Tänään vietimme avokin kanssa mukavat pari tuntia lumikenkäillen Tuusulanjärven jäällä. Lunta ei paljoa ollut, joten kävely oli helppoa. Samalla testasimme Nokian puhelimen Gps-paikantimen matkamittaria, joka kertoi kuljetun matkan, ajan, keskinopeuden ja kovimman nopeuden. Gps-paikantimen mukaan matkaa taittui 5.2 km, joten ei aikaan nähden mitenkään hurjasti. Meillä meni kuitenkin aikaa etsimiseen kohtaa mistä jäälle tultiin. Tuuli sen verran, että jälkemme oli kadonneet, joten avokki joutui ”nuohoamaan” rantoja, jotta oikea kohta löytyisi. Se tietysti pudotti matkavauhtia huimasti. Yritettiin muistutella itsellemme, että ulkoilu sinänsä on vähintään yhtä tärkeää kuin hikitreenikin. Pelkäsin avokin turhautuvan etsimiseen siinä määrin, että toista kertaa ei tule. Kotona kuitenkin hän jo suunnitteli seuraavaa kertaa. Mietittiin kovasti mikä helpottaisi oikean kohdan löytämisessä. Nokian Kartat-palvelu ei varmaankaan toimi jäätä pitkin kuljettaessa? Gps-paikantimen yhteydestä löysin kohdan tallenna sijainti. Jäimme pohtimaan voisiko jään alkaessa tallentaa sijainnin, mutta miten tuota sijaintia kohti tultaessa saa puhelimen sen jotenkin ilmaisemaan??? No tutkitaan ja koetetaan kehitellä jotain… Tuodaan rantaan johonkin puun oksaan joku värikäs vaate tms… Huoh… Mutta joka tapauksessa ulkoilu oli ihanaa ja kyllähän lumikenkäilyssä pikkuhikikin saatiin hidasteista huolimatta aikaan.

Eilen olin opettelemassa sukan neulontaa. En paljoa alkua pidemmälle päässyt, pari senttiä vartta. Bambupuikot on kyllä superhyvät. Silmukat eivät luisuneet puikoilla kuten pelkäsin eikä tulpille ollut käyttöä. Kaverini arvelikin niistä olevan enempi hyötyä kantapäävaiheessa. Alkuun useammalla puikolla heiluminen tuntui hassunpelottavalta, mutta kerrosten karttuessa homma helpottui huomattavasti. Tosin onnistuin ekoilla kerroksilla lisäämään aina kaksi silmukkaa ylimääräistä, joten kaverini sai pelastaa minut muutamaankin kertaan 😀 Mutta kyllä homma lähti kuitenkin sujumaan. Nyt vaan rohkeasti neulomaan.

Tänään meillä oli taasen käsityömiitti. Eilisiltana onnistuin avokin kauluriin tekemään virheen, jonka Sisko korjasi purkaen virheeseen asti 🙁 Sen jälkeen homma sujuikin mukavasti ja kauluri edistyi taas vähän eteenpäin. Korkeutta ei per kerros paljoa tule, joten neulomista riittää. Kiva kuitenkin tehdä jo vähän vaativampiakin neulomuksia.

Ja selvisin hyvin viljattomalla miittiherkutteluissa. Tarjolla olisi ollut tonnikala- ja kinkkupiirakkaa, mutta myös viinirypäleitä, juuressipsejä ja suklaata. Sain siis herkutella vähän minäkin. Suklaassakin vaan pitää olla tarkkana. Esim. Geishassa on vehnää 🙁

Olen saanut uuden lukijan! Tervetuloa!