Julkaistu

Ei tassut rapise, ei koira huokaa

Ei korviin kantaudu Harmaakuonon huokailuja, ei tassujen rapsetta lattiaan
On kovin hiljaista. Selvästikin herra ei ole täällä.
Ja se jos mikä tuntuu kovin oudolta. Aika-ajoin ”kuulee” tassutusta ja melkein käsi ojentuu taputtamaan… Niin, eihän koira olekkaan kotona.
Taidanpa siis olla hivenen hassu 😀

Olo on vähän orpo ja joka kerta kun Harmaakuono ei ole kotona, se tuntuu yhtä oudolta, ja siihen ei näemmä koskaan totu.

Päivä on kulunut siis matkavalmistelujen merkeissä. Vierassängyllä rotkottaa laukkumme avoinna. Aamulla viimeset pakkaukset ja matkaan 😀

Avokki ehti tänään tekemään vielä parin tunnin kuntosalitreenin mun viedessä Harmaakuonoa hoitoon. Mun liikunnat tältä viikonlopulta ei kehuja saa. Perjantaina tunnin lenkki. Eilinen jotenkin vaan meni hohhaillessa kotosalla ja käydessä moikkaamassa kaveripariskuntaa.

Ollaan kuitenkin lomatunnelmassa. Avokki on laulellut ”mua kutsuu Kanarian hiekkadyynit” ”kohta saa sangriaa”…
Ja kyllä itestäkin on ihanaa lähteä lämpöseen ja aurinkoon.

Varmaan huomasittekin, sähläsin täällä. Taisin olla niin lomatunnelmassa, että onnistuin Azorit-postausten vikan osan päivittämään maaliskuulle 2012. Muokkasin tekstien tunnisteita ja kappas yht’äkkiä ”Azorit osa 4” nökötti maaliskuun ppostauksissa. No enhän tietenkään osannut palauttaa tekstiä oikealle paikalleen. Lohdullista, kaverinikin joutui hetken etsimään mistä se tapahtuu… Mutta siis älkää hämmästykö, jos täältä löytyykin yht’äkkiä jotain vanhaa tai muuten omituista tyyliin fontit, värit sekaisin. Minä voin onnistua tekemään näemmä mitä vaan 😀

Tarkoitukseni oli kirjoittaa pari postausta loman ajalle, jotka olisin laittanut julkaisuun eri päiville, mutta enhän ole saanut mitään kirjotetuksi. Johan tästäkin huomaa millaista lörpöttelyä tämä nyt on.
Mutta, jos mun nauttiessa auringossa mieleen tulee kysymyksiä mihin kaipaat multa vastauksia tai idea aiheesta mistä voisin kirjoittaa, niin paiskaa kommentilla tai viestillä Ota yhteyttä -sivun kautta.
Kaipaan aiheita mistä kirjoittaa.

Nyt kaipaan myös nukkumasan hellää kosketusta, joten eiköhän ole aika sulkea silmät tältä illalta. Aamulla vielä loput pakkaamiset ja sitten lomalle!

Ihanaa, keväistä viikkoa kaikille lukijoilleni!

Julkaistu

Hyvällä fiiliksellä kohden lomaa

Huh, eilen saatiin firman viime vuoden paperit (kuitit, tiliotteet, asiakaslistat jne)  kirjanpitäjälle toimitettavaan kuntoon kera vveroilmoituslomakkeen. Omalta osalta viime vuosi on paketissa, nyt vain odotellaan kirjanpitäjän laskelmia. No sen verran kyllä laskinkin jo, että viime vuosi oli edellistä vuotta huonompi, mutta selityksetkin löytyy: lomalaishierontoja edelliskesään verrattuna vähemmän ja mulla kaksi 3-4 viikon sairaslomaa, jotka valitettavasti näkyy vielä sairasajan jälkeenkin jonkin aikaa asiakasvirrassa. Joka tapauksessa paperit on nyt laitettu eteenpäin, joten ens viikon lomaa voi viettää hyvillä ja rauhallisin mielin. Ei tarvii miettiä, että se ja se pitää ehtiä vielä tekemään. Tosin jonkinlaista markkinointitempausta/suunnitelmaa on loman jälkeen syytä käynnistellä.
 
Eilen treffasin ystäväni ja kävimme hänen kanssaan ostoksilla. Heräteostona ostin Stadiumista juomapullovyön, johon saa neljä pikkupulloa. Avokki on sellaisesta haaveillut hiihtolenkeillään. Muuten ostokset olikin jo etukäteen harkittuja: ulkoinen kovalevy (vihdoinkin sain aikaseksi hommata sen), muistitikku, kuulokkeet, paristot. Kuulokkeet ja paristot matkaa varten. Ajan vietettä (äänikirjoja) pitää reissussa aina olla, mielummin liian monta kuin ei yhtään 😀 Useimmiten kirjojen kuuntelu jää tosi vähiin, mutta varautuahan pitää… 😀 Ja paristot ennenkaikkia hyvien äänikuvien takaamiseksi. Lopuksi käytiin kahvilassa. Söin herkullisen vuohenjuustosalaatin ja teetä.
Tänään oli paljon kivempi uintireissu tiistaihin verrattuna. Ja se näkyi myös uidussa matkassa, 1700 m 75 min. Pyydettiin uinnin valvojilta kyltti ”näkövammainen radalla” ja se helpotti kyllä hurjasti elämää!!! Alkuun väkeä oli paljon, mutta tovin päästä oli ihanan paljon tilaa. Loppua kohden taas mummojen ja pappojen määrä lisi, mutta nyt ei tullut kiukkusia kommentteja – ei ainakaan niin että oltas kuultu niitä. Ja melkein jäi vähän harmittamaan ajan loppuminen, kahden kilsan rajapyykki alkais oleen jo aika likellä 😀 Huhtikuun loppuun mennessä haluan rikkoa sen 😀
Eli, ystävät uintireissuja luvassa 😀
Ennen lomaa tuo 20 kilsaa ei myöskään toteudu. Pääsin 15.8 kilsaan ja viikonloppuna en varmaankaan uimaan pääse, mutta maaliskuun loppuun täytyy se 20 mennä rikki. Hm… Sehän oli tosin huhtikuun loppuun mennessä ollut tavoite alun perin, mutta…
Liikuntahaasteessa nyt 33 merkintää joista 4 tälle maaliskuulle.
Saa nähdä miten lomalla Liikuntahaaste etenee. Varmasti liikumme paljon, mutta täyttääkö liikkuminen asettamani kriterit. Mitään kaupunkikävelyjä tms. ei nimittäin lasketa. Dyynikävely varmastikin käy jo ihan urheilusta, joten ehkä siitä saadaan merkintä. Noh, en aio asiasta stressata sen enempää. Mulla on vielä monta ihanaa liikuntasuoritusta ennen huhtikuun loppua aikaa suorittaa täällä kotomaassakin.
Mä oon kyllä niin löytänyt liikunnan ja liikunnanriemun uudelleen elämääni. Suorastaan rakastan tätä tunnetta.
Julkaistu

Alkukuun kuulumisia

Olin innoissani aamulla, pääsinhän puolentoista viikon tauon jälkeen UIMAAN!
Into kuitenkin laski kuin lehmän häntä uinnin aikana. Alkuun radalla oli hyvin tilaa eikä tarvinnut varoa kanssauimareita. Väki kuitenkin lisääntyi ja sen myötä myös riski törmäilyyn. Uin sääntöjen mukaisesti aina kulkusuunnan oikean puoleista reunaa. Eräässä vaiheessa kaverini sanoi, että voisin ohittaa edellä uivan ja niin teinkin. Olin tovin väärässä laidassa ja juuri palaamassa omaan laitaan kun meille ärähdettiin, että pitäs vähän katsoa. Selitimme tilanteen ja vastaus oli, ”silti vois huomioida muitakin”. Multa meni ihan fiilikset. Yritimmehän juuri väistää, ohittaa kanssauimaria, jotta en uisi hänen kannoilleen. Kaverini pysäytti vielä ärähtäneen uimarin ja sanoi uudelleen, että en näe jne. No sitten hän kuulemma ymmärsi paremmin.
Noh, loppuajan koko ajan minusta tuntui, että oli varottava etten uisi kenenkään päälle. Päädystä otan yleensä pitkän liu’un. Nyt en uskaltanut, joten etenin kuin laiskiainen. Noh, kaikesta huolimatta sain uiduksi 1400 m, mutta aikaa meni se 75 min. Fiilis huomioiden pitää kai olla tyytyväinen L
Uimasta kiiruhdin suoraan kampaajalle. Hiukseni värjättiin lämpimänvaaleanruskealla ja mukaan muutama vaalea raita. Ja tietysti hiukset lyhenivät aika tavalla. Olihan viime kerrasta kolme kuukautta aikaa. Mä en kovin ahkerasti kampaajalla käy, pakko myöntää. Se tapahtuu 3-4 kuukauden välein. Monet kun käy reilun kuukauden välein. En mä vaan… No nyt on mukavaa kun hiukset on siistit lähdettäessä lomamatkalle ens maanantaina.
Viime päivinä ollaan saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mä rakastan alkavaa kevättä. Kevät on ehdottomasti parasta aikaa. Sunnuntaina lähdimme ulkoilemaan avokin ja Harmaakuonon kanssa. Käveltiin pari tuntia ja kilsojakin tuli varmaan se yhdeksän. Tiet oli tosi möykkelöisiä ja liukkaita. Jälleen totesin miten huippuostos on ollut Icebogin kengät. Niillä pysyy pystyssä ja voi kävellä aika rennostikin.
Teiltä siirryttiin tuolle meidän lähiulkoilualueelle missä on latukin. Ladun sisäpuolelle on tampattu polkuja ja tehty siltoja ojien yli. Kuljeskelimme metsässä ristiin rastiin innokkaina. Harmaakuonon häntä heilui vaakatasossa. Se oli suorastaan välillä tiellä kun piti kulkea ihan perätysten, oli niin kapea polku. Harmaakuonosta paistoi tyytyväisyys, onnellisuus. Taisi tosissaan tykätä tehdä töitä talvisessa metsässä 😀
Lauantaina lankashoppailujen jälkeen oli tarkoitus mennä uimaan, mutta uimahallilla olikin jotkin kisat, joten uinti jäi vain haaveeksi. Päiväni meinas mennä melkeinpä pilalle 😀 No vietiin koirat koirapuistoon juoksemaan. Avokki hiihti melkein 30 kilsan treenin iltapäivällä.
Illalla meillä olikin ne Tupper-kutsut, jotka minut houkuteltiin pitämään. Samaa laulua en jaksa toistaa ruuan valmistuksesta mikrossa ja tuotteiden huikeista hinnoista.
Esittelyn jälkeen istuimme iltaa, saunoimme ja söimme nyyttärituomisia. Tarjolla oli nakkeja pekoniin kiedottuna, tonnikalapastasalaattia, tonnikalapiirakkaa, pippurikermassa wokkivihanneksia ja meiltä feta-aurinkokuivatuttomaatitsalaatti ja patonki. Kahvipöydässä esittelyn yhteydessä ruispuolukkamuffinsseja ja pinaattifetapasteijoita.
Illan aikana nautin kolme lasia punaviiniä sekä pikkutölkin karpalosiideriä. Viimeset vieraat lähtivät puokahden paikkeilla. Painuimme avokin kanssa suoraan unille 😀
Perjantaina ajoin ennen töitä tunnin spinningtreenin, joten maaliskuulle on saatu kolme liikuntasuoritusta. Tällä kerralla hain jo tiukempia vastuksia ja kyllähän se sitten myös vähän jaloissa tuntui. Huomenna voisi olla taasen pyörähetken vuoro 😀
Jos teillä lukijani on joitain postausaiheita mistä haluaisitte mun kirjoittavan, tai mielessä kysymyksiä mihin kaipaatte vastauksia, laittakaa kysymyksiä ja aiheita mulle, niin saatte jotain muutakin luettavaa kuin vaan jotain ”olen uinut” ”oltiin lenkillä” ”ajoin spinningtreenin”… Että en alkais toistaan itteäni. Mulla on vähän sellainen olo, että nää kirjotukset polkee nyt paikallaan ja toistaa samoja asioita, joten lukijat pommittakaa, pommittakaa, haastakaa uusiin aiheisiin!!!
Nyt vuorossa kuitenkin iltatee!
Julkaistu

Arvontavinkit + kysymyksiä kanssabloggaajille :)

Heti tähän alkuun täytyy vinkata teillekin parista blogiarvonnasta 🙂
Annie arpoo
täällä
Arvontaan voi osallistua vielä sunnuntaihin asti, (jatkoaika) ja voittaja saa luettavaa sekä suklaata joihin liittyy haaste. Käypääkä katsomassa ja osallistumassa!

Myös Hennalla omassa blogissaan on meneillään
arvonta

Voittajalle luvassa itse tehtyjä palkintoja, joten käykää osallistumassa!

Kirjoitin pari viikkoa sitten postauksen
Kropan muutokset käsin tunnustellen
ja sain postaukseen kommentin, jossa ihmeteltiin miksi esim. laihdutusbloggaajat haluavat laittaa kuviaan ”näytille blogiinsa. Kirjoittaja oli huolissaan myös anonyymiyden säilymisestä. Yritin vastata hänelle kysymykseen sen mukaan miten itse olen asian tulkinnut. Hän toivoi vielä kommentteja/perusteluja blogikuvien laittamiseen teiltä näkeviltä bloggaajilta.
Nyt nostan asian uudelleen esille näin omana postauksenaan ja toivon aiheen herättävän keskustelua kommentoinnissa.

Itse olen näin sokeana tulkinnut asian siten, että kuvien laittaminen antaa mahdollisuuden saada kanssabloggaajiltaan palautetta mahdollisista muutoksista ja se palaute taas ruokkii motivaatiota eteenpäin.
Ja tottakai jokaisesta positiiviset huomiot  ilahduttavat.

Itselläni ei ole tuota mahdollisuutta laittaa vertailukuvia vartalostani (tai on, jos pyydän jotakuta ottamaan kuvat, siihen minusta ei kuitenkaan ole), saatika vertailla kuvia itse, joten voin vain sanallisesti kertoa muutoksista ja hehkuttaa saamiani kommentteja.
Ja niitä sanallisia kuvauksia muutoksista onkin jo paljon hankalempaa kommentoida. Ei ole todisteaineistoa kuvista sanojen vahvistukseksi 😀

Ehkä minuakin alkuun hiukan kummastutti laihdutusvertailukuvat, mutta kun olen nyt kohta vuoden lukenut laihdutusblogejakin, olen oppinut ymmärtämään kuvien tärkeyden, niiden antaman infon ja sen vuorovaikutuksen minkä kuvat saavat aikaan.
Ja joskus toivoisin, että voisin minäkin kirjoittaa ”näytät hyvältä kuvassa” tai ”selvästi huomaa vyötärösi kaventumisen”. Sitä en kuitenkaan pysty tekemään, mutta hengessä olen mukana. Tiedän laihduttamisen tuskan, nautinnon ja kaiken siltä väliltä 😀

Ja toinen (kylläpäs nyt haen vuorovaikutteista postausta) asia mikä mielessäni luikertaa:
Minulle esitti etäinen tuttu kysymyksen
”Mitä hittoa varten kuvittelet jonkun lukevan höpinöitäs? Ketä oikeasti kiinnostaa näkövammaisen elämä niin paljon, että jaksais lukea kirjoituksia siitä?” No hänen puolustuksekseen täytyy sanoa, että hän ei ilmeisestikään muutenkaan ymmärrä bloggaamisen päälle, mikä tässä viehättää, miksi tätä tehdään…
Tuo ”näkövammaisen elämä” ei ollut kysymyksen pääbointti. Hän halusi kuitenkin, että kysyn lukijoiltani miksi esim. luette juuri tätä blogia?
No nyt minä kysyn teiltä
– Mikä saa teidät lukemaan Endorfiinista voimaa -blogia ja miksi liityitte lukijoiksi??
Tuo tuttava arveli pääsyyksi uteliaisuuden.
Uskallan toivoa, että syitä on muitakin 😀

Julkaistu

Painon pudotusta ja Harmaakuonon kuulumisia

Mun ei varmaan pitäis hehkuttaa täällä, koska painoni on heitellyt aika reippaasti viime aikoina. Viikko sitten kauhistelin täälläkin punnitustulosta jolle selitykseksi annoin suolaisen ruuan, tuoreen ruisleivän ja menkkojen läheisyyden. Onneksi paino ei tuosta noussut enempää, vaikka menkat iskivätkin vasta maanantaina. Kävin kuitenkin etsimässä ”virallista” tietoa menkkapainonnoususta ja löysinkin artikkelin, jossa sanottiin painon voivan nousta 1-3 kiloa menkkojen takia. Siitä ei pidä huolestua, sillä nestekertymät sulaa pois kuukautisten aikana. Siihen on avuksi myös liikunta, joka myös helpottaa kuukautiskipuja. En kuitenkaan löytänyt tietoa siitä montako päivää ennen kuukautisten alkua nestettä alkaa kertymään kroppaan. Eiköhän se ole yksilöllistä kuten se miten paljon paino nousee menkkojen alkumainingeissa.
Tuolloin maanantaina pudotusta viime torstain lukemiin tuli 700 g, joten ehkä sillä suolaisella wokillakin oli osuutensa asiaan. Edellismaanantainahan oltiin jo alle 68 kilon lukemissa.
Ja tänään vaaka yllätti iloisesti kertoen painoksi 67.3 kg, joten tuo 68 kiloa on alittunut selvästi. Näin vaaka väitti myös eilen ja tiistaina, joten voinen vähän hehkuttaa 😀 Jeee, jeee, jeee!!!
Ilahduttaa kovasti myös se kun avokki tulee halaamaan ja toteaa ”kyllä sä oot pienentynyt”. Ja äidin kommentit ”noissa viime kesän kuvissa oot paljon pyöreämpi kuin nyt” ja ”sulta on lähtenyt tosta rintojen edestä ja alta sekä vyötäröstä, vatsasta”. Ja ite huomaan joidenkin housujen lököttävän alapersauksesta. Että kaitpa tämä on oikeasti totta, että vihdoin tapahtuu muutoksiakin kropassa eikä vain iänikuista jumitusta kuukaudesta toiseen.
Ja että muutokset ovat sellaisia mitkä toisetkin saattavat huomioida enkä vain minä itseäni tutkiskellessani 😀
Tästä kuitenkin matka jatkuu edelleen. En kuvittelekkaan, että nyt laihdutus olisi kokenut jonkin helppouspainikkeen. Tod.näk. nyt putoaa sen mitä putoaa ja sitten alkaa taas sitkeääkin sitkeämpi taistelu jumituksia vastaan.  Huhtikuun 2. tavoitteena painaa alle 66 kg, huih ja tammikuun alussa olen asettanut tavoitteekseni 30.4. 65.5 kg, joten sitä kohti matkataan. Kanarian ja Kuusamon reissut kieltämättä tuo hommaan hiukan lisähaastetta, mutta katsotaan miten ämminkäisen käy.

Aamulla kävin opaskoirakoululla. Eilisellä lenkillä valjaiden kahvasta kuului naks ja se katkesi. Aisat lenkottivat ja tuntuma koiraan huono. Pääsimme lenkin loppuun onnellisestikuiteskin. Koululla sain heti kommentin kennelpäälliköltä ”no nää valjaat on kävelty ihan puhki, te olette ainakin kävelleet”. Valjaista uusittiin aisa, eli se mistä pidän kiinni. Koiran kroppaosa kori pysyi vanhana. Olisin saanut senkin uuden, mutta tulimme siihen tulokseen, että koiralla on mukavempaa kun ei ole niin jäykät vermeet päällä.

Samalla kennelpäällikkö leikkas Harmaakuonon kynnet, katto korvat, suun, karvaa ja ihoa. Terveeltä vaikutti ja hyväkuntoiselta energiseltä pakkaukselta. Harmaakuonolla on kuulemma hyvin tyypillinen ikääntyvän opaskoiran kroppa; etupää vankka/vahva ja takapäässä heikkoutta. Harmaakuono ei mielellään varannut takapäälleen kovinkaan vahvasti kynsiä leikattaessa. Harmaakuonon harmaantuminen/valkoistuminen keräsi myös hymyäviä kommentteja niin johtavalta kouluttajalta kuin kennelpäälliköltäkin.  Juteltiin myös vähän Harmaakuonon lämmönsietokyvystä. Kyllä minua jännittää miten tuleva kesä menee. Nyt poitsu on niin energinen, että ei huolen häivää, mutta miten parin kolmen kuukauden päästä.

Tänään se on tosin ollut hyvin rauhallinen koko päivän. Koululla käynti taitaa olla vähän stressaavaa. Siellä unohtuu kyllä opastukset tyystin. Hajuja on joka puolella valtavasti ja niitä on ihan pakko haistella 😀