Ihan itseänikin inhottaa oma kiukuttelu. Olen ollut huonotuulinen enempi vähempi lauantai-illasta lähtien. Ja kukapa muukaan kuin avokki saa niskaansa koko ryöpyn. Tiedostan kiukuttelun pääsyyn olevan hormoonitoiminnassa, sillä viime yönä odotetusti alkoi naisten joka kuukautinen vuoto. Ihmettelen vain miksi (no onneksi) kuukausittain vaihtelee kiukkutaso niin paljon. Esim. juhannuksena en kiukutellut yhtään. Edellinen ”menkkavitutus” oli huhtikuussa ja toivottavasti seuraavaan menee taas kuukausia! Kyllä tämä sen verran paskamaista on. Haluan vain riidellä tai mököttää. Rätkytän aivan olemattomista asioista. Avokki painukin jo ennen kymmentä nukkumaan, kun ei kai jaksanut mua enempää tälle päivää. Ja tajuan kyllä miksi ja ymmärränkin sen. Tässä tilassa sitä ei voi kuitenkaan toiselle sanoa niin typerää kuin se onkin.
Sen kyllä sanoin, ettei ottaisi kauhean vakavasti mun urputusta, että todellinen syy on muualla kuin hänessä. Ja todella toivon sydämestä ja aidosti, että huominen olisi jo helpompi. Ei ole mieltä ylentävää potea jotain helvatun hormoonimyrskyä ja pilata koko viikon.
Meillähän piti tällä viikolla jatkua lomalaisten hieronnat. Viime viikolla olimme vielä siinä ymmärryksessä, että tämä viikko olisi yhtä kiireinen kuin edellinenkin. Totuus alkoi paljastumaan eilisaamuna. Soitettiin ettei avokille ole töitä ja minullekin yhtä kahta asiakasta päivässä, kuten myös kolmannella hierojalla. Todettiin hänen kanssaan ettei ole mitään järkeä molempien tulla hieromaan 1-2 asiakasta ja lähteä kotiin, joten meille tuli nyt sitten vapaa viikko. Toki täällä kotona on vähän töitä, mutta vasta iltaisin. Noh, tällä menkkavitutuksella ehkä on parempikin kun en ole ihmisten kanssa paljoa tekemisissä. Toisaalta, ammatillisuus on niin vahvana takaraivossa, että omat paskat fiilikset painetaan taka-alalle eikä niitä näytetä asiakkaille.
No ei tämä elämä näin kiukkuamisen arvoista ole ettei jotain hyvääkin 😀
Olen saamassa uutta pontta elämäntapamuutokseen ja sen myötä myös laihduttamiseen. Mökin tärkeimmät hankinnat on tehty, joten ei tarvitse iltojaan netissä kuluttaa etsimässä tietoa milloin mistäkin. Nyt ehtii hakemaan taas inspiraatiota, motivaatiota hyvistä kirjoituksista blogeissa ja ja ihan myös fakta-artikkeleista. Kyllä sillä vertaistuella vaan on tässäkin elämäntapamuutoksessa iso merkitys. Innostavat kirjoitukset, positiivisuus auttaa kummasti ja herää uinailutilastaan takaisin aktiivisempaan vaiheeseen.
Onneksi tämä uinailu ei ole aiheuttanut mitään katastrofaalista painon nousua tai herkuttelua, joten tästä on varmasti hyvä jatkaa eteenpäin.
Pari päivää sitten löysin Lappiksen bloginFit & Fab, jossa monta hyvää postausta. Blogin kautta päädyin lukemaan artikkelin Karppausinfo-sivulta
Pitkähkö, mutta mielenkiintoinen katsaus ruokavaliosuosituksiin ja tutkimuksiin. Itse taivun aina vain enemmän ja enemmän sille kannalle, että jalostetut hiilihydraatit (pasta, riisi,puhdistetut jauhot/sokerit) on terveydelle pahasta. Järkevä ateriointi on jokaisen tietysti löydettävä itse itselleen. Opittava tuntemaan milloin olo on oikeasti hyvä jne. En edelleenkään sano itseäni karppaajaksi, mutta karppaus on oikein syötynä mielestäni hyvinkin varteenotettava vaihtoehto. Ja mikä ennen kaikkea tärkeintä, ruoka on aitoa, aidoista raaka-aineista valmistettua. Ei mitään rasvat korvattu jollain keinotekoisella moskalla. Aitoa sen olla pitää niin rasvoissa, proteiineissa kuin hiilareissakin!
Olen vuosikaudet kärsinyt kovasta vatsasta ja Lappiksen blogista luinfruktolaxista ja mielenkiintoni heräsi. Kävin tutustumassa tuotteeseen Hyvinvoinnin tavaratalon ja Luontaistuntija-verkkokauppojen sivuilla. Tuote on luonnon omista raaka-aineista valmistettu ravintolisä, jossa kuitujen ansiosta on laksatiivisia vaikutteita.
Jos jollakulla on tietoa tai käyttökokemusta tuotteesta, lukisin niistä mielelläni. Harkinnassa on nimittäin kokeilla tuotetta. Sitä löytyy kuutiona, joka pureskellaan sekä uutuutena myös pillerinä.
Että ei tämä elämä hormoonimyrskystä huolimatta ihan pylsällään ole ja tiedättekö
tänne postailu kohensi fiilistä. Avokki jo nukkuu, joten en voi mennä sovintohaleille. Aamulla sitten.