Jokapäiväiseen – ainakin lähestulkoon – elämääni kuuluu nappikuulokkeet. Kun olen tietokoneella kuuntelen puhesyntetisaattorin pulinoita kuulokkeilla ja iltaisin ennen nukahtamista kuuntelen äänikirjaa.
Minullahan on diagnosoitu molemmissa korvissa otoskleroosi. Ja molemmat korvat ovat leikattu 2011 oikean korvan leikkauksen onnistuessa paremmin. Leikkauksien jälkeen elämänlaatuni parani huimasti. Se parani jo ekan leikkauksen jälkeen. Syyskuussa 2012 tehtiin viimeiset kuulotestit todeten oikean korvan kuulevan hieman paremmin kuin vasen. Ero on pieni, vaikka huomaan sen. Kuuloseurannat lopetettiin ja asiaan palataan tarvittaessa.
Kun huomasin vasemmassa korvassa kuulon heikentyneen pelko sydämessä kasvoi. Yritin olla järkevä, sillä korva tuntui lähinnä tukkoiselta vaikusta. Päiväpäivältä tilanne kuitenkin paheni ja hermoni alkoi olla riekaleina. Viikko sitten olin todella ahdistunut ja peloissani. Herätessäni perjantaiaamuun syke oli koholla stressistä ja pelosta. Olisiko proteesi irronnut, onko sisäkorvaan tullut vikaa, onko korvaan kasvanut kiinikkeitä… Alkaako ruljanssi alusta, menetänkö nyt kuulon???
Varasin yksityiseltä korvalääkärin. En halunnut mennä jonnekin yleislääkärille, koska korvani on operoitu, ja jos kyseessä ei olisikaan vaikkukertymä korvalääkäri osaisi ohjata minut eteenpäin, eli kunnalliselle puolelle korvapolin asiakkaaksi. Sain ajan samalle päivälle ja helpotus oli suuri. Lähdin avustajan kanssa ruokakauppaan keskittymiskyky nollassa mitä ostaisin viikonlopuksi ruokaa…
Lääkäri oli sama kuin mennessäni kuulohuolistani valittamaan elokuussa 2010. Mies muisti minut ja kerroin miten hommat eteni saatuani lähetteen korvakirurkille. Lääkäri tarkisti nielun ennen korvia. Totesi korvat katsottuaan, että ovat mönjää täynnä. Leikkauksien yhteydessä ihoa on siirrelty ja ropellettu ja se on kenties rikkonut vaikunkulkumekanismia. Olenkin sanonut, että mielestäni leikkauksien jälkeen vaikun eritys on lisääntynyt. Tuntemukseni on siis oikea. Lääkäri puhdisti ensin oikean korvan ja totesi proteesin lenkin olevan hienosti paikoillaan. Sama vasemmalla. Ja kun vasen korva oli puhdistettu kuulo kirkastui oleellisesti. Iso kivi tippui sydämeltä. Jos kuitenkin muutoksia kuulemisessa tulisi voisin ottaa sähköpostitse lääkäriin yhteyttä kuulokäyrien ottoa varten. Nyt on miltein viikko mennyt ja kuulo on edelleen tallella, IHANAA!!! Helpotus on suuri!
Illan vietinkin Silmukkasiskojen kanssa neuloen. Surin aamulla jo sitäkin, että jos korvissa ongelmia kykenisinkö ihmisten ilmoille henkisen paineen takia laisinkaan. Onneksi kaupassa kuitenkin elin ajatuksella, että menen Silmukkasiskotapaamiseen. Ostimme hedelmiä ja teimme hedelmälautasen. Olo oli aika tyhjiin puristettu, ihan kuin jokin isompikin fyysinen suoritus olisi ollut takana, henkinen kapasiteetti taisi olla yllättävänkin kovilla. Siskojen kanssa neuloessa ja herkutellessa mailmaa samalla parantaen alkoi oma olokin keventyä. Ihanaa, kun ympärillä on hyviä ihmisiä, hyviä ystäviä!
Ihanaa Hepa, että huoli oli aiheeton! On kamalaa mietiskellä asiaa mielessään, että mitä jos.
Voimauttavat ihmiset ympärillä ovat siunaus! Onneksi huolesi helpotti. Säikähdin vähän, kun luin otsikon.
Huh, onneksi oli vain väärä hälytys! Mä olen huomannut saman leikatussa korvassa, että vaikkua kertyy ja mulla on ihan eri väriseksikin muuttunut. Olen pari kertaa joutunut käymään säryn takia lääkärillä ja onkin ollut ihan vaikkua täynnä, ja jouduttu imemään tyhjäksi. Silti saa olla koko ajan pelko persuuksissa, että proteesi irtoaa tai luutuu takaisin. Toisen korvan leikkaus onkin vuorossa nyt keväällä…
Mariina
FaerieS
Helpotus oli ja on todella suuri kun huoli olikin vain turhaan.
Aku
Joo, otsikosta tuli ehkä vähän liiankin… kuitenkin lopputulos on hyvä. Ehkä kuitenkin otsikko edes vähän kertoo siitä miltä tuo kaikki tuntui.
Mariina
Tuosta huolesta ja jännityksestä pysyykö proteesi paikoillaan tai tapahtuuko luutumista tms. siitä ei varmaan pääse ikinä eroon. Kuitenkin tiedossa on, että tod.näk. ikäkuulo-ongelmat tulevat kenties normaalia aiemmin. Huoh! No onneksi nyt oli vain vaikkua, rasittavaa sekin. Onneksi sen saa helpolla pois. Onko korvassasi kuulo kohentunut leikkauksen myötä? Tsemppiä toiseen leikkaukseen!!!
Hui sentään. Kuulon menettäminen olisi sinulle varmaan kuin sokeutuminen minulle. Menettäisin tärkeimmän työkaluni maailman hahmottamisessa ja arkeni heittäisi häränpyllyä. Onneksi kyse oli vain vaikusta!
Itse pelkään välillä, kuuroutuuko Valo sairautensa vuoksi jossain vaiheessa (on mahdollista) ja mitä sitten tehdään ja kuinka siitä tilanteesta päästään eteenpäin. Mutta eipä sitä auta kai etukäteen murehtia, vaan pitää peukut pystyssä ja toivoa huolen olevan turha.
Ennen leikkauksia kuuloni romahti aika pahasti. Tuolloin pelkäsin todella tulevaisuuttani. Olen tavannut paljon näkövammaisia joilla kuulo-ongelmia ja he pärjäävät hienosti. Silti ajatus kuuroutumisesta tuntui ja tuntuu sietämättömältä, pelottavalta, tyrmäävältä. Sitä mahdollisuutta ei nyt kuitenkaan kannata etukäteen liikaa miettiä ja pelätä. Niin se on varmasti teilläkin. Toki mahdollisuudet on hyvä tiedostaa, mutta etukäteen stressaaminen ja pelkääminen on vain kuluttavaa. Helpomminhan se on sanottu kuin tehty. Toivon sydämestäni ettei Valolle tule mitään kuulohuolia!
Huh, onneksi oli vain säikähdystilanne ja kaikki olikin kunnossa! Pienestä on ihmisen terveys kiinni!