Mä olen aivan fiiliksissä! Käytiin avokin ja Harmaakuonon kanssa ulkoilemassa ja sain Liikuntahaasteeseen Liikuntapäivämerkinnän 😀 Käveltiin 45 minsaa, tosin vauhti ei ollut kummonenkaan. Silti se oli niin ihanaa. Lunta vähän (satais lisää) maassa ja mun leikattu korva kuuli asioita jo nyt. En voi sanoin kuvailla miltä tuntui tajuta kuulevansa oikealla korvalla esim. pusikoiden aiheuttamat kaijut. Kyselin jatkuvasti avokilta ”mitä meidän oikealla puolella on”. Lentokoneen lento kuulosti jännältä 😉 Se kaikui jotenkin. Ylipäätään tuntuu äänien tulevan leikattuun korvaan viiveellä. Onko sitten sitä, että aivot ei vielä oikein ole ajan tasalla ja osaa ottaa kuuloviestejä vastaan??? Onhan tämä kulunut vuosi ollut melkoista muuttumisen aikaa. Ensin kuulo vasemmasta korvasta romahti, jonka jälkeen kuulokojeen kanssa toimimista asiakastilanteissa, talvella oikean korvan romahtaminen ennen vasemman leikkausta.Vasemman leikkauksen jälkeen totaalinen kuurousfiilis, hiljalleen vasemman kuulo koheni ja oikea jatkoi huononemistaan. Ja nyt onkin edessä tilanne milloin kuulen molemmilla korvilla hyvin. Tuntuu aivan uskomattomalta ja samalla sopeutumiskykyä vaativalta.
Avokki käveli Harmaakuonon kanssa ja mä valkoisen kepin kanssa perässä. Välillä ”unohduin” kuuntelemaan ääniä ja tepsuttelin liian tien reunaan. Halusin lenkkipolun jälkeen käydä ison tien varressa kuuntelemassa autojen ääniä lähempää. Ne kuulosti kovilta 😀 Ja kuulin bussipysäkin aiheuttaman kaijun. Välillä oli vaikeaa hahmottaa mistä suunnasta äänet tulivat, etenkin äänet, jotka kuului etäältä ja hiljaisina. Ja niin pirukseen teki mieli pukea Harmaakuonolle valjaat ja lähteä reippaalle lenkille. No lenkkimme ei ollut fyysisesti raskas, mutta henkisesti olin aika uupunut kuulon analysoinnista, mutta niin pirhanan onnellinen. Huomisaamuna menen ensinmäiseen jälkitarkastukseen/tamppoonien poistoon. Näistä mahtavista fiiliksistä huolimatta yritän pitää jalat maassa. Toipuminen on kuitenkin vasta aluillaan. Nyt muutoksia vaan tuntuu tapahtuvan edelliskertaa nopeammin.
Lupaan, että saatte (lähitulevaisuudessa) jotain muutakin luettavaa kuin tätä korva-aihetta, mutta ”pakko” hehkuttaa…
Ihania uutisia Hepa, kyllä on hehkuttamisen arvoinen asia. Oli varmaan hiukan epätodellinen fiilis!
Voi kuinka hienoa! Minä ihmettelin joskus aikoinani, että kylläpä auton äänet kuuluvat kovilta. Kassajonossa hymyilytti väkisin, korva siis aukesi. Nauti akustisesta ikkunasta!
Julia
Joo, olo oli tuolla ulkona aika epätodellinen, mutta samalla niin pirun ihana! Toisaalta jopa vähän pelottavakin, mutta kun tähän ihanuuteen tottuu, niin eiköhän epävarmuus ja epätodellisuus karise!
Sorvatar
Taatusti nautin akustisesta ikkunasta 😀 Vaikka aika hämmentävää, superihanaa!!!
Loistavaa! Onneksi olkoon 🙂
Kupariperhonen
Kiitos paljon. Tää kyllä tuntuu mahtavalta!
Täällä reenataan nyt kolmatta päivää sisäkorvaistutteen kanssa. Tänään oli lapsen kevätjuhlassa, joten en laittanut sitä vielä. Onpas aikamoista. Korvassa on siis kova surina koko ajan, ajottain rytmistä surinaa äänien mukaan. Minun pitää edetä pikkuhiljaa ykköstasolta neloseen viikon aikana. Surina siis vaan kovenee. Huh huh. Flunssa tuli kiusaamaan ja sekoittamaan. Olen kuulevana erityistapaus näissä kuvioissa ja muutkin tutkimukseen kuuluvat, lääkärikin kiinnostunut, mitä tapahtuu. Jännää. Mutta aikamoinen haaste. Positiivista asennetta nyt täytyisi löytää, aluksi kun surina alkoi, oli kyllä euforinen olo, korva toimi. Jossain vaiheessa pitäisi alkaa erottua sanan osia. Lopullinen tulos vie kuitenkin jopa vuoden.