Törmäsin pari päivää sitten Facebookin kautta Iltalehdessä kuun alussa julkaistuun artikkeliin, joka on käsittääkseni tiivistelmä/suomennos Guyism.com –sivustolta. Tekstissä kerrotaan kymmenen ruokafaktaa. Artikkelissa ei mulle oikeastaan mitään uutta ja pöyristyttävää. Onpahan vain surullista lukea mitä kaikkea sontaa aterioihin lisätään. Ja saa minut aina vain varmemmaksi tekemästäni valinnasta vältellä valmisruokia ja lisäaineita täynnä olevia tuotteita. Onneksi en myöskään ole pikaruokaloiden vakiokäyttäjä. ”Keskimääräinen pikaruokaravintolan asiakkaan väitetään syövän vuodessa keskimäärin 12 häpykarvaa.” Herää kysymys, mistä helvetistä häpykarvat joutuvat ruokaan? Missä tekemisissä ruoka ja häpykarvat oikein on, ja missä vaiheessa aterian valmistusta? Toisaalta, ruokateollisuudessa nyt tapahtuu ties mitä ilmeisen vastenmielistä, joten ehkäpä ne häpykarvat on lopulta sieltä pienimmästä päästä.

”Oikeat raaka-aineet ovat kalliita. Tämän vuoksi esimerkiksi pirtelön valmistamiseen voidaan käyttää kymmeniä kemiallisia aineita. Niiden avulla mansikkapirtelö saadaan maistumaan mansikalta. Suuhumme saamme marjojen sijaan kuitenkin muun muassa etyyliasetaattia, fenyylialkoholia ja liuottimia.” Ai miten herkullista 🙁
Tietääkö kohta nykyihminen lainkaan miltä maistuu aidoista raaka-aineista valmistettu pirtelö?

Ollaan ostettu avokin kanssa viime aikoina erilaisia luomujuomia, jotka maistuvat alkuperäiselle marjalle/hedelmälle. Usein maku on paljon miedompi mitä kemikaalilitkuissa. Ollaankin monesti pohdittu tunnistaako nykyihmiset miten hyvin alkuperäiset ja luonnolliset maut. Moni on tottunut keinotekoiseen makuun ja se on pelottavaa ja surullista. Itse haluan palata takaisin luonnollisiin aitoihin makuihin.
Ja siksi nykyisin valitsen mahdollisimman vähän keinotekoisia tuotteita.

En ole koskaan ollut mikään hampurilaisten ja pitsojen kuluttaja. Roskaruokalasta ostin kananuketteja useimmiten. Nykyisin nekin ovat mustalla listalla, joutuneet jo  vuosia sitten..
”Kananugetteja valmistetaan menetelmällä jota kutsutaan mekaaniseksi erotteluksi. Se on kustannustehokas tapa erotella lihat luista. Eläinmassa puristetaan erottelijan läpi ja syntynyt vaaleanpunainen tahna puhdistetaan ammoniakilla, maustetaan ja värjätään. Tästä on kyse myös monien muiden lihavalmisteiden valmistuksessa.” Nukettien mustalle listalle joutuminen on siis vaan ja ainoastaan hyvä asia! Ei tätä faktaa lukiessa ala roskaruokahammasta kolottamaan.
”Muun muassa McDonald’s käyttää kananugeteissaan naudanlihaperäisiä lisäaineita. Näillä parannetaan tuotteen makua. Näistä aineista voi kieliä pakkausmaininta ”aromi”.”
No ei ollut yllätyksellistä tietoa tuokaan. Ällöttävää on mitä moskaa meille ihmisille valmistetaan!

Väitetään myös, että esim. 100 grammassa maapähkinävoissa voi olla hyönteisiä 30 siivua. Ehkä hassua, mutta minua ei ällötä nekään niin paljoa kuin nuo kaikenmailman ammoniakit ja muut kemialliset aineet. Eihän hyönteisraadot tokikaan kovin hygienistä kuvaa anna. ”Sellakka on hyönteisperäinen lakka, jota käytetään paitsi huonekalujen ja puun, myös joidenkin karkkien kiillottamiseen. Se on peräisin thaimaalaisesta Kerria lacca- hyönteisestä.” Ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta, että siinä mitä syömme on samaa ainetta mitä käytetään huonekalujen kiillotukseen. Ehkä tähän joku voisi sanoa, että onhan kyseessä luonnollinen aine. Onneksi kuitenkin karkkiherkuttelut ovat jääneet hyvin pieneen ja niistäkin yritän hakea aina sen mahdollisimman puhtaan vaihtoehdon.

Monien suosikkijuoma, tuo jumalainen musta Cocacola ei ole koskaan kuulunut minun suosikkeihini. Ylipäätään en ole koskaan limsoista erityisemmin välittänyt. Limsojen kittaaminen on rajoittunut matkoille tms. Fanta on se kemikaalisotku mitä olen juonut. Ei varmasti Cocista yhtään sen parempi. Kirjoituksessa on nyt kuitenkin mainittu tuo musta herkku. Tölkillisessä on sokeria 10 palan verran. Paljon, öklöttävän paljon, joten imelyyttä tasapainottamaan on joukkoon sujautettu fosforihappoa. NAM-nam!

”Yksittäispakatut sulatejuustoviipaleet voivat sisältää jopa 49 prosenttia erilaisia lisäaineita, kemikaaleja ja aromeja. Jos niitä olisi enemmän, sulatejuustoa ei saisi kutsua juustoksi.” Surullista ja ällöttävää, eikös. Ymmärtääkseni esim. kevytmajoneesissa ei ole mitään alkuperäisiä raaka-aineita mitä majoneesiin tulee, silti se nököttää hyllyssä etiketti loistaen ”majoneesi”. No onhan se kevyt ja ah, niin ”terveellinen” vaihtoehto – ja kissanviikset. Missä se alkuperäisyys ja luonnollisuus onkaan? Voihan kemikaalisonta sentään…

”Pikaruokaravintoloiden lounassalaatteja pidetään rapeina ja raikkaina mahdollisimman pitkään muun muassa kemiallisin keinoin. Viherannokseen saatetaan lisätä propyleeniglykolia, joka voi joillekin aiheuttaa silmä- ja iho-oireita.” Ja taas kuluttajaa kusetetaan! Näyttäähän tuo salaatti tuoreelta ja raikkaalta… Tietysti, jos säilyvyyttä ei paranneltas jouduttaisiin heittämään paljon ruokaa roskiin, mutta voisiko sitä kerrallaan olla hiukan vähemmän tarjolla ja oikeasti tuoreena?

Ja lopuksi kerron konkreettisen esimerkin. Kävin lomalla keskustelun, jossa minulle kerrottiin miten valtavan kokoiseen lihanvalmistussammioon kaadetaan reilut parikymmentä kiloa suolaa ja hivenen pienempi säkillinen lisäaineita. Kyllähän olen tiennyt, että sitä moskaa tungetaan liikaa moneen paikkaan, mutta se konkretisoitui mielikuvaksi miten valkeaa jauhoa kaadetaan ruokaan, jota meille myydään, jonka suutuntumaa on kenties manipuloitu tms. Ei mitenkään herätä positiivisia tuntemuksia.

Tästä voisin paasata maailman tappiin. En ole aikoihin täällä vouhkannutkaan lisäaineista, mutta tuo Iltalehden juttu toi asian jälleen pintaan. Joskus viime kesällä kirjoittelin valmismarinoinneista ja sekään artikkeli ei ruokahaluja nostattanut, minkä pohjalta postaus syntyi. Teksti löytyy 
täältä

Kanarialla ei muuten näkynyt valmismarinadeissa lilluvia broiler-, liha, tai kalapaketteja! Siellä ei ilmeisestikään ole tuota valmismarinadikulttuuria!
Ja meillä on välillä todella vaikeaa löytää tuotetta mihin ei oltaisiin lisätty mitään, ei vettäkään.