Punaisella hirmulla kolme lenkkiä takana
– Hidasvauhtinen kokeiluluontoinen reilut viis kilsaa
– 33.9 km ajassa 1 h 39 min pilottina kilpapyöräilijä
— 22 km vajaa puolitoistatuntia
Kilsoja yhteensä 61.510 km
Keskinopeus karvan alle 18 km
Korkein nopeus reilut 38 km tunnissa
Kokonaisaikaa en muista, mutta jotain reilun kolmen tunnin
Pyörässä on matkamittari, joka näyttää kokonaiskilsat, kokonaisajan, keskinopeuden ja tuon korkeimman nopeuden. Tietystikin mittarin nollaamalla saa kultakin lenkiltä erikseen samat tiedot. Toistaseksi en ole mittaria nollannut.
Hymy karehtii vieläkin huulilla kun muistelen tuota alkuillan lenkkiä, niin huippua se oli!
Alussa koimme tosin sydämen tykytyksiä, vaihteista meni lukitus päälle ja polkimet eivät pyörineet. Pilottini meinasi jo hätääntyä hajottaneensa pyörän, mutta onneksi keksittiin mikä jarrasi. Siihen alkumatkasta meni tovi, mutta onneksi päästiin matkaan ja nauttimaan upeasta kesäillasta pyöräillen.
Reitiltä löytyi kivoja mäkiä ja välillä sai polkea ihan tosissaan, jotta päästiin mäen päälle. Kerran oli pakko taluttaa pyörä ylös.
Nautin tekemisen meiningistä, hengästymisestä ja jalkatreenistä.
Ja nyt kroppani huutaa tätä lisää. Olo on ollut koko illan aivan mahtava! Valitettavasti huomisaamun pyöräily peruuntui, mutta maanantaille on seuraavat treffit sovittu pyöräilyn merkeissä. Ja tämän iltaisen pilotin kanssa treffataan parin viikon päästä. Olen todella iloinen, että hän haluaa lähteä toistekin.
Minua vähän huolestuttaa, tuleekohan minusta rasittavuuden huutomerkki ruinuamisellani pilotteja jatkuvasti. Minusta nimittäin tuntuu, että pyöräily meinaa imaista mukaansa ja ylipäätään liikuntakärpänen puree mua tällä hetkellä. Haluaisin tehdä kaikkea mahdollista ja vissiin mahdotontakin.
Ja nyt tuo lomalaisten hieronta-rupeama on ohi. Olo on helpottunut!
Ei tarvitse jännittää onko minkä verran töitä vai onko ollenkaan. Voi keskittyä omaan firmaansa ja asiakaskuntaansa täydellä panostuksella. Tosin ens viikolla lomailemme/mökkeilemme. Alkuviikosta tosin töitä ja työpuhelin on mökillä ulottuvilla, joten meidät tavoittaa kyllä.
Mutta määääää tahhhddon taas pyöräilemään!!!!
Ps: Käykäähän katsomassa
A Lesson in Sisu – Suomen Paralympiakomitean Lontoo-kampanjavideo
Hyvä, että pyörästä löytyy matkamittari. Et sä sit mitään Sports Trackeriä tarvii eikä se toimisi sun Nokiassakaan. Tuli vaan mieleen, kun puhuttiin trackeristä aiemmin. Meillä ei ole pyörässä matkamittaria, joten tracker kerää kivasti statistiikkaa ja on tosi tarkkakin. Se on myös hyödyksi pilotille, kun GPS:n avulla pystyy seuraamaan kartasta, missä mennään ja myös matkan jälkeen pystyy kattomaan esim. missä kohti reittiä oli huippunopeudet.
Voihan se pilottien ruinaaminen olla aluksi hieman perseestä ja rasittavaa. Mutta ehkä tässä vaiheessa onkin tärkeää löytää hyvä joukko pilotteja tai ne tietyt vakkaripilotit. Vielä helpommin saattaisit löytää pilotteja tarjoamalla niille vaikka kaffet tai kulukorvauksen, jos joutuvat tulemaan kauempaa.
Minusta on itsestään selvää, että pilotille tai kelle tahansa, joka on oppaana tms. on vähintä mitä voi tehdä, on tarjota kahvit/teet ja korvata matkakulut.
En kuitenkaan ole valmis maksamaan silkkaa rahaa siitä, että minun kanssa kuntoillaan niitä matkakorvauksia lukuun ottamatta.
Olen kuitenkin yksityishenkilö ja jos seuroissakaan ei tule rahakorvauksia juuri mistään, korkeintaan päivärahat. Toiminta perustuu hyvin pitkälle vapaaehtoisuuteen.
En tiedä miksi yksityishenkilön pitäisi olla valmis korvaamaan. Toki, jos rahaa olisi puita myöden, ehkä sitten.
Joo, siis mulla on niin vanha puhelin ettei siihen edes saa Sportstrakceria, joten toistaseks olen hylännyt koko aatoksen. Ehkä perehdyn gp-paikantimen ja ehkä tuon Trackerinkin käyttöön sitten joskus kun uuden puhelimen hankinta tulee pakolliseksi…
Lähetin sinulle haasteen viikonlopun piristykseksi osoitteessa http://projektifitness.blogspot.fi/ 🙂