Ohhoh, nyt tää taitaa karata lapasesta, nimittäin treenaaminen/liikkuminen 😀 Viimesen kolmen päivän aikana kuusi liikuntasuoritusta – 7 h 15min yhteensä käytetty aikaa niihin. Ja kropassa on hiukan jyrän alle jäänyt olo, mutta silti olen onnellinen ja endorfiini jyllää. Jalat ovat etenkin aikas kipeät kuten aina kyykkyjä tehtyäni. Huomenna taidan pitää lepopäivän, jotta en hyydy keskiviikon cycling-tunnille. Tänään sain nyt illalla ilostuttavan tiedon, nimittäin sunnuntaina Silmukkasiskot polkee spinnutunnin, Ihanaa, yes!
Lauantain treenejä täällä jo hehkutinkin. Eilisaamuun heräsin etureidet ja persus treenikipeänä, mutta ei muuta kuin kohti tallia ja ratsastustunnille miltein kymmenen asteen pakkaseen. Ratsastimme tunnin aikana kahdella eri hevosella. Minulla oli ensiksi Sebu, joka on hiukan etupainoinen kaveri ja mun helmasynti on ratsastaessa etunojassa könöttäminen. Sebullapa ei voinut niin könötellä, joten tulipahan treenattua painon siirtoa taakse ja istuinkyhmyjen tuntemusta. Harjoittelimme painon siirtoja niin vasemmalle kuin oikeallekin. Ja jotain loksahti kohdalleen, se rupes oikeasti toimimaan, YES! Myös vatsalihaksilla käynnin hidastaminen sujui hyvin ja pohkeilla askeleiden pidennyskin aika kivasti. Tunnin aikana myös ravattiin, molemmat hevoset niin Sebu kuin Airakin ottaa töltin sijasta helposti ravin. Lopputunnista treenasimme vielä hevosten pysäyttämistä vatsalihaksia käyttäen ja heti perään peruuttamista. Ja tunnin puolessa vaihdettiin hevoset. Aira tuntui ”tutummalta” eikä niin etupainoiselta. Mielestäni onnistuin Airan kanssa paremmin. Sen kanssa loksahti tuo painonsiirtojuttukin. Lopussa ratsastettiin vielä ilman jalustimia hakien oikeaa istuntaa ja että lonkat aukeisivat riittävästi.
Nyt talvella harjotuskenttä on vähän normaalia pienempi, kääntymisiä tulee paljon. Hevoset mielellään hyödyntää sokeuttamme ja painuu opettajan luo keskelle kyselemään mitäs nyt nää oikein haluaakaan… Ens kerralla kokeillaan, että edessämme on ns. kärkiratsastaja, jotta voimme keskittyä enemmän harjoitteisiin kuin jatkuvasti suunnan korjaamiseen. Tästä varmasti joku hevostytöistä saa huippupalkkion siivouksista yms. tallitöistä, pääsee ratsastustunnille. Aika alkeisiin tosin, mutta ratsastamaan kuitenkin 😀
Kotoa lähtiessäni vähän jännitin miten pukeutuminen onnistuu. Ratsastuskenkiin villasukkien lisäks ohuemmat sukat, ratsastushousujen alle merinovillaaluskerrasto, villapaita, fleesevuorellinen urheilutakki, huivi kypärän alle ja toppahanskat. Pukeutuminen onnistui. Vähän sormia ja varpaita vilutti, mutta pysyi siedettävällä tasolla. Ulkoilmaliikunnassa sitä näköjään myös karaistuu eikä pakkanen niin hirveästi haittaa. Aikanaan olinkin melkoinen vilukissa, mutta syynä taisi olla huono pukeutuminen. Opaskoiran myötä oppi pukemaan kunnolla päälleen, joka on enemmän kuin hyvä asia.
Avokki valmisti meille tonnikalamunakkaat mihin lisäsi tomaattia ja juustoraastetta. Ne syötyämme lepoa ja kuuden pintaan valmistautumista yläkropan treeniin. Lämmiteltiin kahvakuulalla erilaisin heilautuksin, jonka jälkeen penkkipunnerrukseen valmistavana kevyt 8 kilon tanko ja sitten 20 kilon tanko. Avokki tietysti lisäili itselleen painoja ainakin 60 kiloon asti 😀 Ite lähinnä hain oikeaa liikerataa ja itseluottamusta, että jaksan nostaa. Seuraavilla kerroilla lähdetään sitten hakemaan oikeasti treenipainoja. Penkkipunnerruksen jälkeen käsipainopenkkiä 4 kilon painoilla, pystypunnerrusta istuen, ylätaljalla ojentajia, käsipainoilla hauiskääntöjä, kulmatangolla kulmasoutua jne. Lopuksi heiluteltiin taas kahvakuulaa ja haettiin lantiopotkua, vatsalihasten jännitystä, oikeaa lantion liikerataa. Siinä meinasi perheriitakin syntyä :D:D Ja vielä lopuksi vähän jalkojen verryttelyä, jotta maitohapot karisisivat. Venytellessä totesin olevan aika kankea rautakanki. Aikaa vierähti 1 h 25 min. Suihkun jälkeen olikin ihana raukea, endorfiininen olo. Lähdimme kuitenkin koirien kanssa pienelle lenkille, ja nyt kun Oton menohalut ovat lisääntyneet lenkistä tuli reipasvauhtinen 😀 Sen jälkeen muki teetä ja unille.
Tänäamuna lähdin uimaan. Etukäteen arvelin koko touhun olevan kovin takkuista, mutta yllättävän hyvin uinti lähti sujumaan. Jalat toki tuntui hitailta ja väsyneiltä. Kuitenkin perusvauhtia jaksoi polskuttaa. Reilussa tunnissa uin 1250 m. Ei nyt päätä huimaava vauhti, mutta näköjään siihen se uintitauon jälkeen aina osuu 😀 Hallissa oli aika paljon porukkaa ja myös meidän radalla. Nyt oli myös vesijuoksioita. Lopussa melkein alkoi jo väkimäärä ahdistamaan. Kiva oli kuitenkin uida ja viimeistään parin viikon päästä uusiks, kuten myös ratsastamaan.
Kotona tein ison salaatin, jota söimme broilerin kanssa. Ja taas alkoi pähkäily mitä pukea ylleen kiristyvään pakkaseen. Olin ystäväni kanssa sopinut lenkkitreffit. Pakkanen hipsi 12 asteeseen, mutta eipä tuo meidän tahtia pahemmin haitannut 😀 Ennen lähtöämme tutkailimme Iphoneni Sports Trackeria. Lähti toimimaan toivotulla tavalla, mutta kadotti tiedot näytön lukkiuduttua. Onneksi kuitenkin ystävän Sport toimi, joten saatiin lenkin tiedot. Käveltiin 7.94km. Ekat 4km meni vauhtivälillä 4.9-5.5 km, jonka jälkeen Otolle iski pieni jumivaihde. Tuolloin vauhti putosi 3.6 km:iin. Eräs risteys saa sen jumittelemaan eikä aavistustakaan miksi. Ns. Lidli-lenkin jälkeen kierrettiin vielä Metsolan suo, jossa taas vauhti nousi 4.6-5.3 km välille. Reitillä muutama nousu. Yhteensä aikaa meni 1 h 40 min. Olen ihan tyytyväinen näillä kipeillä jaloilla ja keuhkoilla. Yhdistelmä pakkanen ja pakokaasut on aika kamala, ja keuhkoveritulpan jälkeen niiden sietokyky on laskenut. Nyt ei pakokaasuja ehkä niin ollutkaan, tai ne ei ainakaan ahdistanut. Ja eihän tuolla Metsolan suo-lenkillä autoja ajelekkaan. Ihanaa oli lenkkeillä ja samalla höpötellä ystävän kanssa. Ja mikä parasta Otto kulki pääasiassa todella reippaasti ja ilahduttavasti.
Kotona olen yrittänyt selvitellä muilta iphonen käyttäjiltä miksi Sports Tracker ei toimi. Nyt näyttäisi siltä, että itse Sports Trackeriin pitäisi saada päälle taustalla toimiminen. En vaan ole oikeaa kohtaa vielä löytänyt, nyyh!!! Eiköhän sekin tässä vielä ratkea.
No niin, jaksoikohan tämän treenivuodatuksen joku teistä lukea loppuun??? Tätä endorfiini-huuruissani kirjottaessani järjen ääni koettaa kysellä ”hei, ketä ihan oikeesti kiinnostaa nää jutut, näin yksityiskohtaisesti selitettynä”. Mut kun olen niin innoissani treenikärpäsen puremasta… :O :D:D