vastusta heti alusta lähtien.

Aikaisemmin en ole ollut missään Hot-tunneilla, joten tulipahan sekin koettua. Tuntien välillä ei ollut aikaa vaihtaa vaatteita, mutta huone, jossa venyttely tapahtui oli niin lämmin ettei kylmyyttä tarvinnut kosteissa vaatteissaan pelätä. Keskityimme alaraajojen venytyksiin. Teimme ne selinmakuulta ja pidin Hennan tavasta liikkua venyttelevien ihmisten luona ohjaamassa tarvittaessa. Se varmasti tuntui siksikin hyvältä, en tuntenut itseäni niin kummajaiseksi kun ohjaaja käveli muidenkin luokse ohjaamaan kuin minun. Vuosia sitten kävin venyttelytunneilla, mutta silloin ei koskaan ohjaaja tullut neuvomaan minua kädestä pitäen. Pilateksessa Fatima tuli ja uskalsi koskettaa kysyttyään siihen luvan. Niin Hennakin kysyi ja se on mielestäni hyvä ja kohtelias tapa. Venyttelyt oli hyviä, vaihtoehtoina pumppaavasti venytystä tai pitkiä venytyksiä. Sen sai jokainen päättää itse. Teimme myös selkärangan kiertoja ja lopuksi vähän yläraajoille venytyksiä. Hassu tunne oli se ettei venyttelyn aikana hikoilu laantunut lämmön vuoksi laisinkaan. Jossain vaiheessa mietin, että vaikka nuo Hot-huoneet ovat kuinka ihania, niin eivät ne kovin ekologisia ole, mutta ei kokemus paha ollut.

Suihkun kautta kotiin nälkä seurana, joten salaattia massuun, koirien kanssa iltakävelylle, iltateetä ja unille 🙂 Kiitos Henna hienosta liikunnallisesta illasta.