Olin innoissani aamulla, pääsinhän puolentoista viikon tauon jälkeen UIMAAN!
Into kuitenkin laski kuin lehmän häntä uinnin aikana. Alkuun radalla oli hyvin tilaa eikä tarvinnut varoa kanssauimareita. Väki kuitenkin lisääntyi ja sen myötä myös riski törmäilyyn. Uin sääntöjen mukaisesti aina kulkusuunnan oikean puoleista reunaa. Eräässä vaiheessa kaverini sanoi, että voisin ohittaa edellä uivan ja niin teinkin. Olin tovin väärässä laidassa ja juuri palaamassa omaan laitaan kun meille ärähdettiin, että pitäs vähän katsoa. Selitimme tilanteen ja vastaus oli, ”silti vois huomioida muitakin”. Multa meni ihan fiilikset. Yritimmehän juuri väistää, ohittaa kanssauimaria, jotta en uisi hänen kannoilleen. Kaverini pysäytti vielä ärähtäneen uimarin ja sanoi uudelleen, että en näe jne. No sitten hän kuulemma ymmärsi paremmin.
Noh, loppuajan koko ajan minusta tuntui, että oli varottava etten uisi kenenkään päälle. Päädystä otan yleensä pitkän liu’un. Nyt en uskaltanut, joten etenin kuin laiskiainen. Noh, kaikesta huolimatta sain uiduksi 1400 m, mutta aikaa meni se 75 min. Fiilis huomioiden pitää kai olla tyytyväinen L
Uimasta kiiruhdin suoraan kampaajalle. Hiukseni värjättiin lämpimänvaaleanruskealla ja mukaan muutama vaalea raita. Ja tietysti hiukset lyhenivät aika tavalla. Olihan viime kerrasta kolme kuukautta aikaa. Mä en kovin ahkerasti kampaajalla käy, pakko myöntää. Se tapahtuu 3-4 kuukauden välein. Monet kun käy reilun kuukauden välein. En mä vaan… No nyt on mukavaa kun hiukset on siistit lähdettäessä lomamatkalle ens maanantaina.
Viime päivinä ollaan saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mä rakastan alkavaa kevättä. Kevät on ehdottomasti parasta aikaa. Sunnuntaina lähdimme ulkoilemaan avokin ja Harmaakuonon kanssa. Käveltiin pari tuntia ja kilsojakin tuli varmaan se yhdeksän. Tiet oli tosi möykkelöisiä ja liukkaita. Jälleen totesin miten huippuostos on ollut Icebogin kengät. Niillä pysyy pystyssä ja voi kävellä aika rennostikin.
Teiltä siirryttiin tuolle meidän lähiulkoilualueelle missä on latukin. Ladun sisäpuolelle on tampattu polkuja ja tehty siltoja ojien yli. Kuljeskelimme metsässä ristiin rastiin innokkaina. Harmaakuonon häntä heilui vaakatasossa. Se oli suorastaan välillä tiellä kun piti kulkea ihan perätysten, oli niin kapea polku. Harmaakuonosta paistoi tyytyväisyys, onnellisuus. Taisi tosissaan tykätä tehdä töitä talvisessa metsässä 😀
Lauantaina lankashoppailujen jälkeen oli tarkoitus mennä uimaan, mutta uimahallilla olikin jotkin kisat, joten uinti jäi vain haaveeksi. Päiväni meinas mennä melkeinpä pilalle 😀 No vietiin koirat koirapuistoon juoksemaan. Avokki hiihti melkein 30 kilsan treenin iltapäivällä.
Illalla meillä olikin ne Tupper-kutsut, jotka minut houkuteltiin pitämään. Samaa laulua en jaksa toistaa ruuan valmistuksesta mikrossa ja tuotteiden huikeista hinnoista.
Esittelyn jälkeen istuimme iltaa, saunoimme ja söimme nyyttärituomisia. Tarjolla oli nakkeja pekoniin kiedottuna, tonnikalapastasalaattia, tonnikalapiirakkaa, pippurikermassa wokkivihanneksia ja meiltä feta-aurinkokuivatuttomaatitsalaatti ja patonki. Kahvipöydässä esittelyn yhteydessä ruispuolukkamuffinsseja ja pinaattifetapasteijoita.
Illan aikana nautin kolme lasia punaviiniä sekä pikkutölkin karpalosiideriä. Viimeset vieraat lähtivät puokahden paikkeilla. Painuimme avokin kanssa suoraan unille 😀
Perjantaina ajoin ennen töitä tunnin spinningtreenin, joten maaliskuulle on saatu kolme liikuntasuoritusta. Tällä kerralla hain jo tiukempia vastuksia ja kyllähän se sitten myös vähän jaloissa tuntui. Huomenna voisi olla taasen pyörähetken vuoro 😀
Jos teillä lukijani on joitain postausaiheita mistä haluaisitte mun kirjoittavan, tai mielessä kysymyksiä mihin kaipaatte vastauksia, laittakaa kysymyksiä ja aiheita mulle, niin saatte jotain muutakin luettavaa kuin vaan jotain ”olen uinut” ”oltiin lenkillä” ”ajoin spinningtreenin”… Että en alkais toistaan itteäni. Mulla on vähän sellainen olo, että nää kirjotukset polkee nyt paikallaan ja toistaa samoja asioita, joten lukijat pommittakaa, pommittakaa, haastakaa uusiin aiheisiin!!!
Nyt vuorossa kuitenkin iltatee!
Useinhan elämä toistaa itseään rutiinien puolesta. Ihmiset ovat suvaitsemattomia välillä. Minullekin on joskus käynyt, että kisojen takia ei ole päässyt uimaan ja se kyllä harmittaa. Tai pikku uimahallissa on paljon lapsia hyppimässä hitaan radan toisessa päässä, silloin kyllä menen nopeiden radalle. Oletko kokeillut vesijuoksua? Tykkäsin joskus siitä paljon, mutta vesijuoksuradat ovat aina täynnä ja se on pelkkää ohittelua.
Käväisin eilen sairaalassa tutkimuksissa sisäkorvaistutetta varten. Olipas kokemus, erityisesti tasapainotutkimus oli hirveä. Oletko sinä muuten joutunut treenaamaan tasapainoa erityisesti näön puuttumisen takia ja heti samaan tyhmä kysymys, opitko kävelemään aikaisin? Aloin vaan kuvitella, että jos vauva ei näe, uskaltaako hän normaalisti nousta pystyyn. Tunnustan, että en muista, oletko ollut vauvana näkevä. Minulta kyseltiin nimenomaan, muuttuuko tasapainoni pimeässä ja valossa ja testattiin monella tavalla tasapainoa ja minulla tosiaan ongelmat vain kuulon puolella. Samoin kyseltiin (laaja tutkimus siis, siksi paksut kysymysnivaskat)pystynkö erottamaan kerrostalossa, jos ovi sulkeutuu, tuleeko ääni ylhäältä vai alhaalta,pystynko erottamaan mistä suunnasta bussi tai kuorma-auto tulee tai pystynkö tunnistamaan äänen perusteella toisen henkilön samassa tilassa, miten pärjään hälyisessä baarissa, jos ympärillä ihmisiä jne. Nöitö kysymyksiä varmaan voi peilata sinuun, vaikka tosiaan onneksi kuulosi taitaa nyt toimia hyvin! Sinulle, jos kenelle, sen suo. Tuli pitkä kommentti, anteeksi.
Muistaakseni olen ollut puolitoista-kaksi-v kun olen lähtenyt kävelemään. Näin 10-vuotiaaksi toisella silmällä vähän; värit ja liikkumanäköä. En nähnyt kauaksi enkä tarkasti. Ihmiset tunnistin vaatteista en kasvonpiirteistä, en nähnyt lukea kylttejä kuin aivan likeltä jne. En
tiedä mitä on nähdä kahdella silmällä.
Kyllähän sitä sanotaan, että sokealla on huonompi tasapaino kuin näkevällä. Useastihan näkevä ottaa katseella jonkin kiintopisteen esim. seistessään yhdellä jalalla tms. Noh, sokkona tuota kiintopisteen mahdollisuutta ei ole.
Tasapainoakin onneks voi treenata ja pärjään siinä kohtuullisesti. Ei normiliikkumisessani huomaa mitään tasapaino-ongelmaa, mutta jos on jotain tasapainohipistelyä, niissä en pärjää kaksisesti.
Kuulo-ongelmien myötä suuntakuuleminen on hakaloitunut. Ja nyt kun taas kuulee suht hyvin, välillä on vaikea hahmottaa mistä ääni tulee. Hälysät paikat ärsyttää ennen kuulo-ongelmia ollutta aikaa paljon enemnän.
Olen kokeillut vesijuoksua ja se on mukavaa ja tehokasta. Uimahallien vesivyöt ei vaan pysy mulla kunnolla. En ikinä saa niitä tarpeeksi tiukalle. Ostin oman ja se on napakka. Harvoin tulee vaan sitä mukanaan raahattua. Se on hallissa ongelmallista kun vesijuoksuradalla on paljon ihmisiä, monet juttelevat ja menevät todella hissukseen, ohituksia tulisi jatkuvasti, joten… kesällä järvessä sitten 😀
Tuo sisäkorvaistutehomma on kyllä todella mielenkiintoinen. Miten asia nyt etenee kohdallasi?
Toukokuussa leikkaus ja sisäkorvaisutteen laittaminen. Noin vuosi menee kuitenkin, että sillä alkaa kuulla. Tutkimuksia vielä ennen sitä.