Julkaistu

Lontoo kutsuu meitä :D

Ostin matkaa varten laukun, jossa pyörät ja jossa myös kantomahdollisuus olkapäällä.
Omistan ison kovan matkiksen, jossa pyörät, mutta siinä on vain kantokahva, joten etukäteen ajateltuna se tuntui hankalalta junissa, metroissa ja busseissa matkustettaessa. Olen lyhyt, joten laukku, joka yltää pitkälle reiteen on hankalaa nostaa portaissa tms. (etenkin takaspäin tultaessa, kun shoppailut on lisänä.) Nyt jännään onko tuo laukku riittävän iso. Mennessä varmasti, mutta entäs tullessa… Tiedän shoppaavani jonkin verran, koska olen säästänyt tätä varten 😀

En ole koskaan ollut mikään vaatteilla koreilija, mutta nyt on ollut harvinaisen vaikeeta valita mitä ottaa mukaansa. Yritän pakata riittävän määrän, ei hirveästi ylimääräistä. Mulla kun on tapana aina ottaa ihan liikaa vaatetta mukaan. Ja nyt kun majapaikassamme on vielä pyykkikonekin ei ole mikään pakko rahdata mukanaan puolta omaisuuttaan.

Tästä vaatteiden valitsemisesta on se hyöty, että samalla tulee siivottua vaatekaappinsa. Olen sen verran onneton sen siistinä pitämisen kanssa, että ovea ei kannata yleisölle avata 😀 Siivottua kaapin, jaksan hetken pitää sen siistinä, mutta aika pian huomaan myllänneeni sen taas. No nyt vaatteet ovat viikattu siististi, joten matkalle voi siltä osin lähteä hyvällä mielellä 😀

Kuuntelulaitteeseen on ladattu pari kirjaa sekä lehtiartikkeleita joita minulle on pari ihanaa ihmistä lukenut kesän aikana. Isot kiitokset heille. Haluan, että kuunneltavaa on riittävästi mukana, jos tulisi unettomia öitä tai sairastuisin, ajanvietettä pitää olla. Kaikkeen on varauduttava siis 😀 Ja kyllä iltaisin on ihanaa ottaa hetki omaa aikaa kirjan tai lehtiartikkeleiden muodossa.

Töiden jälkeen silitin puseron, farkkumekon ja takin. Silittäminen ei totisesti kuulu niihin mun suosikkijuttuihin. Olen toivottoman hidas kun ensin tunnustelen tarkoin miten laskokset ja vaatteen leikkaukset vaikuttavat hommaan. Ja virhearvioita tulee, joten ei muuta kuin uusiksi. Onneksi en ole perinyt äidiltäni silitysneuroosia. Se silittää lähes kaiken. Jos mullakin olis sellanen ”pakko” en ehtis mitään muuta tekemäänkään, joten jatkossakin kaupasta vaatteita, jotka ei rypisty, tai sellaisia missä pienet rypyt ei haittaa 😀

Nyt alkaa olla kaikki pakattu ja toivottavasti tilaa on myös takas tullessa niille ostoksille 😀 Ainakin nyt näyttäisi siltä. Saa nähdä mitä kaikkea vielä keksin kaivaa mukaani huomisen aikana. No kentälle lähtö on 14.40 ja aamusta menen kampaajalle värjäyttämään hiukset kasvivärillä ja leikkauttamaan samalla. Ei onneksi ihan hirveesti jää aikaa täyttää laukkuaan.

Pahoitteluni siitä, että en ole ehtinyt viime päivinä lukemaan ja kommentoimaan blogejanne. Olen saanut haasteitakin, ja niihin koetan palata matkan jälkeen. Kiitokset joka tapauksessa haastajille!

Tarkoitukseni oli myös kirjoittaa matkan ajalle postauksia valmiiksi, mutta jäi kirjoittamatta. Mökillä kirjoitin pitkät pätkät pistekirjoituksesta, mutta se ei alkua pidemmälle tallentunut, joten jää tulevaisuuteen. Matkan jälkeisiin teksteihin jää myös edellisviikonlopun tunnelmat. Olin kuin olinkin Hämeenkyrössä Tapahtumien yössä. Nautin viikonlopusta ja postauksen saatte kunhan vaan saan valokuviin kuvailut kaverilta kenen kanssa siellä olin.

Mutta nyt en taida lupailla tämän enempää, ettei käy köpelösti 😀
Tietokone lähtee matkaan, joten katotaan ehdinkö/jaksanko
postailla.

Toivotan nyt lukijoilleni joka tapauksessa ihania alkusyksyn päiviä!

 Maalipalloilija Katja Heikkisen haastattelu

Julkaistu

Vantaan vammaiskuljetuksista ei saa leikata

*huokaus*
Vammaisten lakisääteiset kuljetuspalvelumatkat puhuttavat, koska ne on isohko raha kaupungeille ja kunnille. Kuitenkin nuo kuljetuspalvelumatkojen piiriin kuuluvat taksimatkat ovat monelle vaikeavammaiselle välttämättömät. Liikuntavammaisen voi olla hankalaa matkustaa paikallisbusseissa ja junissa. Kalusto kun ei ole kaikkialla matalalattiaista. Ja harvemminpa paikkurin kuski pääsee vammaista auttamaan. Näkövammaisen on opeteltava jokainen reitti erikseen, jotta yksin matkustaminen onnistuu julkisilla, ja moni matkustaakin paljon myös niin. On kuitenkin tapahtumia, jotka ovat harvoin tai joidenka paikka vaihtelee. On täysin mahdotonta opetella jokaiseen haluamaansa paikkaan reitit. Ja kyllähän se liikkumistaidon ohjauskin maksaa. Maksaa myös henkilökohtaisen avustajan tarpeen lisääntyminen.

Minusta on tärkeää, että vammainen henkilö voi osallistua tapahtumiin, käydä harrastuksissa, osallistua yhteiskunnallisiin asioihin, käydä humputtelemassa ja hoitamassa asioitaan. Kunnat myöntävät vapaa-ajan ja virkistäytymiseen matkoja 18 yhden suuntaista matkaa kuukaudessa, joka on lain mukaan minimi. Kunnat pääsääntöisesti pitävät sitä maksimina ja myöntävät myös vähemmän. Olenpa kuullut henkilöstä jolle oli myönnetty neljä matkaa kuukaudessa, eli hän pääsi kahdesti kuukaudessa jonnekin pois kotoaan.

Vammaisella on rajoituksia ja valitettavasti vaikeavammaisella liikkuminen hankaloituu oleellisesti. Jos säästötoiminnoilla aletaan vähentämään vaikeavammaisten vammaispalvelumatkoja, elämästä tulee entistä rajoitetumpaa liikkumisen osalta. Millaisia ongelmia se tuokaan??? Syrjäytymistä, yksinäisyyttä, ennenaikaisesti laitoshoitoon joutumista, alkoholiongelmaa jne. Ja varmasti maksaa yhteiskunnalle. En väitä etteikö maksaisi kuljetuspalvelukin, mutta…

Joka tapauksessa Vantaan valtuusto on päättänyt 15%:n säästöistä kuljetuspalvelumatkoista ja nyt asiaa vastustaneet ovat laatineet adressin, jossa sanotaan:

Vantaan vammaiskuljetuksista ei saa leikata

VANTAAN VAMMAISKULJETUKSISTA EI SAA LEIKATA

Vetoomus Vantaan kaupunginvaltuustolle

Valtuuston enemmistön hyväksymässä Talouden tasapainottamis- ja
velkaohjelmassa leikataan rutkasti vammaisten sosiaalisin perustein
päätettävistä kuljetuksista (ohjelman teksti alla).

Ohjelmassa huomattava määrä kuljetuspalveluja käyttäviä siirretään
käyttämään joukkoliikennettä, missä tapaturman vaara on suuri.
Busseissa saa henkilökunnalta apua harvoin, junissa ei ollenkaan.
Monet eivät voi käyttää joukkoliikennettä ilman henkilökohtaista
avustajaa. Matalalattiabusseja ei ole kaikilla linjoilla.

Kuljetuspalvelujen leikkaaminen karsii vammaisten liikkumista.
Matkojen vähyys vaikeuttaa jo nykyisellään harrastuksia ja
yhteiskunnallista osallistumista. Leikkaukset vaarantavat itsenäistä
elämää ja sosiaalisia suhteita. Terveysongelmat, alkoholismi ja
syrjäytyminen lisääntyvät.  Vammaisen elämä vaikeutuu ja
yhteiskunnalle koituu pitkän päälle lisäkustannuksia, jotka ovat
”säästöjä”
suuremmat.

ME ALLEKIRJOITTANEET VAADIMME VAMMAISKULJETUSTEN LEIKKAUSPÄÄTÖKSEN
PERUUTTAMISTA.

Vantaan Talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma, sivu 20:

”Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelumatkojen vähentäminen 15
% (2013, 1,3 milj. euroa)
– matkojen määrän huomattava vähentäminen siirtämällä asiakkaat
käyttämään joukkoliikennettä
– kutsutaksien ja palvelulinjojen kehittäminen Vantaalla
– Riskianalyysi: itsenäinen selviytymien vaikeutuu, osallistuminen
yhteiskunnalliseen toimintaan vähenee”

http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/78175_Talouden_tasapainottamis-_ja_velkaohjelma_10.5.2012.pdf

23.8.2012

Rita Dahl                            Vas

Soili Haverinen                   KD

Liisa Huttunen                   Vihreät

Teijo Kakko                        PerusS

Ros-Britt Kangas                KD

Aura Kaskisydän                Vammaisaktivisti

Sari Kesäniemi                   Vas

Juha Malmi                         PerusS

Erkki Matinlassi                  SKP

Eeva Pitkänen                    puheenjohtaja, Vantaan Invalidit ry.

Sanni Purhonen                 järjestöaktiivi

Tiina Viitanen                     Kok

Juha Kovanen                    SKP

Juha Kovanen

Hyvät lukijat
jakakaa tätä eteen päin ja jos yhtään asia koskettaa
käykää allekirjoittamassa
täällä

Julkaistu

Haikeuttako vai tahto takaisin kilpakentille???

Tultiin aamulla tänne mökille ja ei kyllä upeampaa säätä olis voinu toivoa mitä nyt on, aurinko paistaa jopa kuumasti eikä tuuli suhise puissa. Harmaakuono on jo lammessa lotrannut ja multakasassa möyrinyt. Nyt rouskuttaa tyytyväisenä keppiä suurimmat energiat purettuaan. Me nautittiin ulkona teet ja nautiskelu jatkuuu roskien polton merkeissä.
Mulla Lontoon matka lähestyy, joten tällä viikolla vähän matkavalmisteluja: adapterin ja pattereiden osto, rahan vaihto, lentokentältä majapaikkaan matkareitin suunnittelua jne.   Aa on jo lentänyt Lontooseen, joten lisäinfoa matkareitistä on luvassa vielä myöhemmin. Pari ekaa päivää menee tiiviisti judohallilla. Torstaina 30. päivä ottelee Jani Kallunki -66 kiloisten sarjassa ja 31. päivänä perjantaina Päivi Tolppanen -63 kilosissa. Muuten matkasuunnitelmat aika avoimet: markkinoita, museoita tms.
Jos paralympialähetykset kiinnostaa, koosteita tulee kakkoselta to-aamusta alkaen. Karkeesti aamuisin vähän ennen yhdeksää ja iltaisin 20.30 paikkeilla. Maalipallo-ottelut taisivat alkaa 31. päivä, ja nyt Facebookista lukiessani porukan lähtötunnelmia ja fiilistelyä kisakylästä, mieleen on hiipinyt hienoinen haikeus, ehkä jopa paha mieli. Vielä 2008 tavoitteet oli Lontoon paralympialaisissa. Mutkia tuli matkaan keuhkoveritulpan muodossa. Siitä toivuin kuitenkin hyvin ja kaikki olisi voinut olla vielä mahdollista palatessani valmennukseen, mutta otoskleroosi päätti toisin. Huonolla kuulolla oli täysi mahdottomuus taistella kisapaikoista, saatika pelipaikoista ja jäätyäni ”tauolle”, paluuta en ole tehnyt. Joskus mietin miksi en palannut tammikuussa lajin pariin molempien korvien leikkauksien jälkeen. Ehkä olen ja olin ajautunut porukasta niin kauaksi etten ”osannut” palata, tai rohkeus ei riittänyt. Entä jos kuulo heikkenee uudestaan ja taas kaikki romuttuu???
En odottanut kaipauksen heräävän kilpailemiseen, mutta pakko myöntää vähän nyt sattuvan. Ehkä paluu olisi mahdollista vieläkin, mutta olenko saanut jo sen mitä maalipallolta voin saada? En ollut siinä huippulahjakkuus, joten ehkei minusta enää tällä iällä voi huippua tullakaan. Olisiko minua varten vielä jokin muu urheilulaji, jossa kokeilla rajojaan? Haluaisin vielä kokeilla ne rajani, ja laittaa itseni likoon ja toteuttaa onnistumisia urheilun parissa, ehkä jopa niitä unelmia, jotka maalipallon parissa jäi saavuttamatta.
Julkaistu

Ilmottautumisia luennoille

Viime viikolla selailin Helsingin aikuisopiston luento- ja kurssitarjontaa. Ehdottomasti minun olisi pitänyt ilmottautua englannin alkeisiin, koska kielitaidoltani olen heikko. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt. Istuin pitkään tässä ja yritin voittaa epävarmuuden, jännityksen ja pelon. En onnistunut! Osasyynä huonot kokemukset ja ettei minulla ole kokemusta näkevien kanssa opiskelusta.  En laske terveys- ja ravitsemus –yksittäisluentoja. Siinä istuessani tajusin tuon rohkeuteni pettämisen ja olin ja olen itseeni pettynyt. Halu oppia englantia kunnolla ei vieläkään voittanut!
Löysin kolmi-osaisenluentosarjan ”Virkeyttä Detoxista” ja päätin ilmottautua mukaan.
Vähän tuokin jännittää, mutta ehkä siinä saa samalla pientä ”harjoitusta” ja itseluottamuksen kohoamista näkevien parissa opiskelusta. Aa lähtee minulle oppaaksi ja avustajaksi. Soittelin opistolle ja kyselin valmiiksi, että onhan se ok. ja olihan se. Kurssi on kolmena maanantaina alkaen 10.9., eli seuraavana päivänä kotiuduttuani Lontoosta 😀 Arki alkaa ryminällä; koulutusta heti kärkeen:)
Kurssista sanotaan Helsingin aikuisopiston sivuilla:”
”Detox sopii kaikille, jotka kaipaavat lisää energiaa, elinvoimaa ja
kevyempää oloa. Detoxista voi olla apua, jos ruoansulatuksesi ei toimi
kunnolla tai syöt epäterveellisesti. Elimistöömme kertyy erilaisia
haitallisia aineita elintavoistamme, elinympäristöstämme ja
ruokavaliosta johtuen. Detox-kuuria käytetään kuona-aineiden
poistamiseksi elimistöstä. Kevyt puhdistautuminen eli detox pyrkii
palauttamaan elimistömme toiminnan optimaaliseksi oikeanlaisen
ravinnon ja elämäntapojen myötä. Kuuriin liittyy kolmen viikon
puhdistava ruokavalio. Kurssilla saat yksityiskohtaiset ohjeet
puhdistautumiseen ja terveelliseen ruokavalioon. Kurssilla
osallistujille voidaan tehdä kehonkoostumusmittaus ja analyysi
mittaustuloksesta.””
Katselin myös Keravan opiston luentotarjontaa ja ilmottauduimme Aa:n kanssa ”Mielentilat ja ravitsemus” –luennolle lokakuussa. Opiston sivuilla todetaan:
””Luennolla käsitellään aivojen ja mielen terveyttä ravitsemuksen
kannalta, sisältäen tietoa mm. masennuksesta, addiktioista, muistille
tärkeistä ravintoaineista ja aivoja vanhentavista tekijöistä. Luento
tarjoaa uutta tietoa ja työkaluja aivojen ja mielenterveyden
tukemiseen luonnollisin, ravintoterapeuttisin keinoin.””
Uskoisin molempien aiheiden olevan mielenkiintoiset ja oppia antavat, joten odotan innolla niin tuota Detox-kurssia kuin ”Mielentilat ja ravitsemus”-luentoakin.
Ja katsotaan mitä muuta mielenkiintoista syksyyn löydän opiskelumahdollisuuksista, ja vielä ehkä joskus voitan rimakauhun ja ilmottaudun opiskelemaan englantia. Siihen asti mennään näillä terveys-ravitsemus-hyvinvointi –teemoilla.
Julkaistu

Kahden erilaisen satulan illat :D

Onneksi sain järjestetyksi eilen (löyty suostuvainen pakettiauton omistaja) tandemin mökiltä kotiin! En joutunut perumaan tämän iltaista tandemlenkkiä. Ajelimme 65 min ja 20.5 km hivenen viilenevässä illassa saaden muutaman pisaran kasvoille. No nyt vettä tulee kaatamalla, joten lenkin ajoitus oli täydellinen. Ja nyt pilottikamu oli löytänyt reitin missä ei ollut liikennevaloja, ja se nopeutti ajamista todella paljon. Edelliskerralla jouduimme pysähtymään todella usein. Nyt emme joutuneet nousemaan pyörän päältä kuin juomaan. Nyt pyörällä on ajettu reilu 160 kilsaa ja seuraavat pyörätreffit on sovittu tiistaille. Silloin tapaan ihan uuden kasvon, katsotaan miten meillä synkkaa. Edelleen pilottihalukkaat voivat ilmottautua sähköpostin kautta. Osote löytyy Ota yhteyttä –sivulta.
Jos tänään istuin kapealla satulalla ja jalat pyöritti polkimia, eilen persauksen alla oli isompi satula ja neljä jalkaa huolehti kroppani pyyntöjen mukaan liikkumisesta 😀 Oltiin nimittäin ratsastamassa. Ensin heposteltiin kentällä ja loppuaika maastossa. En kertaakaan aiemmin ole töltännyt niin paljoa, niin helposti, niin pitkiä matkoja kerrallaan, laukannut niin ihanalla rytmillä niin pitkään  — kuin eilen! Ratsastin samalla hevosella kuin edelliskerrallakin. Itse asiassa olen ratsastanut sillä nyt ainakin viis kertaa peräkkäin. Tyttö on ollut aijemmin vähän laiska ja enemmän ruuasta kiinnostunut. Keväällä se reipastui ja on virkistynyt aina vain lisää. Eilen ratsastus oli suorastaan helppoa. Tyttö vaan meni pienellä pohkeen annolla. Ja ehkä itsekin alan oppia enemmän ja enemmän mitä pyydän kropallani hevosen tekemään. Naamani jälleen loisti, hymy niin leveä kuin ikinä jälkimmäisellä laukkapätkällä. Ensin oltiin töltätty pitkä pätkä ja laukkaan siirtyminen tapahtui helposti. Jotenkin sen oikean rytmin löydettyä, hevonen keinuu ja siinä on mielettömän hyvä olla. Kokee jonkinlaista yhteen kuuluvaisuutta/yhdessä tekemistä ja onnistumista. Ihan mieletöntä! Tuntui myös upealta miten pitkillä tölttiosuuksilla menimme yhdessä ja tasaisesti eteenpäin. Yritin panostaa hyvään ryhtiin ja vatsalihasten käyttöön maastossa siinä kivasti onnistuenkin. Vielä kentällä omalla etupainotteisella istunnalla pyysin hevosta ravaamaan, vaikka halusinkin sen tölttäävän. Vetäjä, jota olen aijemminkin kehunut (ansaitsee joka kehun isolla sydämellä) muistutti jämerämmästä istunnasta ja tölttikin löytyi minun pyynnöllä – vartaloni käskyllä 😀 Onnistumisen tunne on aikas pakahduttava ja se kun oppii itse tunnistamaan millaisin asennoin, mitä lihaksia jännittämällä saa kaverin toimimaan kuten haluan. Kopotellessa kohti tallia mietin miten voisi olla mahtia käydä ratsastamassa viikottain, tai edes joka toinen viikko. No seuraava ratsastus on varattu 16.9. Sitä odotellessa siis.
Julkaistu

Loppukesän fiilistelyä

Oih, kesä tuli takas, ainakin hetkeksi! Tänään ja eilenkin on ollut ihanan lämmin. Viime viikon kylmyys tuntuu taas niin kaukaiselta 😀
Täällä mökillä on pihalaatotuksen ja terassin teko meneillään. Tänään on laatotusaluetta täytetty kivituhkalla ja tasoitettu sitä. Terassista on vanhat laudat irroteltu. Avokki ja Aa ovat olleet ahkeria. Itse käyttelin sirppiä mökin seinustalta viidakkoa poistaen. Ja ilmeisesti kohta tarvitaan Hepan olemattomia lihaksia kantoapuna isoja liuskekivilaattoja siirrettäessä paikoilleen. 
Lisäks olen huolehtinut taloustöistä. Ruuaksi valmistin täytettyjä tomaatteja ja paprikoita. Paprikoihin tuli pinaattia, jauhelihaa, sipulia, valkosipulia ja fetaa. Tomaateissa Feta vaihtui Monzarellaan 😀  Sitten vähän suolaa ja yrttimaustetta, ja mielestäni ateria onnistui hyvin. Jälkkärinä kahvit ja teet kera Petäjävedellä valmistetun 54%:n suklaan. Oli törkeen makeeta 😀 Avokki söi lisäks mun lauantai-iltana tekemää raparperipiirakkaa. Siitä tuli vähän kuivahkoa. Rahkaa eikä kermaviiliä ollut, joka olis vähän kostuttanut täytettä.
Raparperejä jäi yli piirakan verran. Keittelin nimittäin marmeladihilloketta 4 puolen litran purkillista. Ohjeessa 2 l raparpereja, 2-3 dl hillosokeria, 1.5-2 dl vettä. Ainekset sekasin ja kiehutus muutaman minuutin, sen verran että raparperit pehmiävät. Tein ekan satsin lauantai-iltana ja toisen sunnuntaina, joten neljä purkillista itse tekemää hilloketta, wouh!
Tuolloin lauantaina käytiin kävelemässä pitkä lenkki, nyt kilsoja taittui 15-16 ja meno oli reipasta ja ihanaa. Paluumatkalla tosin ohitsemme ajoi tuota mutkaista hiekkatietä pitkin joku helvatun kaahari/rallittelija. Melkein sydän pysähty, niin säikähdettiin ja avokin adrenaliinit nousi keskisormen näyttöasteelle.
Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa tandem kotiin, mutta pilotin sairastumisen vuoksi pyörä on edelleen täällä. Jännittää mahtuuko se Aa:n autoon huomenna, toivottavasti! Torstaina kun olis mahdollisuus päästä tandemlenkille. Ja tää mun kilpapyöräilijä-kaveri on lähtenyt tänään pariksi viikoksi leireilemään, ja pelkäämpä pahoin ettei muita halukkaita löydy ajamaan pyörää kotiin, joten paree mahtua autoon 😀
Sunnuntaina hillokkeen valmistuksen lisäks nautittiin ihanasta kesäsäästä saunoen ja uiden. Syötiin ulkona se ainoa kerta viime viikon aikana. Kesä on niin lopuillaan, että jokaisesta tilaisuudesta on otettava kaikki irti. Illalla kotiin, sillä eilen oli töitä neljän asiakkaan verran sekä Opaskoirayhdistyksen hallituksen kolmituntinen kokous. Arki koettaa tulla ”häiritsemään” loppukesän nauttimisesta. Aa ja avokki kävivät ostamassa terassiin laudat tms. Illalla mökille ja ekaa kertaa poltettiin pesällinen minileivinuuni/takassa ja hyvin hormi veti.
Pitkästä aikaa olen saanut uuden lukijan! Jeee-jeee..:D Tervetuloa Sari joukkoon
Julkaistu

Pyöräillen mökille

Punaisella hirmulla on tällä viikolla ajettu 76 kilsaa joista maanantaina 12 ja tiistaina 64. Tiistai-iltana ajelin kilpapyöräilijäystävämme kanssa kotoa mökille. Loppumatkasta hivenen eksyimme/ajoimme harhaan, joten saatiin kahdeksan kilsaa ylimääräistä poljettavaa hiekkatiellä. Hiekkatiellä ajaminen oli huomattavasti raskaampaa ja vaativampaa polkemista vauhdin pudotessa puoleen ja allekin mitä se Vanhaa Lahden tietä huristaessamme oli. Aikaa tuohon 64 kilsaan meni 3 h 10 min. Matkan aikana emme pysähdelleet huilailemaan, joimme vauhdissa. Pariin liikennevaloristeykseen oli pysähdyttävä sekä oikeaa tietä etsiessä hiekkatieosuudella. Viimeisessä mäessä irtosi ketjut, joten pilotti ohjasi ja minä poljin parhaani mukaan. Takana kun pystyi ketjujen irtoamisesta huolimatta polkemaan. Mökin pihaan päästyämme olo oli onnellinen eikä mitenkään superväsynyt. Sää oli pilvinen ja tuulinen, tulipa matkan varrella parissa kohtaa pari pientä tihkukuuroa. Pyörän päältä noustessani kuului Harmaakuonon kirmaus luoksemme ja iloinen hyppely sivulla. Taisi herra olla iloinen, vaikka emme olleet erossa kuin tuon reilut kolme tuntia. Vai oliko siihenkin tarttunut huolestuneisuus, kun emme olleetkaan mökillä avokin, Aa:n, kaverin ja Harmaakuonon saapuessa???
Pyöräilyn jälkeen maistui karjalanpiirakat hiilaripommista huolimatta. Ja sauna tuntui vähän väsähtäneen ihmisen kropassa ihanalta.
Aamulla aamupalastettuamme alkoi fyysinen työ, liuskekivien kantaminen. Isoimmat kivet olivat neliön kokoisia ja kantajia tarvittiin 3-4. Paloista vain muutama oli yksin kannettavissa, joten lisäkädet oli tarpeen. Aa ja avokki sommittelivat kivet pihaan siihen kuvioon miten tulevat terassin edustalle. Tänään avokki on kaivanut terassin edustaa korkomerkkien mukaan, jotka Aa:n kanssa laittoivat keskiviikkoiltana. Pohjalle tulee tasaisesti kivituhkaa joidenka päälle liuskekivet. Saumojen raot täytetään kivituhkalla. Se on ens viikon projekti. Silloin myös uusitaan terassi. Nyt siinä on irrallaan olevat laudat ja lautojen välit liian isoja, sellaisia mihin jalka voi jäädä kiinni ja nilkka vääntyä.
Mä siirryin ruuan valmistukseen: lohta ja kasvisnyyttejä – yllätys! Kaverin kanssa neuloimme frillahuiveja. Alotin Virosta ostamalla pienverkkoisella langalla ja tykkään huivin neuleesta enemmän kuin isoverkkosesta. Jotenkin huivi on selkeämpi, pehmeämpi. Lanka on reunoilta mustaa ja keskeltä hopeaa. Vielä ennen Aa:n lähtöä terassin mittaus ja kahvi/teehetki.
Eilen ei tehty mitään kovin hyödyllistä. Valmistin salaatin ja grillattiin pihvit, tehtiin käsitöitä avokin touhutessa pihassa. Saunoimme pitkään käyden uimassa useampaan kertaan. KYLMÄÄ!!!
Saunan jälkeen istuimme nuotiolla ja loppuvaiheessa oli jo ihan hemskutin kylmä. Kai se on vaan uskottava, että kesä helteineen (jos nyt niitä kauheesti edes oli)  on hiljalleen kääntymässä syksyksi.
Kaverin lähdettyä tänään otimme Helppohalkojan esille ja pilkoin sillä jonkusen sylillisen turhan isoja klapeja pienemmäksi. Avokki aloitti tuon kaivausurakkansa. Puita ei hirveästi ollut, joten siirryin valmistamaan karppipitsaa. Täytteeseen laitoin kinkkua, tomaattia, paprikaa, pitsamaustetta ja juustoa. Aika tuhtia mutta hyvää.
Eilen tämä blogi täytti kaksi vuotta!
Saas nähdä mitä kolmas vuosi tuo tullessaan 😀

Käykäähän katsomassa

Julkaistu

Hiekkatietä lenkkeillen

Eilisaamuna sateen loputtua lähdimme avokin ja Harmaakuonon kanssa mökiltä kävelemään hiekkatietä pitkin reippaalla vauhdilla. Harmaakuono oli innokas opas, häntä heilui pystyssä kävelyn tahtiin. Aina ihan kaikkia lätäköitä ei ”muistanut” kiertää. Tai kiersihän se itse kuivin tassuin, mutta omat kengät ja sukat kastuivat useamman kerran. Ei välttämättä tarkkaa työskentelyä, mutta onneksi sää oli lämmin eikä märät jalat tahtia haitannu. Vähän märät sukat hankasivat, mutta silti matka taittui mukavasti.

Kävelimme metsän viertä, peltojen ohi haistellen homehtuneen heinän hajua,kävelimme tunnin ja käännyimme takaisin. Mökiltä ei pääse tekemään lenkkilenkkiä, tai ei ainakaan vielä tiedetä sellaisia reittejä. Ei muuta kuin takaisin omia jälkiä pitkin. Harmaakuono läähätti välillä aika paljon ja hidasti kulkuaan. Vauhti taas kasvoi kun irroitin otteen valjaista ja pidin vain taluttimesta kiinni. Nytkin lätäköt läiskähteli jalkojeni alla. Tällä kertaa kastui Harmaakuononkin tassut, sillä herra siinä kävellessään hörppi lätäköstä vettä. Vauhti pysyi ilmeisen hyvänä, sillä paluumatkaan meni vain viis minsaa kauemmin kuin menoon.

Harmaakuono opasti mökin pihassa portaille asti. Vapautin pojan valjaista, taputtelin ja kehuin. Häntä heilui ja ”vapaa” sanan kuullessaan singahti lampeen uimaan. Ja me avokin kanssa hikiset vaatteet laitettuamme kuivumaan, seurasimme perässä. Vesi oli raikasta. Tuntui suorastaan kylmältä! Samalla kuitenkin ihanalta 😀

Tänään kotimatkalla katsoimme auton matkamittarista kävellyn matkan, olimme käpytelleet mökin pihasta n. 6.5 kilsaa, joten 13 kilsan lenkki siitä tuli aikaan 2 h 5 min. Olen yllättynyt Harmaakuonon jaksamisesta, ja nyt vähemmän yllättynyt lenkin tuntumisesta jaloissa 😀 Ja olen niin iloinen/onnellinen! Harmaakuono jaksaa vielä pitkiäkin lenkkejä kulkea. Ehkä osuutensa on sillä, että poitsu on saanut tänä kesänä liikkua paljon vapaana ja lämpimässä säässä oman jaksamisensa mukaan. Kunto on kohonnut. Nyt se nukkuu tyytyväisenä tuhisten omassa kopassaan.

Julkaistu

Pyörälenkistä onnellisena

Punaisella hirmulla kolme lenkkiä takana
– Hidasvauhtinen kokeiluluontoinen reilut viis kilsaa
– 33.9 km ajassa 1 h 39 min pilottina kilpapyöräilijä
— 22 km vajaa puolitoistatuntia
Kilsoja yhteensä 61.510 km
Keskinopeus karvan alle 18 km
Korkein nopeus reilut 38 km tunnissa
Kokonaisaikaa en muista, mutta jotain reilun kolmen tunnin

Pyörässä on matkamittari, joka näyttää kokonaiskilsat, kokonaisajan, keskinopeuden ja tuon korkeimman nopeuden. Tietystikin mittarin nollaamalla saa kultakin lenkiltä erikseen samat tiedot. Toistaseksi en ole mittaria nollannut.

 Hymy karehtii vieläkin huulilla kun muistelen tuota alkuillan lenkkiä, niin huippua se oli!
Alussa koimme tosin sydämen tykytyksiä, vaihteista meni lukitus päälle ja polkimet eivät pyörineet. Pilottini meinasi jo hätääntyä hajottaneensa pyörän, mutta onneksi keksittiin mikä jarrasi. Siihen alkumatkasta meni tovi, mutta onneksi päästiin matkaan ja nauttimaan upeasta kesäillasta pyöräillen.

Reitiltä löytyi kivoja mäkiä ja välillä sai polkea ihan tosissaan, jotta päästiin mäen päälle. Kerran oli pakko taluttaa pyörä ylös.
Nautin tekemisen meiningistä, hengästymisestä ja jalkatreenistä.
Ja nyt kroppani huutaa tätä lisää. Olo on ollut koko illan aivan mahtava! Valitettavasti huomisaamun pyöräily peruuntui, mutta maanantaille on seuraavat treffit sovittu pyöräilyn merkeissä. Ja tämän iltaisen pilotin kanssa treffataan parin viikon päästä. Olen todella iloinen, että hän haluaa lähteä toistekin.

Minua vähän huolestuttaa, tuleekohan minusta rasittavuuden huutomerkki ruinuamisellani pilotteja jatkuvasti. Minusta nimittäin tuntuu, että pyöräily meinaa imaista mukaansa ja ylipäätään liikuntakärpänen puree mua tällä hetkellä. Haluaisin tehdä kaikkea mahdollista ja vissiin mahdotontakin.

Ja nyt tuo lomalaisten hieronta-rupeama on ohi. Olo on helpottunut!
Ei tarvitse jännittää onko minkä verran töitä vai onko ollenkaan. Voi keskittyä omaan firmaansa ja asiakaskuntaansa täydellä panostuksella. Tosin ens viikolla lomailemme/mökkeilemme. Alkuviikosta tosin töitä ja työpuhelin on mökillä ulottuvilla, joten meidät tavoittaa kyllä.
 Mutta määääää tahhhddon taas pyöräilemään!!!!

Ps: Käykäähän katsomassa
A Lesson in Sisu – Suomen Paralympiakomitean Lontoo-kampanjavideo

Julkaistu

Blogisynttärit ja Lontoon matka lähestyy :D:D

Tämä kesä on ollut penkkiurheilijan unelma kaikkine EM-futiksineen, EM-yleisurheilukisoineen ja parhaillaan meneillään olevine Lontoon olympialaisineen. Itse olen penkkiurheillut tosi vähän, vaikka urheilusta pidänkin. Lukiessani ystäväni
blogikirjoitusta
omasta valmistautumisestaan Lontoon paralympialaisiin, tajusin olevan vain neljä viikkoa Lontoon matkaan, ja miten hienoa on päästä paikan päälle katsomaan hänen ja toisen suomalaisen judokan otteluita. Ja siinä kannustuksen määrässä ei ole rajaa ja ääni joutunee koetukselle 😀 Loppureissu meneekin tod.näk. kähistessä 🙂

Te jotka olette Lontoossa käyneet, heittäkääs hyviä vinkkejä missä kannattaisi käydä. Matkamme kestää kymmenen päivää, joten siihen mahtuu paljon muutakin kuin kisakatsomossa istumista/huutamista 😀 Tiedän Lontoossa olevan paljon ilmaisia museoita, taidenäyttelyitä tms, mutta sattuneesta syystä nuo museot eivät oikein aukene meikäläisen silmille. Toki, jos tiedätte museon missä saa koskea, niin vinkatkaa. Ja toki tutustumiskohteen ei tarvitse olla täysin ilmainen, joten maksullisistakin nähtävyyksistä/paikoista vinkit otetaan ilolla vastaan.

Aamulla sitten hyppäsin ”viralliseen punnitukseen” ja vaaka toisti kahteen kertaan lukeman 69.6 kiloa, joten pientä hilautumista ylöspäin on tapahtunut. Toisaalta tiedän kehossani olevan nestettä. En siis revi peliverkkareita ja myy mailmaani, jota tuskin kukaan ostaisikaan. Nyt jatketaan tästä ja työnnetään epätoivot ja negatiiviset ajatukset romukoppaan ja uskotaan lujasti siihen mitä olen tekemässä. Sen olen oppinut ettei minun kannata syödä kovinkaan hiilaripitoisesti, sillä nyt iltapalat kun koostuu rahkasta/jogurtista, hedelmistä/marjoista/pähkinöistä, joskus riisikakusta ja ilmakuivatusta kinkusta, levottomat jalat eivät kiusaa minua öisin. Ja siitä olen enemmän kuin onnellinen. Tosin iltapalani on ollut tuon kaltainen jo pitkään, mutta välillä on tullut syödyksi jotain sellaista mikä ei sovi mulle. Ja esim. viime kesänä tai syksynä en osannut yhdistää hiilareita levottomiin jalkoihin. Hiilareita vähensin silloin muista syistä. Huomaan, että haluan olla iltapalan suhteen entistäkin tarkempi. Johtuu varmasti siitä kun olen huomannut miten paljon parempi olo minun on näin.

Nyt on vaan taasen löydettävä se oikea vaihde millä kroppa toimii paremmin. Kävin ostamassa Luontaistuntijalta Fruktolaxia, kuituvalmiste jonka pitäisi auttaa kovaan vatsaan. Siinä varmasti myös yksi syy miksi paino tahtoo hilautua ylöspäin, hitaasti toimiva vatsa. En tiedä minkä verran väitteelleni löytyy todisteaineistoa, mutta käydessä kerran tai kahdesti viikossa isommalla hädällä, panttaantuu tavaraa suoleen painamaan. Ymmärtääkseni ”normaalia” vatsan toimintaa on vuorokausittain tapahtuva ulostus.
Joka tapauksessa kokeiltuani tuota Fruktolaxia, postailen kokemuksistani.

Blogini 2v syntymäpäivä lähestyy(9.8.), joten sen kunniaksi otan ilolla vastaan toiveitanne mistä kirjoittaa tänne. Näin blogin kolmas vuosi pyörähtäisi käyntiin entistä mielenkiintosempien kirjoitusten parissa. Ainakin yritys olis kova 😀
Että ei muuta kuin juttuvinkkejä/toiveita kehiin!