Julkaistu

Liikunnallinen helmikuu

Tämän kuukauden liikuntasaldoon voinen olla aika tyytyväinen.
Liikuntapäiviä kertyi 19
liikuntasuorituksia 22
ja niihin käytin aikaa 24 h 40 min
 Tammikuussa vastaavat lukemat olivat 10 liikuntapäivää, 13 liikuntasuoritusta
ja käytetty aika 15 h 35 min
Helmikuu oli selvästikin kestävyyslajien kuukausi, vaikkakin lenkkikilometrit jäi 30.5 km (tammikuu 42.5 km), mutta vastaavasti uinnissa tammikuun kilsaan parannusta tuli selvästi, sillä uidut kilsat oli 11.7 km.
Tammi-helmikuun aikana lenkkikilsoja 73 km ja uituna 12.7 km.
Helmikuussa spinningpyörän selässä kahdesti (2 h 10 min) tammikuussa vain kerran 80min polkasu.
Tässä kuussa uusina lajeina tulivat lumikenkäily, hiihto, ratsastus ja luistelu. Valitettavasti kunkin lajin harrastaminen jäi yhteen kertaan. Jospa vielä maaliskuun aikana pääsisi kaikkia harrastamaan. Ratsastus ilman taluttajaa ja laukan ensihurma ovat ehdottomia kuukauden kohokohtia. Uinnista olen nauttinut myös ja luistelutaitokin on vielä tallessa, vaikka taukoa olikin miltein 18 vuotta.
Voimatreeni koki kovan kolauksen jäätyään yhteen ainokaiseen treeniin. En tosin ole unohtanut penkkitreeniä ja tuota 45 kilon nostotavoitetta. Kyllä mä sen vielä teen ehjällä ohjelmalla matkojemme jälkeen. Huhtikuun Kuusamon reissun jälkeen olisi tarkoitus ottaa ehjä 12 viikon treeniohjelma sen suhteen.
Tammi-helmikuun  aikana liikuntasuorituksia on tullut yhteensä 35ja aikaa käytetty 40 h 15 min
Lenkki 13, uinti 10, kuntosali 5, spinning 3 ja loput jääneet yhteen kertaan.
Liikuntahaasteeseen olen saanut 29 liikuntapäivää, joten voinen olla tyytyväinen. Tammikuussa liikuntapäiviä olisi ehdottomasti pitänyt olla enemmän, mutta helmikuuhun olen tyytyväinen.
Motivaatio liikuntaan on tällä hetkellä todella korkealla. Odotan ”kieli pitkällä” seuraavaa uintikertaa, hiihtämään hinkuan, luistelemaan tahdon… Ja kyllä lumikenkäilykin maistuisi! Noh, reilun viikon päästä pääsen paljain varpain huohottamaan hiekkadyyneille 😀 IHANAA!!! LOMA, LOMA!!!
Avokki revitteli suksin tänään tuolla meidän lähiladullamme kahdeksan kierroksen verran (17.6 km) ja nyt se on koko illan puhunut vain hiihtämisestä. Tänään olikin mahtava aurinkoinen kevään tuoksuinen päivä. Itse kävin lenkkeilemässä Harmaakuonon veljen perheen äidin kanssa. Vaatetta oli päällä aivan liikaa, silti pidimme reipasta vauhtia. Olen onnellinen Harmaakuonon jaksamisesta ja niin kauan kuin ei ole liian lämmin aion kävellä sen kanssa mahdollisimman paljon.
Julkaistu

Talviliikunnan iloa

Mulla on ollut muutama mahtava talviliikuntapäivä!
Perjantaiaamun uinnin (1500 m) jälkeen kävin luistelemassa melkein 18 vuoden tauon jälkeen. Luisteltiin n. 35 min pienin minsan parin parilla tauolla. Kaaduin pari kertaa, mutta onneksi ei sattunut. Luistelu oli ihanaa ja toivottavasti pääsen vielä tälle talvea luistimille.

Lauantaina äitini tuli vieraaksemme ja melkein heti suuntasimme Haltialan kartanon maille lumikenkäilemään hyvässä talvisäässä. Lumikengät kantoivat melkein liiankin hyvin, joten helppoa kävelyä. Harmaakuono juoksenteli koko ajan vapaana lumesta nauttien. Reilun tunnin kävelyn jälkeen äiti jäi kahvittelemaan meidän muiden tehdessä vielä pienen lenkin. Yhteensä käveltyä tuli puolisentoista tuntia. Isot kiitokset seuralaisillemme upeasta lauantai-iltapäivästä.

Ihanan talvireippailun jälkeen keittelimme kotona kahvit ja teet. Äiti oli leiponut kotonaan laskiaispullat, jotka täällä täytettiin kermavaahdolla ja pakastevadelmilla. Herkullista, hyvää tuoretta, lisäaineetonta laskiaispullaa!!!

Kahvihetken jälkeen  äiti lueskeli lehtiä meidän avokin kanssa kokatessa. Merilohi kera yrttien, kerman, suolan sitruunan mehun uuniin paistumaan, salaattiaineksien pilkonta ja salaatin valmistus (katkarapusalaatti) ja perunoiden kuorinta, pesu ennen keittämistä.
Pöydän kattaus, kynttilät palamaan
ja ei muuta kuin syömään 😀 Kala onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Oli sopivan paistunutta, ei liian kuivahtanutta. Perunat olivat huonoja. Mun mielestä nykyisin ylipäätään saa aika harvoin oikeasti hyviä perunoita, valitettavasti. Silloin harvoin kun niitä syö, olisi kiva kun ne maistuisi joltakin.

Illalla saunoimme ja maistelimme lasilliset punaviiniä kera juustojen, viinirypäleiden ja ananaksen.

Sunnuntaina pähkäilimme mennäkkö hiihtämään vai ei. Lopulta päätettiin mennä suksille maanantaina ja nyt lähdimme äidin kanssa pitkälle lenkille. Kävelimme mun entisen asunnon alueelle ja siellä olleille lenkkireiteille. Kilometrejä taittui 9-10 ja molemmilla mahtava fiilis. Lopuksi vietiin vielä Harmaakuono metsän laitaan hetkeksi kirmailemaan vapaana. Lenkkiin meni aikaa pari tuntia.

Vietettiin rauhallinen ilta telkkarin äärellä ja mä sain Frilla-kaulahuivin valmiiksi! Luitte oikein, nyt se on valmis, valmis, valmis!!!!!!

Eilen lähdimme tuolle meidän lähiladulle suksimaan. Innostuttiin äidin kanssa hiihtämään neljä kierrosta avokin lähtiessä kolmen kiekan jälkeen imuroimaan ja valmistautumaan työpäiväänsä.
Parin tunnin aikana kaatuilin jonkusen kerran. Lenkillä on mäki, jossa kaarre oikealle. Parilla ekalla kerralla kaaduin kaarteeseen. Toinen alamäki mikä tuotti kaatumisia oli mäki, josta heti lähtee ylämäki. En osaa varautua siihen. Viime talvelta mäkeä on loivennettu ja onnistuin kerran pysymään pystyssä, joten enköhän vielä opi senkin mäen. Viime talvena olin siinä aina nurin 😀

Me hiihdetään avokin kanssa yleensä niin, että hän on edessäni tai takanani, antaa infoa tarpeen mukaan kaarroksista ja mäistä. Ylämäissä on välillä vähän hankalaa kun haarakäyntitekniikkani ei ole kovinkaan hyvä ja ladulle paluu hankalaa. Aikaa menee kun etsin suksella ladun kohtaa. Tuolla ladulla on yksi perinteisen latu ja sen vierellä pääsee luistellen. Luistelutyyliä en edes osaa. Avokki on teknisesti miljoona kertaa parempi hiihtäjä, joten välillä luistelee myös rinnallani ja koettaa ohjata miten hiihtotekniikkani paranisi. Pitäisi joustaa enempi polvista jne. Noh, joka tapauksessa hiihtäminen oli aivan mahtavaa. Tänäänkin oltas menty ellei pirun lumipyry olisi tullut häiritsemään.

Äitini oli ylpeä jaksettuaan yhdeksän kilsan hiihdon ja kyllähän se hienosti olikin huomioiden sairauksien listan (diabetes, sepelvaltimotauti, selkäydinkanavan ahtauma, kilpirauhasen vajaatoiminta). Ennen kauppaan ja apteekkiin kävelyä (1.5 km suuntaansa) joimme päiväkahvit/teet. Meidän lähtiessä kauppaan avokki jäi tekemään töitä.

Äiti otti kaupan jälkeen keittiön haltuunsa ja valmisti kermaista maksakastiketta, joka on avokkini suosikki. Mulle tehtiin iso kulhollinen puolukkavispipuuroa, joka on MEIDÄN ÄIDIN laittamana MAILMAN PARASTA 😀

Illalla äidin katsellessa telkkaria kävimme avokin ja Harmaakuonon kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä talvi-illassa kuun kumottaessa 😀 Olo oli onnellinen ja vähän myös väsynyt monen päivän liikkumisista.

Lumipyry vei hiihtomahdollisuuden, mutta taapersimme kauppaan kilsan päähän säätä uhmaten 😀 Sitä ennen katselimme koneeltani valokuvia ja vähänkö olen happy, äiti sanoi mun pienentyneen kesän kuviin verrattuna. Rintojen alapuolelta ja vatsasta on kuulemma läskiä lähtenyt, jeee, jeee!!!

Ja kyllähän iltapäivällä ”piti” lähteä kävelylle. Ulkoiltiin kolme varttia rauhallista kävelyä Harmaakuonon kirmatessa ympärillämme.
Maltto välillä sentään tarpeilleen

Yli puolet ajasta Harmaakuono jaksoi painella upottavassa hangessa, loppuaika kirmailtiin tien viertä pitkin

Päivät äidin vierailun aikana on menneet todella nopsaan ja mukavissa merkeissä. Avokin tullessa hierontakeikalta täällä odotti ruoka valmiina ja mun tehdessä töitä uunissa paistui kuningatarkääretorttu, jota nyt saunan raikkaana iltateen kanssa maistelemme. Huomenna äiti palaa kotiin. Tarkotus oli käydä uimassakin, mutta mulle iski odotetusti menkat, joten lumipyrypäivä meni nyt rauhallisemmin. Noh, viimeksi liikunnasta olen viettänyt lepopäivän viime viikon keskiviikkona, joten ehkä tänään ansaitsinkin lepopäivän kevyin lepposin lenkein 😀
Julkaistu

Ruisleipäkurssilla Varpulassa

Viime keskiviikkona olin Vantaan seudun näkövammaiset ry:n ja Inkun ideapajan yhteistyössä järjestämällä ruisleivän leipomiskurssilla Sipoossa Varpulan tilalla.
Varpulan emäntä Riitta on valloittava, ihana ihminen. Ennen leivän tekoa saimme kahvin/teen kanssa maistella ruisleipää kirnuvoilla, namsk! Ja ”jälkkäriksi” Pappilan hätävaraa, jossa ruisjauhojen lisäksi oli piparitaikinaa, kermaa, puolukoita. Herkullista sekin ja hiilareiden yliannostus 😀

Riitta oli aloittanut ruisleipätaikinan valmistuksen paria päivää aikaisemmin. Teimme leivän siis juureen tehtyyn taikinaan, jossa on Lassilan luomutilan ruisjauhoa, suolaa, vettä. Istuimme pitkän pirtin pöydän ääressä vastatusten. Väliimme aseteltiin leivinpaperi kulmittain. Toinen leipoi leipänsä toiselle reunalle ja toinen toiselle. Saimme paperille ruisjauhoa ja käteen taikinapallon, jota pyörittelimme tovin ja sen jälkeen asetimme sen paperille. Kämmenillä hiljalleen taputeltiin pallo reikäleivän paksuiseksi pyöreäksi leiväksi. Saimme valita muotin millä teimme leipään reiän. Käytin lintumuottia ja ystäväni puolikuuta 😀

Ja tässä pelkkä oma leipäni 😀

Valitettavasti uunista tulleesta leivästä kuva jäi ottamatta.

Leipien kohotessa ja paistuessa emäntä esitteli meille miten lampaan villasta kehrätään lankaa. En edes yritä selittää miten se tapahtuu, koska minulle ei auennut oikein miten karstauksessa villa saatiin oikeanlaiseksi. Olisi tarvinnut olla rauhallisempi tilanne ja enemmän aikaa. Tämä oli kuitenkin kurssiin kuulumatonta ja iloitsen tästäkin, että pääsin tutkimaan millainen värttinä on.

Karstain

Ja tässä tutkin karstainta

Tilalla järjestetään ruisleipäkursseja sekä erilaisia käsityökursseja. Kesäisin tilalta saa itsepoimittuna tai valmiina luomumansikoita ja mustaherukoita. Tilalla myös lampaita.
Emäntä todella ihanan oloinen, reipas ihminen. Kannattaa piipahtaa paikanpäällä jos siihen tulee tilaisuus.

Olen saanut pari uutta lukijaa.
Jenny ja Pia ei muuta kuin toivottavasti viihdytte matkassani, ja tervetuloa mukaan!!!

Olen viettänyt ihanaa liikunnallista elämää äitini vierailun aikana. Tänään taittui suksin yhdeksän kilsaa, lauantaina lumikenkäilimme puolitoistatuntia ja eilen kävelimme normaalisti kahden tunnin ajan. Elämä on aikas mahtavaa! 

Julkaistu

Koirakon relauspäivä

Meillä oli Harmaakuonon kanssa viime viikon lauantaina rentoutumispäivä.
Treffasimme 10.30 muutaman muun koirakon ja peesareiden kanssa ja lähdimme reippain askelin kohden Helsinkiin pari kuukautta sitten avattua
koirauimalaa.
Se oli opaskoirakerhomme tutustumiskohde ja oppaidemme relaushetki.
Ja kyllä koirat nauttivatkin uimisesta. Harmaakuono viihtyi altaassa yli puolituntia ollen koko ajan aktiivinen. Eräs peesari ehti nappaamaan vähän videokuvaa ja se löytyy
täältä
Musta on Harmaakuononi

Voi miten Harmaakuono rakastaakaan kun joku heittää lelun veteen.
Lelun luo uidaan uikuttaen

Ihanaa kun koirat nauttivat

Uimalan työntekijä huolehtii koirien turvallisuudesta, leikittää niitä ja rohkaisee koiria, jotka arkailevat altaaseen menoa. Harmaakuono ei arkaile, mutta odottaa saavansa hakea lelun uudelleen ja uudelleen.

Kiitos mukavasta uintihetkestä kuuluu märkäpukuiselle omistajalle.
Ja suosittelen koirauimalaa muillekin. Ystävällinen, lämminhenkinen ilmapiiri ja kohtuullinen hintataso.

Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, Harmaakuono kävi ylikierroksilla, vaikka oli aivan poikki, uudestaan olisi pitänyt päästä. Suihkuun ja kuivaukseen. Kotona meillä olikin hyvin rauhallinen koiraherra. Välillä vain olkkarin matolta kuului onnellinen unihaukku 😀

Alunperin mun piti olla reipas tyttö ja treenata, mutta väsymys/laiskuus voitti. Pötkähdin hierontapöydälle ja avokki hieroi perusteellisesti alaselkäni. Aikas mahtava lauantai-ilta siis. Sen päälle sauna ja rentoa yhdessä oloa.

Nyt täällä on samanlaiset suunnitelmat, kohta saunaan ja sen jälkeen pieni juustolautanen tarjolle. Äitini on täällä. Päivällä lumikenkäilimme ihanassa kevättalvisessa säässä. Huomenna hiihtämään.

Julkaistu

Helmikuun uintitavoite saavutettu – 8 uintikertaa 10.2km/8h5min

Mulle kasvaa varmaan kohta kidukset ja evät, sillä sovin huomiselle tän viikon kolmannet uintitreffit!!!
Tiistaina polskuttelin tunnissa 1300 m ja tänään samassa ajassa 1400 m. Huomennako taas sata metriä paremmaks 😀 ??? Alun perin oli tarkoitus mennä eilenkin uimaan, mutta kaverini oli vielä flunssan jälkimainingeissa, joten pyysin seurakseni tälleaamua tiistaisen uimarikaverin, joka oli käynyt eilenkin uimassa. Ja nyt soitti ja sovittiin huomisaamuun uintitreffit. Heitin tänään puolivitsinä kotimatkalla, että huomenna taas. Puolivitsistä tulikin totista totta 
Helmikuulle asetin tavoitteekseni 6-8 uintikertaa, ja tänään tuli tuo kahdeksas kerta, joten tavoite ylittyy hienosti. Saas nähdä pääseekö alkuviikosta uimaan vai onko kuukauden väripäivät häiritsemässä elämää. Kilsoja on taittunut 10 km 200 m ja aikaa kulunut 8 h 5 min.  Tällä menolla joudun tarkistamaan kokonaistavoitettani 20 kilsan uinnista tammi-huhtikuun aikana, sillä puoliväli on jo takana 11.2 km.Melkeinpä voisin yrittää saada tuon 20 kilsaa uitua Kanarian matkaamme ennen. Ja toki uinti jatkuu matkan jälkeenkin, joten huhtikuun loppuun kilsoja voisi ehtiä tulemaan 35-40 huomioiden matkan jälkeen kahdet menkat ja viikon Kuusamon reissun. Toki toteutumiseen vaikuttaa myös miten paljon saan kaverini mukaan altaaseen. Tällä hetkellä tilanne on huippuhyvä ja tästä nautin ja intoilen. Muu treenaaminen vaan kärsii ja pahasti.
Huomiselle uinnin lisäks on suunnitelmissa joko luistelu tai reipas lenkki, riippuu säästä. Jos on kovin märkää luistelu on pakko jättää toiseen kertaan. Viime luistelustani on melkein 18v aikaa, joten varmaa on, että kaadun enemmän kuin kerran, joten jos jää märkänä kastun alta aikayksikön 😀
Pääasia kuitenkin, että pääsee ulkoilemaan luistellen tai lenkkeillen.
Vaaka ei tänään ollut armollinen!
Pirulainen kiljaisi lukemat 68.9 kg!!!
Eilen söin aika suolaista wokkia ja maistelin tuoretta ruisleipää ruisleipäkurssilla.
Järkyttävää KILON reakointi, ihan käsittämätöntä!
Toki naistenpäivät on tulossa, mutta ei ne nyt etukäteen painoa kauheasti nosta. Tosin, mulla lisääntyy ristiselän alueelle nestettä huomattavasti. Avokki aina kokeilee ja toteaa masentavan nesteen kertymisen jo päiviä ennen kuukautisia.
No ehkä ne tulevat etuajassa ja murskaavat uima-altaaseen hyppysuunnitelmat 
Avokki sai eilen tilauksensa Aminopörssistä ja oli tilannu mulle jotain nestemäisiä aminohappoja, ihan perkeleellisen pahaa tavaraa! Illalla vielä lorautin ainetta ihan liikaa lasiin. Uinnin jälkeen onnistu jo paremmin ja sain kohtuu hyvin litkun alas. Huh!
Nestemmäinen garnitiini on ihan hyvää tuohon verrattuna ja oikeasti rauhoittaa yöunta ennen nukkumaan menoa otettuna ja parantaa aineenvaihduntaa ennen treeniä nautittuna.
Vielä tuon aminohappolitkun osalta en osaa vaikutuksista sanoa mitään. Ensin pitää toipua sen lievästi ilmaistuna pahasta mausta.
Tällä viikolla aamuisin on ollut sellainen olo, että näinköhän se flunssapöpö on ehtinyt tännekin, mutta ei se ainakaan vielä ole taistelua voittanut. Macaa olen syönyt reilun kuukauden päivittäin ja se tuntus lisäävän hyvin vastustuskykyä. Koko talven olen suihkauttanut aamuisin suuhun vahvaa d-vitamiinia, ja olen virkeämpi, energisempi mitä aikaisempina talvina olen ollut. Ja nyt flunssakarkottajaisiin on kuulunut c-vitamiinikapseli ja aamuisin lasillinen puhdasta greippimehua, joka on ihanaa!!! Kirpakkaa, mutta ihanaa ja sanotaanhan greipin olevan hyvästä laihduttajallekin.
Sunnuntaina avokki heitti mulle haasteen
Jos painan 1.3. alle 67 kiloa
saan lahjakortin urheiluliikkeeseen 😀
Kunpa painaisin tuon alle 68 kiloakin!!!
Juttu lähti siitä kun olin niin täpinöissäni hyvän pyörätreenin jälkeen ja usko laihtumiseen korkealla 😀
Nyt taas tän aamun jäljiltä usko vähän horjuu, mutta kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu!!!
Olen saanut uuden lukijan, mahtavaa!
Tervetuloa Maija.
Näin vaan hiljalleen lukijoiden määrä kasvaa,
vaikka ei nää mun jutut aina kovin kaksisia olekaan.
Mutta bloggaamisen ihanuus onkin siinä, että voi kirjoittaa juuri niin kuin itse haluaa, antaa vapauden   tunteen. Ei ole mitään raameja mitä pitäisi noudattaa ja se on ihanaa. Toiset pitävät tyylistä, jotkut ei. Ja kaikkiahan tässä maailmassa ei muutoinkaan voi miellyttää, joten sellasesta turha stressata.
Joka tapauksessa uudet lukijat aina ilahduttavat, joten tervetuloa Maija ja kaikki muutkin innokkaat.
Julkaistu

Viini- ja juustotasting

Lähi- ja luomuruuan verkkokauppa
Makumaku
ja

Makumakuun törmäsin ensikertaa viime syksynä ruokamessuilla. Joulun alla tilasin luomukinkun ja perunoita. Osa tuotteista on aika hintavia, mutta osa taas ihan kohtuullisilla hinnoilla. Joskus pitäisikin tehdä uusi tilaus.
Liityin Makumakun postituslistalle ja kävin painamassa Facebookissa myös tykkää-painiketta, joten nyt saan tietoa tarjouksista, uusista tuotteista ja tapahtumista.
Wineserver-viiniklubiei ole minulle entuudestaan tuttu. 
Luomuviinit valitsi ja esitteli viiniklubin Tomi Naarvala ja suomalaisten pienjuustoloiden juustoja maistatteli ja esitteli Hakaniemen hallin Lentävät lehmät -juustokaupan Hanne Hirvonen. Illan aikana maistelimme viittä luomuviiniä ja yhtä biodynaamisesti viljellyistä omenoista valmistettua ranskalaista omenasiideriä. Juustoja oli neljää erilaista. Tarjolla myös tyrni- ja mustaherukkahilloa sekä patonkia.
Maistoimme kaikkia juustoja kaikkien viinien ja siiderin kanssa. Tässä esittelen nyt ne suositellut juusto-viiniparit.

Maistelu aloitettiin Mouhijärven
Herkkujuustolan
Heidillä (valkohomejuuston tyyppinen mieto erikoisjuusto, joka on valmistettu lehmän maidosta. Juusto sopii leivän päälle, ruuan valmistukseen ja juustotarjottimelle. Se on lisäaineeton ja laktoositon herkku!
”Ainekset: pastöroitu maito, hapate, juoksute, suola

Suolapitoisuus:1,24%
Rasvapitoisuus: 26%
Energiaa:1389kJ/100g

Kypsytysaika: Vähintään 3 viikkoa”

Laseihin kaadettiin

Cono Sur Brut -kuohuviiniä. En ole aikaisemmin nauttinut juustoista kera kuohuviinin. Kuulun siihen tyypilliseen suomalaiseen ryhmään, joka juustoilla herkutellessaan kaataa lasiin punaviiniä. Euroopassa valkoviini on paljon käytetympi juoma juustojen kanssa. Ylipäätään Suomen juustokulttuuri on vielä kohtuullisen nuorta, joten eiköhän meidänkin tavat hiljalleen eurooppalaistu/kansainvälisty 🙂
”Cono Sur Brut
 Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Bio Bion alueelta Quiltraman –nimiseltä tilalta. Tarhat ovat ns. 3 vuoden mittaisessa siirtymävaiheessa ennen luomusertifioinnin saavuttamista. Maaperä tarhoilla on erittäin mineraalipitoista punaista savea, joka tuottaa rypäleisiin korkean hapokkuuden. Köynnökset ovat yli 20- vuotiaita.
30% viinistä (Chardonnay) on kypsynyt 2 kk ajan ranskalaisesta tammesta valmistetuissa, aikaisemmin käytössä olleissa tynnyreissä. Tämän jälkeen viini on sekoitettu ja toinen käyminen on toteutettu terästankissa (Charmat menetelmä) ja viini ikääntyy paineistetussa tankissa oman hiivasakkansa kanssa 3 kk ajan intensiivisten kuohuviinille tyypillisten leipäisten ja hiivaisten aromien uuttamiseksi (autolyysi).
Sopii aperitiiviksi, seurusteluun sekä kepeiden alkuruokien tai äyriäisten kera nautittavaksi. Kuiva kuohuviini on myös erinomainen valinta täytekakun tai muun makean piiraan kanssa jälkiruokajuomana.
chardonnay 95% riesling 4% pinot noir1%
Alko 9,99€”
Pidin makuyhdistelmästä Heidi/kuohuviini. Kuohuviini sopi mun makuhermoon ehkä vielä paremmin
 Kolatun Waldemar-vuohenjuuston kanssa. Se on Cheddarrin tyyppinen
kova juusto, jonka kypsytys kestää n. 6 k ”k. Kuttucheddar Waldemar kuuluu juustojen aatelistoon. Salaisella reseptillä valmistettavasta ja pitkään kypsytettävästä cheddarista saa maistuvan keiton tai kuorrutuksen. Kermainen, suussa sulava, vuohenmaidolle tyypillinen melko hapan maku.
Laktoositon, I-luokkainen, kova, täysirasvainen sisältä kypsytetty juusto. Ainekset:pastöroitu vuohenmaito, juoksete, hapate, säilöntäaine E252
Ravintosisältö/100g:
energiaa 1590kJ/379kcal
proteiinia 28g
hiilihydraattia0,6g
rasvaa 30% painosta
suolaa 1,3 % painosta”
Juusto valmistetaan somerolaisella juustolalla, ja oli ehdottomasti mun suosikkijuusto. Pidän ylipäätään paljon vuohenjuustoista.

  Juuston kanssa maistelimme

Cono Sur Organic Savignon Blanc -valkoviiniä, joka kutkutti makuhermoja mukavasti Heidi-juuston kanssa, mutta maistui myös vuohenjuustonkin seurana.
”Viiniin käytetyt rypäleet tulevat San Antonion laaksosta läheltä tyynen valtameren rannikkoa. Viinin valmistuksessa ei ole käytetty tammea.
Raikkaan hapokas valkoviini sopii aperitiiviksi sekä seurustelujuomaksi. Parhaimmillaan viini on erilaisten raikkaiden salaattien, vaaleiden kalaruokien ja äyriäisten kumppanina.
alkon tilaustuote 9,14€”
Cono Sur on vuonna 1993 perustettu dynaaminen viinitalo, joka on rohkeasti lähtenyt tuottamaan innovatiivisia ja luonteikkaita viinejä. Cono Sur on Chilen nopeimmin kasvava viinitalo. Viinintekijä Adofo Hurtado on palkittu useana vuonna Chilen parhaaksi viinintekijäksi.
Mouhijärven Herkkujuustolan juustoista maistelimme vahvaa Vilhoa 
Cono Sur Organic Pinot Noir
-punaviinin kanssa. Ehkä viinissä olisi voinut olla hiukan enemmän potkua, mutta makuyhdistelmä ihan ok.
”Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Colchagua laaksosta Cono Surin kotitilalta Chimbarongon kylästä. Chimbarongo tarkoittaa paikallisten Mapuche-intiaanien kielellä ”sumuista kylää”, joka kuvaa alueen ilmastoa. Kylmistä öistä johtuen aamuisin esiintyy usein sumuja, mutta lämpö nousee reilusti iltapäivisin. Suuret lämpötilaerot ovat omiaan tuottamaan mehukkaita, raikkaita ja erittäin aromikkaita Pinot Noir viinejä. 40%viinistä on kypsytetty ranskalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä 10kk ajan.
Runsaan hedelmäinen, keskitäyteläinen ja tasapainoisen hapokas punaviini sopii monenlaisten ruokien kumppaniksi. Esim.grillattua tai paistettua porsasta, kanaa tai tonnikalaa. Myös useat lämpimät kasvis- ja sieniruoat, yrttiset kypsät lihat ja kermaiset pastat toimivat erinomaisesti.
pinot noir 100%
alko 9,48€”
Mouhijärven Vilho(Appenzeller-tyyppinen  kypsä juusto, sopii leivälle,
fondue´hyn ja juustotarjottimelle. Vilho on puolipehmeä, laktoositon ja lisäaineeton lehmänmaitojuusto.
”Ainekset:pastöroitu maito, hapate, juoksute, suola
Suolapitoisuus:1,4%
Rasvapitoisuus:27,7%
Energiaa:1501kJ/100g

Kypsytysaika:vähintään 3 kuukautta”

Mielestäni maukas hyvä juusto, jonka kanssa viinivalinnan onnistumisella on väliä 😀
Neljäntenä ”parina” maistelimme Peltolan Blueta(sinihomejuusto) sekä

Dow´s LBV Portviiniä, jotka sopivatkin hyvin keskenään yhteen. Blue on valmistetu Peltolan tilan lehmän maidosta. Lehmät saavat ravinnokseen vain luomuviljeltyä puna-apilaa, jasiksi
 juustossa on myös tavallista enemmän Omega-3-rasvahappoja.

”Peltolan Blue on Roquefort-tyyppinen maukas ja herkullinen sinihomejuusto. Sen lempeä, täyteläinen maku ja hienostunut, viipyvä aromi sopivat erinomaisesti esimerkiksi juustotarjottimelle, jälkiruokiin , ruuanlaittoon sekä viinin kanssa nautittavaksi. Juuston rasvapitoisuus on 315 ja suolapitoisuus 2,5%.”

Dow´s LBV Portviinistä saamassamme monisteessa sanotaan:
”Dow´sin omistaa Symingtonin perhe jo neljännessä sukupolvessa. Vuonna 1798 perustettu yritys on ensimmäinen portviinituottaja, joka investoi laajasti premium-viinitarhoihin Douron alueella. Viinitarhat Quinta da Senhora sekä Senhora da Ribeira tuottavat Portugalin parhaimpia portviinejä.
Tarhat ovat ns. 3 vuoden mittaisessa siirtymävaiheessa ennen luomusertifioinnin saavuttamista. Vuoden 2011 vuosikerta on luomusertifioitu.
Vuosikerrallinen late-bottled-vintage portviini viettää 2 vuotta tammitynnyreissä ja kypsyy sen jälkeen pullossa kunnes on 4-6 vuoden ikäinen. Pullotuksen aikana Dow´s LBV on kypsynyt ja on valmiina juotavaksi.
Syvä punainen väri. Tuoksussa viini on samettisen pehmeä, sävytettynä intensiivisillä marjojen aromeilla. Maku on rikas ja tiivis, siitä löytyy tummien hedelmien sävyjä ja tummaa suklaata, ryhdikäs pippurisuus ja hienostunut hapokkuus miellyttää ja antaa raikkaan säväyksen. Jälkimaku on pitkä ja, Dow´sn tyylille uskollisena, hieman kuiva ja ryhdikkään napakka.
Voidaan nauttia seurustelujuomana, mutta on erinomainen kypsien, kovien juustojen kanssa, joista perinteisin on kypsä cheddar. Kruunaa suklaisen jälkiruuan etenkin, jos on käytetty tummaa suklaata.”


Maistoimme vielä erästä valkoviiniä ja ranskalaista luomusiideriä, johon ihastuin. Ihana aito omenan maku, namsk. Illan aikana saimme tietoa juustojen kypsytyksestä, luomuviineistä sekä suuntaviivoja mitkä juustot sopivat minkäkinlaisien viinien kanssa nautittavaksi. Kirjoittelen vielä ehkäpä toisen postauksen, jos vaan kiinnostusta riittää. Nyt kuitenkin alan olla täynnä tappelua tämän postauksen kanssa 😛 Sain tämän jo valmiiksi kun yhteys katkesi ja loppusanat jäivät tallentumatta 🙁


En ole mikään viinien enkä juustojenkaan asijantuntija, vaikka tykkäänkin herkutella molempia silloin tällöin yhdistellen. Lähdemateriaalinani olen käyttänyt tapahtumassa jaettua monistetta ja kaikki lainauksissa olevat tekstit on monisteen antia. Kaikkia esiteltyjä juustoja voi ostaa Makumakun verkkokaupasta ja Herkkujuustolan sivuilta löytyy heidän juustojensa jälleenmyyjät. Suosittelen tutustumaan ja maistelemaan. Rakastan pientuottajien tuotteita, näin myös juustojen kohdalla.
Julkaistu

Synteettinen lihako tehotuotetun lihan kilpailiaksi – luonnollinen ruoka voittakoon!


Eilisessä Aamulehdessä uutisoitiin tulevista kenties ruokateollisuuteenkin vaikuttavista keinotekoisen lihan valmistuskokeiluista. Minua inhottaa pelkkä ajatuskin synteettisestä lihasta, vaikka sen puolesta puhujat vetoavat luonnon ja eläinten säästymiseen. No ehkä tehotuotanto lihassa vähenisi, mutta tilalle saisimme tehotuotettua synteettistä moskaa mikä on jo todella kaukana luonnollisesta alkuperäisestä ravinnostamme. Sanotaan, että etenkin länsimaalaiset syövät mielettömiä määriä lihaa, ja olen valmis hyväksymään sen, että lihan syöntiä pitäisi vähentää, ja yritän sitä itsekin. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että ihminen syö lihaa. Toki se ei kaikille sovi, mutta sekasyöjäksi olen kasvanut. Ja jos vaihtoehtona on syödä kasvisruokavaliolla tai ruokavaliolla missä oikea liha korvattaisiin keinotekoisella lihalla valintaa en epäröisi tehdä kasvisruokavalion puolelle. Kyllä ihmisen pitää saada jatkossakin ravintonsa aidoista raaka-aineista eikä synteettisestä moskasta. Herääkin kysymys millaiset ovat vaikutukset vaikkapa 30 vuoden keinolihan syönnillä verrattuna oikean liha-aterian nauttimiseen?
Hollantilaistutkija Mark Post uskoo, että tämän vuoden lokakuussa syödään ensinmäinen keinotekoinen hampurilaispihvi. Hän on tutkinut synteettisen lihan valmistusta jo vuosia. Tuo ”ihanuus” pihvi valmistetaan naudan kantasoluista. Niitä on kasvatettu laboratoriossa
maljalla. ”Kantasolut on otettu lihasta, jota jää yli teurastamossa.
Kasvattamalla saadaan aikaan toistaiseksi valmistettua vain hyvin pieniä lihakuituja. Kun niitä kerätään yhteen riittävä määrä ja ne jauhetaan jauhelihan kaltaiseksi massaksi, saadaan aikaan hampurilaispihvi” Tutkija kertoo
” – Toistaiseksi olemme pystyneet valmistamaan noin golfpallon kokoisia lihamöykkyjä. Ne ovat kuitenkin vielä liian pieniä, ja niiden käsittely ja valmistaminen ruuaksi on vielä hankalaa.” Omana kommenttinani voin vaan todeta, että pysyis vaan pieninä ja hankalina valmistaa. En lämpene tälle synteettiselle lihalle pätkän vertaa, en edes mistään luonnonsuojelullisista syistäkään. Menetelmiä valitettavasti hiotaan koko ajan paremmaksi ja tuollainen kammotus tulee yhdeksi vaihtoehdoksi mistä valita ravintomme.
Post jatkaa
 ”– Uskon, että lokakuussa pystymme kasvattamaan viljelymaljoilla jo niin paljon synteettistä lihaa, että siitä voidaan valmistaa noin 150 gramman painoinen hampurilaispihvi.” Kukakohan saa ”kunnian maistaa tuotosta?
”Postin mukaan naudan kantasoluista kasvatettu keinoliha on tällä hetkellä väriltään vaaleanpunaisen ja kellertävän sekoitus. Oikean lihan kaltainen suutuntuma siihen voidaan saada, kun sitä käsitellään tietyllä tavalla kasvatusvaiheessa.”
Hm… mikäköhän tuo ”tietyllä tavalla” mahtaa tarkoittaa?
En halua ehkä edes tietää.
Joka tapauksessa pyrkimyksille rahoitus on kunnossa. Rahottajaa Post ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Toimittajien keskuudessa epäilyt kohdistuvat isoihin hampurilaisketjuihin, no kuinkas muutenkaan. Tälle ensinmäiselle jalolle synteettiselle pihville on kuulemma jo nyt kertynyt hintaa noin 250 000 euroa, mutta jos homma toteutuu ja synteettisen lihan valmistus alkaa vörkkimään, hinta varmasti putoaa ja kuluttajat saa maistella tuota ihanuutta hampurilaisissaan. 
Luin joskus viime syksynä myös keinotekoisen broilerinlihan kehittelystä, yököttävää!
Mihin tämä mailma on menossa?
Saatan joidenkin mielestä olla ristiriitainen kun en hyväksy tehotuotettua lihaa, enkä halua sellaista ostaa. Vastustan samaan hengen vetoon kuitenkin keinotekoista ruokatuotantoa, jonka väitetään poistavan tehokasvatuksen ongelmia. Kuten kirjoitinkin, pidän luonnollisena asiana ihmisen lihan syöntiä, mutta en epäinhimillisissä oloissa tehotuotettua lihatuotantoa. Moni voisi vähentää lihan syöntiään tuntuvasti ja lisätä kasviksia yms. ruokavalioonsa. Niin voisin tehdä itsekin ja ehkä tässä elämäntapamuutoksessa pääsen vielä enemmän kasvisruuan sisälle. Ja samalla toivon sydämestäni, että tuollaisten synteettisten lihojen ja kanojen markkinointi olisi ohi menevä juttu, että kuluttajat pysyisivät hereillä luonnollisen ravinnon puolesta. Ja kun sitä moskaa joskus tulee tarjolle, emme ostaisi sitä, valitsisimme sen aidon vaihtoehdon.
Julkaistu

Jos mulla ois rahaa niin…

Nyt annetaan mielikuvitukselle ja haaveille hetkeksi valta, sillä
 ja
haastoivat minut
”mitä tekisin, miten rahat käyttäisin, jos minulla olisi kaikki mailman rahat hallinnassani”?

Tässä viisi asiaa, ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä, kaikki on niin mielettömän tärkeitä 😀

1 Lopettaisin kokonaan kaiken tehotuotetun ostamisen ja siirtyisin kokonaan lähi- ja luomuruuan tilaajaksi. Rahapaljoudesta huolimatta en haluaisi maksaa ylihintaa, vaan huolehtisin, että se joka on tuotteen tuottanut saa siitä korvauksen eikä erinäiset välittäjät/jälleenmyyjät. Ostokset suoraan tiloilta, joka vaatisi oman auton ja sokkona myös sille oman kuljettajan.
2 Palkkaisin itselleni personaltreenarin ja ravitsemusasijantuntijan. Kävisin mahdollisesti biosignaturemittauksissa/valmennuksissa ja yhteistyössä treenarin ja muiden hyvinvointitukijoiden kanssa  löytäisin itselleni optimaalisen hyvinvoinnin. Minulla voisi olla myös oma pilatesohjaaja ja treenikavereita aina kun haluan tehdä sellaista missä sokeuteni takia tarvitsen silmällistä apua liikunnan onnistumiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi. Upeasta kodistamme löytyisi tietystikin treenilaitteisto ja uima-allas!
Niin, ja mulla olisi se suomea puhuva laadukas sykemittari kaikkine hienouksineen!!!
3 Rakennuttaisn juuri minun ja avokin tarpeisiin sopivan talon kuntosaleineen ja uima-altaineen, takkahuoneineen. Pihapiirissä olisi oma lampi, jossa voisi kesäisin uida ja sen rannalla puilla lämmitettävä sauna. Jos olisi kaikki maailman rahat, ehkä emme tarvitsisi, mutta talon toisessa päädyssä voisi olla omalla sisäänkäynnillä yrityksemme tilat. Viihtyisä/kodikas odotustila, hoitohuone ja lepohuone hoidon jälkeen… Ja kun olisin opiskellut ravitsemustiedettä voisin pitää luentoja laadukkaan ruuan puolesta, joten pieni luentosali olisi paikallaan.
Äidilleni hankkisin hänen toiveiden mukaisen talon ja pihapiirin.

4 Ehdottomasti matkustaisin paljon eikä tarvitsisi miettiä oppaan rahoitusta. Se olisi ihanaa. Sen kun lähtisi ja kokisi mitä kulloinkin haluaa. Haluaisin kamelisafarille, ratsastaa elefantilla, kokea iglussa yöpymisen, yöpyä pambumajassa, käydä kiertokäynneillä missä minulle kuvailtaisiin asiat kiireettä ja saisin tunnustella käsin sitä kaikkea. Oma lentokone voisi olla kiva, voisi aikatauluttaa menonsa oman mielen mukaan 😀

5 Opaskoirat ja vammaisurheilu ovat minulle tärkeitä. Opaskoiratyöhön palkkaisin kiertäviä kouluttajia, jotka kävisivät säännöllisesti ohjaamassa/auttamassa koirakoita. Koirille tarjoaisin mahdollisuuden heidän loma-aikoinaan päästä hemmoteltavaksi; koirahierontaa tms. Maalipallon puolelle rakennuttaisin harjoittelukeskuksen, jossa olisi pari-kolme harjoitussalia ja henkilökuntaa ohjaamassa pelaajia. Ohjaajat auttaisivat kaikkia tekniikkatreeneissä. Sokeat saisivat erityishuomiota ja ohjausta. Ei ainakaan homma jäisi ohjauksen puutteesta kiinni, jos muuten olisi edellytyksiä lajin huipulle. Valmennuskeskuksessa olisi myös kuntosali ja erilaisia muita lajiharjoittelumahdollisuuksia.
Ohjaajille tietysti maksettaisiin koulutus/perehdytys lajiin sekä palkka heidän tekemästään työstään.
 Haastan unelmoimaan
ja
 Ja loppuun ihan pakko vähän hehkuttaa!!!
Vaaka näytti aamulla lukemat 67.8 kg!!!
Julkaistu

Endorfiininen päivä: treeniä ja hirvipataa

Tänään on ollut hyvä päivä; positiivinen energia ja onnellisuus
Avokin kanssa ollaan vietetty laatuaikaa yhdessä.
Siihen kuului mm. yhteinen treenihetki, mä poljin spinningpyörälläni 70 minsan treenin ja avokki uurasti penkkitreenin parissa. Sillä välin uunissa paistui hirvipata. Avokin käydessä lihoja sekoittamassa polkiessani nenään tulvi vastustamaton tuoksu. Ja treeni kulki ja hiki lensi. Pitkästä aikaa sain kropasta enemmän tehoja irti ja avokin oli treenin jälkeen vedettävä treenipaita pois, niin nihkeä se oli etten saanut sitä itse kiskotuksi 😀
Ennen treeniä otin b-vitamiinia, Tonalinia ja Garnitiinia ja kyllä kroppa toimi, oli tehoa ja aineenvaihduntaa. Itse asiassa olen loppupäivän juossut pisulla taajaan tahtiin. Kropassani on selvästi muutosten aika.
Ja voi hyvänen aika miten fiilis on mahtava!
Ennen treeniä valmistin uuniin hirvipadan. Siihen tuli hirven lisäksi pekonia, paprika, pari sipulia, muutama maustepippuri, valkosipulijauhetta, vähän vuorisuolaa ja katajanmarjoja punaviiniä unohtamatta. Pata paistui yli kolme tuntia, ensin 200 asteessa n. 30 min, jonka jälkeen asteet pudotettiin 150 asteeseen, ja treenin jälkeen pata sai vielä hautua uunissa perunoiden kiehumisen ajan. Palkitsin itseni treenin jälkeen suihkussa käytyäni sitrus-tuotteilla.
Oli mukava treenin jälkeinen olo ja ihanaa syödä sunnuntaiateria soijakynttilöiden palaessa. Avokki oli ihan endorfiinin pyörteissä ja onnellisen väsynyt. Ruoka oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Joimme sen kanssa vajaat lasilliset punaviiniä ja liköörihömpsyt jälkiruuaksi.
Perjantaina sain Frilla-langan sotkuun ja se meni ystävälleni selvitettäväksi. On kuulemma selvitetty jo samaisena iltana. Päätin pitää parin päivän Frilla-tauon ja tarttua nyt illalla toisen kerän kippuun samalla kun seurailimme Idolsia. Ja nyt täytyy koputtaa puuta (omaa päätä) homma alkaa sujumaan. Olen toistaseksi pahemmilta kierukkeilta säästynyt ja valmista huivia on ehkä n. 30 senttiä, joten pitäkäähän peukkuja ettei sotku yllätä taasen ja joudun purkamaan koko työn.
Ehkä sitkeys siis palkitaan Frillassakin 😀
Nyt näin hyvällä mielellä on ihana kömpiä peiton alle unille. Aamulla päämääränä on kiropraktikko, jos vain tuolta lumipaljoudelta/liikennekaaokselta sinne pääsemme.  Mulla taitaakin olla viimeinen kerta tuosta arvonnasta voittamastani 12 kerran lahjakortista.
Auts, sitten on kaivettava omat rahat esiin, jos meinaa hoitoja jatkaa.
Julkaistu

Kropan muutokset käsin tunnustellen

Laihdutusblogeissa monesti voi katsella valokuvista bloggaajassa tapahtuneita muutoksia ja kommentoida, kannustaa bloggaajaa. Mulla ei täällä ole yhtäkään ”laihdutuskuvaa” enkä tiedä onko tämä blogikaan varsinainen laihdutusblogi, vaikka painoa pudotankin.
Ja mulla ei itellänikään ole vertailukuvia kropastani, joten niitä ei ole tänne laittaa. Nyt kuitenkin kirjoitan niistä muutoksista mitä itsestäni olen tunnustellenhuomioinut ja avokki todeksi vahvistanut 😀 Taitaa olla tosin vähän puolueellinen todistaja. Seuraavan kerran kun menen uimaan ystäväni kanssa, joka tätäkin kenties lukee, voi kertoa sitten miten metsässä olen ulkonäöllisesti muutoksissa. Tod.näk. juuri mitään ei näy.
Silti avaan tuntemuksia asian tiimoilta. Tälle lisäpontta antaa aamun vaakalukemat (2 kertaa 67.7 ja kerran 67.9 kg). Ei ehkä pidä hirveästi vielä hehkuttaa, mutta se ”67” kuulosti niin ihanalta 68:n sijaan 😀 Ja sen on ruvettava kuulumaan useammin ja useammin, ja tietysti ododotellaan 67 kilon alitusta.
No peilistä en itseäni voi katsella, joten käytän peilin tilalla omia pikkukätösiäni. Toivottavasti ei kuulosta perverssiltä, sillä pervoilun kanssa ei asiassa ole mitään tekemistä.
Mielestäni alavatsasta on kadonnut rasvakudosta ja lonkkamaljan etuosan yläpuolella on selvä kuoppa. Tunnen kiinteän kohdan, jota melkein pelästyin, että onko se jokin kasvannainen… Mutta, se on vatsalihaksen alaosa, huih… Olen painanut muutama vuosi vähemmän kuin nyt, mutta en muista tuollaista tunteneeni kehostani 😀 No ei pelkoa, että se mihkään näkyisi, vielä!
Selän sivuläski on myös pienentynyt ja avokin mielestä vatsamakkara ohentunut.
Ja tää kuulostaa kyllä vähän… mutta nivusesta, aivan sisäreiden yläosasta on rasvaa hävinnyt, kuoppa!
Ja kun avokki hiero tänään alaselkääni, väitti lihaksien (mitä ne on, ruokaako?) tuntuvan paremmin.
Noh, eihän paino ole laskenut paljoakaan, mutta ilmeisesti jonkinlaista kiinteytymistä ja nesteiden poistumista kuitenkin tapahtunut. ”otoskleroosi”vuotenani olen tainnut päästää itseni aika löysään kuntoon. Onneksi tarkkailin kuitenkin syömisiäni ja ruokavaliotani, vaikka muuten en tehnyt liikuntaa riittävästi. Jos olisin herkutellut kaikella turhakkeilla ehkä lukemat olisi surullisemmat nyt. Ja vaikka viime vuosi ehkä on mennyt liikunnan kannalta alakanttiin, paino putosi muutaman kilon.
Toisaalta, voiko muutosta tapahtua jo puolessatoista kuukaudessa?
Vuoden alustahan olen liikkunut aktiivisemmin ja nyt helmikuussa
tahti vain kiihtynyt. Ehkä myös kroppani on herännyt jostain uinailutilastaan.
Uinti tuntuisi olevan tällä hetkellä kropalleni hyvästä. Ens viikolla taas pulahdan altaaseen.
Olen aivan fiiliksissä ja samalla haaveilen isosta laskiaispullasta, jossa on paljon kermaa ja hilloa.
Kaupan pullia en osta ja taidan olla liian laiska ryhtyä itse pullan paistoon 😀 Huomenna meillä syödään hirvipataa, namsk!
Viime syksynä saatiin huutokaupasta muutama kilo hirveä ja nyt on aika valmistaa pata, johon tulee punaviiniä, pekonia, valkosipulia, sipulia, pippuria jne. Joululahjaksi sain ystävältäni katajanmarjoja, jotka ovat kuulemma myös hirviruuassa herkullisia, joten niitä joukkoon. Padan paistuessa ite voikin pistää hien kuntosalilla lentämään. Tänään piti jo treenata, mutta väsy voitti. Sain hieronnan ja saunoimme ja nyt olen turhankin pirteä. No onneksi päivällä tuli hyvätahtinen lenkki upeassa talvisäässä, ja talven parhaista hetkistä pitää nauttia silloin kun se on mahdollista. Mutta huomenna mua kutsuu kuntosali, jeah!