Jos sunnuntain yläkroppatreeni tuntui takkuisalta, samaa ei voi sanoa eilisiltaisesta lenkistämme ystävän kanssa. Lähdimme ennen kuutta reippailemaan kymmenen asteen pakkaseen ja pienehköön tuleen kera lumisateen. Ei haitannut pakkanen, ei viima, ei lumisade. Niin Otto kuin Theakin (Opaskoirakoulun mammakoira) tassutteli reippain askelin meidän ystävän kanssa iloisesti pulputtaen. Ainoa miinus oli, että edelleenkään ei saatu mun Iphonessa Sports Trackeria toimimaan. Ystäväni kuitenkin illalla viesteili lenkkimme kulun. Kiertelimme asuinalueeni lähialueita eikä juuri pysähdyksiä tullut.
1-2 km 4.4-4.6 km vauhdilla
2-4 km 4.6-5.6 km vauhdilla
4-6 km 4.2-5.4 km vauhdilla
6-8 km 4.4-5.2 km vauhdilla
8-10 km 4.8-5.8 km vauhdilla
ja viimeinen kilsa 4.3-5.3 km vauhdilla.
Kuulemma tuolla nopeimmalla pätkällä oli vain yksi alle viiden kilsan alitus, muuten pysyteltiin 5.5 km-vauhdin tuntumassa lukuun ottamatta puoltakilsaa milloin innostuimme vieläkin reippaampaan menoon, eli tuohon 5.8km vauhtiin.
Lauantain lenkillä minua sattui aika kovasti oikeaan pohkeeseen. Eilen ei ollut mitään. Olisin voinut kävellä vaikka miten pitkään. Nauroimmekin kun aina valitsimme pidennyksiä reittiin kotia lähestyttäessä. Oli ihan käsittämättömän hyvä fiilis kävellä. Viimastakaan ei ollut haitaksi. Aikaa sujahti reilu pari tuntia. Nautin tietysti myös Oton reippaudesta. Jumitteluja ei tullut laisinkaan. Parissa kohdassa vähän hidastelua johtuen epätasaisuuksista, mutta ei mitään valittamista kuitenkaan. Nyt tuntui, että meistä tulee vielä hyvä ja reipas koirakko. Ja oli kiva kävellä sellaisia reittejä mitä en yleensä käytä ulkoillessani Oton kanssa kahdestaan. Vieraat reitit piristävät niin minua kuin varmasti myös koiraa. Odotan jo ens maanantain ystävälenkkiä. Toivottavasti pakkanen pysyy aisoissa, jotta päästään matkaan.
Lenkkihehkutuksesta vielä pelleriini-hehkutukseen 😀 Nyt illalla ”unohduin” sohvan nurkkaan neulomaan ja sain toisen kiilan valmiiksi ja sen jälkeen tulevat neljä sileää kerrosta. Jäljellä siis 20 kiilaa, mutta olen jo nyt ”rakastunut” tuohon millaista neulosta Cacao-langasta tuleekaan. Niin ilmavaa ja pehmeää… Toivottavasti työstä tulee myös yhtä ihanan näköinen kuin miltä se käteen tuntuu.