Eipä otsikko ole kovin houkutteleva lukemaan tätä kirjoitusta, mutta fiilis on maassa. On ollut sitä jo pari päivää. Syyllisenkin – ainakin luulen – tiedän – pirun naistenpäivät, huoh! Tai en ainakaan keksi mitään muuta miksi fiilis olisi tällainen. Vietin mukavan miniloman ja univelat reissusta sain nukutuksi hyvin.
Treenaamista en ole saanut vauhtiin ja se ärsyttää ehdottomasti eniten. Ystävän kanssa pitkälle lenkille ei päästy, koska minulla piti olla töitä niin myöhään ettei enään kannattanut lähteä. Tiistai-iltana ei kuitenkaan viimeistä asiakasta kuulunut ei näkynyt, HARMITTI! Tuon kun olis tiennyt. Noh jossittelu on turhaa ja tyhmää.
Keskiviikkona avokki treenasi iltapäivällä asiakkaiden välillä eikä aikaa ollut minun treenille. En tiedä miten saisimme kuntosaleilun nyt parhaiten toimimaan. Tila on pieni ja treenipainot ovat hyvin erilaiset. Avokki viihtyy yksin treenatessaan ja minä taas seurassa… Olen nyt pari päivää kiukutellut avokille, että aina kuntosalitreenit menee hänen halujensa/suunnitelmiensa mukaan ja minun on joustettava, odotettava vuoroani tai treenattava joku toinen päivä. Sovittiin, että treenaisin torstai-iltana, mutta ei treeni onnistunut eilenkään. HUOH! Ja tänään taas avokki valtasi salin. Tosin ite olin koko päivän Yrittäjäpäivässä, joten en olisi jaksanutkaan. Olen ollut koko viikon myös aika väsynyt, huoh!
Ja tietysti minua turhauttaa myös painon putoamattomuus. Sanoinkin avokille luovuttavani ja alkavani mussuttamaan suklaata kun kerran liikunnasta eikä terveellisestä ruuasta tunnu olevan apuja asiaan. No onneksi toistaiseksi tuo on jäänyt sanahelinäksi. Jotenkin vaan nyt tuntuu, että kaikki muut onnistuu, kunto nousee, kilot karisee, mutta minulla ei. Olen pohtinut sitäkin josko siihen on jokin terveydellinen syy esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa… Kävin lukemassa Kilpirauhasliiton sivujakin, mutta en tiedä täsmääkö oireet lopulta miten hyvin. Suvussa on vajaatoimintaa, hikoilua (yleisempää kai päinvastainen), väsymystä tällä viikolla, mutta… äh… Olen turhautunut!!! Eikö tämä taistelu painon kanssa lopu ennen kuin loppuu koko elämä? HUOH!
Että jospa ne naisten päivät vois vaikka alkaa, niin tämä fiiliskin taas korjaantuisi – ainakin toivon niin… Tai jospa huomenna avokin ja äidin kanssa mökillä ulkoilua ja aurinkoa sais taas Hepankin hymyilemään ja rakastamaan vähän enemmän itseään.