Kesä tuli sitten kertaheitolla. Vielä perjantaina kauppamatkalla paleli tuulessa ja tihkusateessa. Lauantaina Espan puistossa nautittiin auringosta, mutta mereltä puhaltava kylmä tuuli muistutti kevään raakuudesta, mutta iltaa täällä Vantaalla istuimme parvekkeen ovi selällään. Eilen lenkillä jo hiki virtasi ja Otto-poika maleksi läähättäen. Menohalut oli myös tänään aamulenkillä olemattomat. Taitaa yht’äkkinäinen helle ottaa vähän koville.

Niin ne oli hevosetkin hikisiä tänään. Syksyllä ostamiani paksuhkoja ratsastushousujani en kyennyt kiskomaan jalkaan liki 30 asteen helteeseen. Kaapista kaivoin koirahieronnoissa käyttämiäni kapripituiset college-housut. Sentäs ratsastuskengät laitoin vaikka pohjassa kevyt karva. Taitaisi olla aiheellista shopata kesäridaushousut.

Ratsastin tänään Pipsalla. Meillä oli alla luonnontölttärit ja tunnin teemana oli saada hevonen siirtymään töltistä raviin. Tunnin alussa säädimme jalustimia hevosen selässä istuen ja minulle se oli helppoa. Tajusin heti miten se tehdään. Kuvittelin aiemmin siitä jutellessamme, että se olisi paljon vaikeampaa mitä olikaan. Kiersimme kenttää ympäri rentoa käyntiä kulkien, kunnes lähdimme ottamaan ohjia tuntumalle ja hommiin. Aloitimme harjoittelemaan käynnissä vauhdin säätelyä. Jännittämällä vatsalihaksia ja ohjista pidättämällä vauhti hidastui, hevosen askeleet lyhenivät. Vatsalihakset rennoksi ja kädet samoin, hevonen siirtyi reippaampaan käyntiin. Harjoitus tehtiin muutamaan kertaan kunnes lähdimme kootusta käynnistä istunnalla ja jalkojen asennolla hakemaan tölttiä. Selkä suorassa, ohjista pidäte, ja pohkeilla napautus hevosen kylkiin. Pipsalla on tasainen ja pehmeä töltti, oikeastaan sellainen huomaamaton. Kootusta käynnistä siirtyminen tölttiin onnistui helposti. Seuraavaksi pitikin siirtyä raviin. Pipsan ravi on nopeaa tikutusta. Ennen ravivaihetta harjoittelimme vielä töltin vauhdin säätelyä. Raviin siirryimme kootun käynnin ja töltin kautta. Raviin siirryttäessä pidempi ohjas, painoa hieman eteenpäin, polvet auki ja menoks. Aluksi oli vaikeahkoa saada hevonen raville ja kun ravi löytyi vielä saada kevennys oikeaan rytmiin. Pipsan ravi oli sellaista tikutusta, että väkisinkin turvauduin satulan kaareen. töltissä uskalsin kannatella käsiä oikealla tavalla edessäni. Kertakerralta siirtyminen raviin kävi helpommin ja helpommin ja kevennysrytmikin löytyi hyvin. Koin onnistumisen iloa ja taas tajusin kehittyneeni ratsastajana. Pystyn istunnallani kertomaan hevoselle mitä sen haluan tekevän, ja hevonen pysyy kuulolla ja toteuttaa toiveeni, yes!!! Pystyn vauhdissa tekemään erilaisia asioita. Ehkä ravista tölttiin siirtyminen tuntui hankalimmalta, saada taas ohjat tiukemmalle. Ehkä satulan kaari oli ravissa liian houkutteleva, joten jouheva ohjan siirto tiukemmalle tuntui hankalalta. Eiköhän siihenkin ajan oloon tule parannusta rohkeuden lisääntyessä. Lettu oli joka tapauksessa edistyksestämme iloinen. Tälläkään kertaa en laukannut. Pipsa laukkaa kovaa ja Lettu ei halunnut pilata edistystäni, arveli minun voivan säikähtää Pipsan laukkaa. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsisin Airan selkään, jonka laukka on hyvä eikä se yleensä ainakaan intaannu liikaa. Joka tapauksessa oli taas kerran aivan mahtavaa ratsastaa. Tuli sellainen olo tunnin jälkeen, että olisi kivaa ratsastaa monta kertaa viikossa. Että ”rikas mies jos oisin”… Vai miten siinä laulussa sanottiinkaan :D:D

Hitaan aamulenkin jälkeen lähdin uimaan. Uimahallissa oli todella vähän porukkaa. Uin 1350m/70min. Jalat tuntui ehkä vähän väsyneiltä. Huomiselle sovittu vesijuoksu+uinti peruuntui kaverin sairastuttua. Illalla pääsen kuitenkin ystäväni vetämälle spinnutunnille, jonka jälkeen ilta jatkuu venyttelyillä. Töiden jälkeen luvassa siis mahtavuutta, yes!