Julkaistu

8.8 kg matkaa 59.9 kg, vuosi vaihtuu – matka kohden kevyempää Hepaa jatkuu :D

3.1.2011 72.1 kg
31.12.2011 68.7 kg
Painoa pudonnut 3.4 kg
Paino alimmillaan virallisina punnituspäivinä 68.2 kg
Niin hidasta, niin pirun hidasta…
Melkein tätä katsoessa itkettää
ja usko meinaa lopahtaa
Ehkä minusta ei koskaan tule alle 60 kiloista, tai jos tällä vauhdilla se tapahtuu kolmen vuoden päästä
Toisaalta, paino ei ole noussut ja suunta on pysynyt oikeana, vaikka kussakin kilossa junnataan kuukausitolkulla.
Ja nyt kun uuden vuoden alusta alkaa kuntokuuri, tiedän lötkistyneiden lihasten imevänsä nesteet treenin myötä sisäänsä ja tapahtuu painon kohoaminen.
Se on realiteetti, joka hyväksyttävä matkalla kohden kevyempää ja lihaksikkaampaa, hyväkuntoisempaa Hepaa, joten se matka huomenna alkakoon taas astetta tiukempana ja vaativampana.
Tavoittelen vuodelle 2012 ehjää kuntoilu/treenivuotta ja kiloja karistavaa elämää. Haluan sen alle 60 kilon hiukan nopeammin kuin kolmen vuoden päästä 😀
Nyt on kuitenkin aika lähteä karppaavan ystäväpariskunnan luo juhlimaan vuoden vaihtumista hyvän ja vähähiilarisen ruuan, vähän hiilareita ja kaloreita kerryttävän viinin ja saunan merkeissä kolmen koiran toohottaessa ympärillämme. Nauttikaa tekin vuoden viimeisestä illasta rennosti elämästä nauttien!
Toivotankin kaikille lukijoilleni iloista vuoden vaihdetta, tavoitteellista uutta vuotta!
Bloggaillaan taas tulevana vuonna toisiamme tsempaten!
Julkaistu

Geisha – ”jumalainen” suklaa

Tänään asiakkaani toi rasian Geisha-suklaata, suklaata jota olen rakastanut niin kauan kuin suklaata muistan syöneeni. Pikkutyttönä aina halusin Geisha-patukan. Miten se olikin ihanaa; pitkulainen viiden palan patukka folion ja paperin sisällä. Kun Fazer uusi käärepaperit, oli se melkoinen shokki totuttautua tuohon nykyiseen 😀
Kun esikouluiässä matkustin Jyväskylään Lahden huoltoasemalta usein ostin lohduksi Geisha-patukan. Näkövammaisten koululla oli myös kerran viikossa kioski meille lapsille ja aina Geishaa piti saada. Monille Fazerin Sininen on suklaiden suklaa. Minulle se ei koskaan ole sitä ollut. Ihan ok, mutta Geisha vei voiton 10-0!Vaikka ikää tuli, tulin teini-ikään ja aikuiseksi Geisha on pysynyt suosikkisuklaanani.  Vielä muutama vuosi sitten patukoita ja levyjäkin tuli ostettua kotimatkalla töistä. Avokin tultua elämään onneksi Geishan mussutuskin väheni.
Nyt sitä ”jumalaista” herkkua on ja en ole pystynyt vastustamaan. On varmasti vuoden päivät (ylikin) kun viimeksi olen Geishaa syönyt.
Ja järkytys miten makeaa se on. Ihmettelen miten olen voinut syödä patukan kerrallaan, tai levyn tunnissa aikanaan. Nyt tuolta yksikerroksisesta rasiasta haen konvehdin silloin toisen tällöin, tunnen öklötystä jo parin palan jälkeen. Silti käsi on hamunnut pitkin iltaa rasialle…  Olen onnellinen, että rasia on pieni ja että tätä kiusausta ei kovin pitkäksi aikaa ole 😀
Geishan maku tuo mieleen lapsuuden, rakkauden suklaaseen. Nyt myös maistan sen addiktoivan sokerin ja rasvan yhdistelmän. Tavallaan tuntuu haikealtakin, että tuo melkein koko tähän astisen elämäni herkku nyt maistuukin niin epäterveelliseltä, ylimakealta kemikaalisotkulta… Ja silti en kokonaan pysty sitä vastustamaan. Löysin kuin löysinkin todellisen heikkouteni. Olen sen ajatellut ylipäätään olevan suklaan, mutta nyt tiedän silllä olevan nimikin; Geisha!
Kun tuo rasia loppuu, ei aavistustakaan milloin seuraavan kerran suuhuni sujahtaa Geisha suloinen 😀 Itse en sitä aio ostaa, joten nähtäväksi jää…
Nyt öklöttää, öklöttää, vaikka rasiasta jäljellä yli puolet…
Voi Geisha ”jumalainen” minkä teit…
Sinä elämäni suklaa
huonon olon minuun saat
mutta muistot säilyy pikkutytön lohtusuklaana ja aikuisen naisen piristäjänä 😀
Sinä sokerinen öklötys
muistoihin jäät
ja kenties joskus lahjaksi taas sut saan
sorrun ja taas öklöttää
Voi Geisha ”jumalainen”…
Julkaistu

Vuosi 2011 iloineen ja suruineen

Vuosi 2011 on loppumassa ja uusi vuosi tuloillaan, joten on pienen yhteenvedon aika…
Kolme huipputärkeää asiaa
1.       Kuulon palautuminen
2.       ”Ruokaherätys”
3.       Yrityksen toiminnan nousujohteisuus
Kuulon palautumisesta olen ikionnellinen. Se vaati molempien korvien leikkauksen. Etukäteen toimenpide tuntui pelottavalta, mutta ehdottomasti kannatti. Kuulo-ongelmien vuotena olen joutunut sopeutumaan aina vain uudelleen ja uudelleen muuttuvaan tilanteeseen. Toivottavasti nyt tilanne pysyy kohillaan eikä suurempia muutoksia tule. Nyt nautin todella siitä ettei tarvitse kysyä uudelleen ja uudelleen ”mitä”, eikä tuntea epävarmuutta kuuliko asiat oikein vai ei.
Kuulon kohetessa tunnen miten haluan aina vain sosiaalisempaa ja monipuolisempaa elämää.
Leikkauksien vuoksi olin pakotettu kahteen kolmen viikon sairaslomaan ja jälkimmäisellä lomalla löysin käsityöt: neulominen ja harputtelu korujen valmistusta unohtamatta. Aika näyttää tuleeko näistä uusia todellisia harrastuksiani. Juuri nyt tuntuu, että tulee, mutta kahellaan ensi vuoden aikana miten käy 😀
”Ruokaherätys” on tehnyt tuloaan jo pidempään, mutta keväällä löi itsensä todella läpi ajatusmailmassani. Kiinnostus lisäaineettomiin vaihtoehtoihin kasvoi räjähdysmäisesti. Nyt suosinkin luomua ja lähiruokaa ja shopatessa ylipäätään valitsen ne mahdollisimman lisäaineettomat vaihtoehdot. ”Ruokaherätys” on tuonut myös kokeiluhalun kokkailussa. Valmismarinoituja tuotteita ei jääkaapista nykyisin juurikaan löydy, ja se on loistojuttu. Ruoka-asiat on saaneet minut ”juoksemaan” erilaisilla ravitsemus- ja hyvinvointi-luennoilla. Erilaiset ravitsemussuuntaukset kiinnostavat, ja ravitsemusaiheisia blogeja etsiessä löysin oikeastaan myös tämän ihanan blogimailman.
Blogin kirjoittamisen aloitin tossin jo elokuussa 2010, mutta kirjoitusinto oli aika vähäinen. Löydettyäni ravitsemusblogien lisäksi treeni- ja laihdutusblogeja innostuen kommentoimaan kirjoituksia jne. aloin myös itse kirjoittamaan enemmän ja enemmän. Ja tästä bloggailusta onkin tullut minulle todella tärkeä uusi harrastus.
Omaa yritystä olen pyörittänyt kolmisen vuotta ja nousujohteisesti mennään, joka tietysti ilahduttaa suuresti. On aivan mahtavaa kun tullaan ostamaan lahjakorttia ja siinä sivussa varataan itselleenkin hoitoaika tai mainitaan kuin ohimennen työkaverin suositelleen.  Silloin tietää tehneensä hyvää työtä. Joulun jälkeen vertailin joululahjakorttien myyntiä ja selvä nousujohteisuus näkyi luvuissa, vaikka nyt puhutaankin talousvaikeuksista, lamasta ja taantumasta. Pienyrittäjänä ja palvelua tarjoavana yrittäjänä nuo uutiset ajoittain hirvittää, sillä ihmiset tulevat ymmärrettävästi varovaisiksi ja palveluistahan sitä ensin tingitään, jotta rahaa säästyy mahdollisten pahojen päivien varalle, ellei sitten lama suoraan iske esim. irtisanomisena het kimppuun. Toivotaan ettei vuodelle 2012 olevat ennusteet ja näkymät olisi todellisuudessa niin ikäviä ja synkkiä mitä viime viikkoina ollaan uutisoitu.
Vuoden 2011 mieleen painuvia päivämääriä
* 7.-9.1 Valmennusleiri                     Pajulahti (Toistaseksi viimeinen maalipalloleirini, jonka jälkeen kuulovaikeuksien vuoksi olin enemmän kuin loppu)
* 31.1. Päätös vasemman korvan leikkauksesta (eka tapaaminen minut leikanneen lääkärin kanssa)
* 19-20.2 Maalipallosarjaturnaus, Pajulahti (Vika turnaus, jossa pelasin ja jonka aikana tein päätöksen maalipallon tauolle jäämisestä)
* 22.3. Otoskleroosileikkaus (vasen korva)
* 2.5. ”Energiaa elämään” – luento ravinnosta/Jukka Harju (Huippuluento ja ”ruokaherätys” sai lisävoimia ja vakuutusta oikeasta suunnasta)
* 20.6. Päätös oikean korvan leikkauksesta
* 31.7.-7.8. Lomailua Pertunmaalla (Ihana mökkiviikko!)
* 15.-22.8. Lomamatka Azorien saaret (Toinen ihana lomaviikko)
* 1.12. Oikean korvan leikkaus
Listaan voisi lisätä monta mukavaa tapahtumaa:
Retki Kaunissaareen
Ilta Suomenlinnassa
Mökki-ilta ystäväpariskunnan kanssa
Päivä Ruuneberg-laivalla
Lenkkeilyt Harmaakuonon veljen perheen kanssa
Retkeilyt Haltialan maisemissa
ystävien kanssa touhuamiset (uinti, ratsastus, shoppailu, grillailu, treffailu) jne…
Elämä ei tietenkään aina ole ruusuilla tanssimista, eikä pidä niin ollakaan. Myös vuoteen 2011 on kuulo-ongelmien lisäksi mahtunut muutakin ikävää.
Olen ehkä??? kärsinyt ajoittain vähän yksinäisyydestä/mielipahasta, joka on ollut minulle aika uusi tunne. Toisaalta syynä saattaa olla rakkaan harrastuksen pois jääminen, joka täytti vuosia arki-iltoja ja viikonloppuja. Nyt olikin yht’äkkiä paljon enemmän ihan vapaata aikaa ja siihen totuttelu tuntui vaikealta ja elämä ajoittain tyhjältä.
Tänävuonna on myös siirtynyt ajasta ikuisuuteen (tai mihin lie) ystävien läheisiä, äidin veli, oma isä jne… Kuolema on ”puhutellut” aikaisempaa enemmän ja sitä miten elämä menee vauhdilla ja matkalla moni lähtee ennen itseäni  täältä, herättää tunteita/ajatuksia, ehkä jopa pelkojakin.  Oman isän kuolema jätti minut aika kylmäksi. Nyt on aika perunkirjoituksen ja pohdintojen vaatiakko lakiosuutensa vai ei. Isä on jättänyt testamentin, jossa pyritään siihen, että emme saisi lakiosuuksiamme hänen kuoltuaan. No tuskinpa hällä paljoa perittävää olisikaan. Toisaalta koen asian periaatteelliseksi. Hän ei eläessään vastuuta kantanut juuri lainkaan, joten tarvitseeko meidänkään niellä ihan kaikkea… No tämän asian kanssa painin vielä tulevanakin vuonna L
  
Kaikenkaikkiaan voin kuitenkin olla kuluneeseen vuoteen tyytyväinen. Olen saanut uuden ystävän, olen päässyt muutaman kerran issikkavaellukselle, joten ratsastushaaveeni toteutui. Olen saanut kuuloni takaisin, löytänyt lisäaineettomamman elämän. Avokin kanssa elämme onnellista elämää, vaikka joskus törmäilevätkin minun sosiaalisuus ja hänen koti-ihmisyys. Harmaakuono syys/talvi/kevätaikaan jaksaa opastaa, on energinen leikkisä rakas ystävä ja apulainen!  Tulevana vuonna toivon hyvien ystävyyksien säilyvän ja vanhojen ystävien kanssa aktiivisempaa yhteydenpitoa, sillä itsekin olen aivan liian laiska välillä yhteyksiä pitämään. Ja toki toivon vielä Harmaakuonon jaksavan opastaa ja pysyvän terveenä.  Ja jospa oma henk.koht. tavoitealle 60 kiloa toteutuisi vuonna 2012 olisin enemmän kuin onnellinen. Sitä kohti lähdetään satsaamaan.
Persaukselle saa ja pitää potkaistakin oikein kunnolla.
Laihdutukseen ja liikkumiseen palaan kyllä vielä ihan omana postauksenaan, sillä tulevalle vuodelle täällä asetellaan haasteita ja tavotteita. Haluaisin onnistua pitämään aktiivisen, liikunnallisen vuoden ilman mitään tylsiä lamaannuksia milloin mistäkin syystä. Haluan liikunnan/treenin vahvana takaisin elämääni, koska hyvä treeni tuo endorfiinin kroppaan ja sen tunteen haluan kokea ensi vuonna monta kertaa enemmän kuin nyt olen kokenut.
Nyt minun pitäisi kokea nukkumasan hellä kosketus, sillä työpäivä edessä, joten blogisiskot tämä vuodatus loppuu tähän…
Jos joku jaksoi lukea tämän loppuun, onnittelen!
  
Julkaistu

Joulu-kuulumiset :)

Kalaisa joulu takana ja vaakakin näyttää suopeita lukemia 😀 — 68.3 kg!
Joulu ei siis lihottanut kiloja lisää. Tunnustetaan tosin, että Tapanina lukemat kävi 69 kilossa, mutta lasku tapahtunut rivakasti ja ylimääräiset nesteet hävinneet menkkojen mukana. Olen tästä aika yllättynyt, sillä yleensä ruuasta aiheutunut turvotus laskee minusta hitaasti. Liekö syynä, joulun aikana söin hiilareita todella vähän. Jouluateriamme nimittäin koostui: kylmäsavulohesta, savusiiasta, lämminsavulohesta, marinoiduista katkaravuista, luomukinkusta, vihersalaatista, jossa Parmesan-juustoa. Avokki söi lisäks kaupan punajuuri- ja italiansalaatteja, maksalaatikkoa sekä jotain kammottavaa lihahyytelöä ja silliä. Kaloja oli meillä ihan liian paljon. Niiden suolaisuus ahdisti jo pahasti. Tapanina pistin uuniin molemmille kaksi uuniperunaa folion sisään. Maustoin tilkalla oliiviöljyä, pippurilla ja suolalla. Kalat maistui taasen perunoiden kanssa herkullisilta.
Aattoaamuna avokki koristeli kuusen minun tehdessä vihersalaatin ja paistaessa joulutorttuja. Torttujen paiston lomassa ehti hyvin sekoittamaan riisipuuroa, joka kiehuskeli hiljakseen hellalla. Riisipuurosta tulikin ne joulun hiilarit. Tunnustan toki syöneeni myös parit joulutortut. Suklaata meni yllättävän vähän. Kolmessa päivässä söimme belgialaista simpukkasuklaata pieni rasiallinen ja avokki vetäs jonkun pussin jotain suklaaliköörikarkkeja, josta en pitänyt.
Puuron jälkeen sytytimme etu- ja takapihalle ulkotulet, lämmitimme saunan, vastailimme joulutekstareihin… Sytytimme kynttilöitä keittiöön, olohuoneeseen, makkariin. Ennen jumalaista saunahetkeä ehdin vähän harputtelemaankin 😀 Ja sauna, se oli aivan mahtavaa monen viikon tauon jälkeen. Menkkojen runsainpana päivänä siellä ei tosin jaksanut olla niin pitkään kuin mieli olisi halajanut.
Jouluaterian söimme saunomisen jälkeen kaikessa rauhassa. Kalojen kanssa nautiskelimme lasilliset valkoviiniä, kinkun ja salaatin kanssa punaviiniä 😀 Harmaakuonokin sai hiukan kinkkumaistiaisia 😀
Ruokailun jälkeen avasimme lahjat. Annoimme aina vuorotellen toisillemme paketit. Sain avokilta – ei kun joulupukilta – Bodyshopin sitrussarjan(ei varmaan virallinen nimi) dödön, suihkugeelin ja vartalovoiteen, ison pefletin, kaksi kasvopyyhettä ja päälahjaksi tarkoitettu kevyt vohvelikankainen saunatakki saapuu joskus jälkitoimituksena. Ei siis tullut pyyheliinojen ja persliinan mukana. Sitten sain kahta tummaa suklaata ja ranskalaista sitruunalla aromisoitua teetä. Saan kuulemma vielä lahjakortin johonkin käsityö/ompelu-liikkeeseen… Avokille ostin partakoneen, josta olikin haltioissaan, yhden kerran lahjakortin kiropraktikolle, lampaannahkaiset/villaiset sormikkaat ja tavallistakin tavallisemmat pitkätkalsarit 😀 Aalta saimme kaksi villaista sängynpäällispeittoa. Hänelle ostettiin lampaannahkatossut. Tänään eräs ystävämme piipahti tuomaan katajanmarjoja joita voi kuulemma lisätä esim. riistaruokiin ja teen joukkoon. Kiihdyttää mm. aineenvaihduntaa 😀 Pakkasessa onkin hirvipatalihat, joten lahja tuli tarpeeseen. Ja täytyyhän niitä teessäkin kokeilla. Kiitos ystävä!
Aattoiltaan kuului vielä iltateehetki kera joulutorttujen.
Itse joulupäivä meni hyvin rauhallisesti. Katselimme pari jaksoa Dvd:ltä Metsoloita mun harputellessa. Kuunneltiin kirjoja, rentouduttiin. Ei tehty oikein mitään mainitsemisen arvoista. Ei myöskään Tapanina. Suunnitelmissa oli pitkä lenkki, mutta myrskytuuli sai pysyvään sisällä käsitöiden parissa. Joulupäivänä sain lilan kaulaliinan valmiiksi ja tapanina aloitin tummansinisestä pörrölangasta uutta. Sitä on jo kohta pari kerää harputeltuna 😀 Puikoille alotin lilasta langasta kaulaliinaa, jossa kikkailen nurjan ja oikean silmukkain kanssa. Kokeilen kuviota, joka menee näin(Saa nauraa, en pahastu!)
Leveys 30 silmukkaa
10 kerrosta
10o-10n-10o
11. kerros kokonaan oikealla silmukalla
12—14. kokonaan nurjalla silmukalla
15. kerros kokonaan oikealla silmukalla
Ja sitten lähtee alusta… Homma on kokonaan minun pikkupäästäni 😀
Olen myös pujotellut melkein valmiiksi yhden kaulakorun pikkuhelmistä, kuunnellut melkein loppuun Enni Mustosen Jääleinikki –kirjan ja tietysti viettänyt laatuaikaa rakkaani kanssa 😀
Eilen oli aika palata arkeen ja minunkin töiden pariin. Olikin oikeastaan tosi mukavaa pitkästä aikaa päästä hieromaan. Mulla oli eilen sekä ihmisasiakas, että koira-asiakas. Itse kävin kiropraktikolla. Yläselkäni alkaa kuulemma antamaan hiljalleen periksi. Edelliskerralla sain liikkeitä joita pitäisi tehdä, no arvatkaa olenko tehnyt… Pakko tunnustaa niiden jääneen. Olin kyllä hoitajallenikin rehellinen. Suositteli tekemään… Että näin sitä toimii, vaikka ite tietää asian ja ite omillekin asiakkailleen ohjaa, neuvoo, suosittelee…
Räkätautikin on hellittänyt vihdoin ja on aika päästää Hepa liikkumaan. Olenkin suunnitelmia täynnänsä sekä liikuntaenergiaa. Nyt tämä ”kone” on vaan saatava aloittamaan 😀 Uimaan tekee mieli ihan hirmuisesti. Toivottavasti ens viikolla saisin jonkun kaverikseni uimahalliin polskimaan 60-75 min uintitreenin.
Mulla oli tarkoitus laittaa tähän ”joulupostaukseen” kuvia, mutta mulla ei vielä ole joulukuvista kuvailuja, joten tulee myöhemmin joulukuvapostaus erikseen.  Nuutinpäivänähän vasta joulu siivotaan pois, joten ehkä myös siihen asti voi blogissaan laittaa joulukuviakin??? :D:D
Julkaistu

Joulutortut

Kinkku on uunissa ja lupasin avokille valvoa siiheks, että uunin voi pienentää. Kinkku olikin 5.2 kiloinen, kun punnitsimme sen. Se myytiin meille n. nelikiloisena, joten saatiin kilo kaupan päälle. Mä rakastan kinkun aattoyön tuoksua…

Rupesin tätä postausta oikeastaan kirjoittamaan siitä syystä, että tässä jokin aika sitten kävin mielenkiintoisen keskustelun siitä pystyykö sokea ihminen leipomaan joulutorttuja. Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään etten siihen vammani takia pystyisi ja keskustelukumppanini piti käsittämättömänä mahdollisuutena minun pystyvän siihen.

Pitkään tein joulutortut muotin avulla, mutta oikeasti koko muotti on ihan perseestä. Avokin pitsaleikkuri tai sakset on paljon paremmat viiltojen tekoon 😀

No mutta miten viillot tulevat suoraan ja symmetrisesti?
No eihän ne aina tulekkaan, mutta mitä väliä sillä on?
No eikö sitten tortun taittelu ole hankalaa? No ei… Tunnustelee vain tortun viiltoja ja taittaa joka toisen…

No mites se hillon laitto? No taas tunnustellen… Entäs se niiden torttujen voitelu?
Pullasuti käteen ja toisella kädellä tunnustellen.

Sähän poltat ittes kun laitat tortut uuniin…
Joo, ainahan se on mahdollista, mutta miten voisin tehdä ruokaa tms, jos sitä liikaa pelkäisin
ja kyllä ne näkevätkin polttaa joskus ittensä kokkailupuuhissaan.

No kuten huomaatte sain tortut jopa pois uunista. Jotkut tortuista vähän auenneet, mutta eiköhän sitä satu muillekin…
No niin, siinä se sokon joulutorttujen valmistus…

Tämän blogin tarkoitus ei todellakaan ole olla paikka, jossa todistellaan mitä kaikkea minä sokea pystyn tekemään.
Mutta, jotenkin koin keskustelussa suurta pöyristymistä ja päätin, että kirjoitan ”joulutorttupostauksen”, jotta tällekin keskustelukumppanille tulisi asia uskottavaksi.

Nyt on uuni pienennetty, joten on aika kömpiä avokin viekkuun yöunille.
Nautitaan joulusta, yhdessä olosta ja kiireettömyydestä.

Julkaistu

Jouluinen tervehdys blogiystäville

Taustalla soi radiosta tulevia joululauluja ja kuusi on siirtymässä paikoilleen…
Joululiina keittiöön ja sohvapöydälle on silitetty ja aseteltu paikoilleen
Kulhoihin perinteisesti pähkinöitä, rusinoita ja pikkukupissa myös tummaasuklaata 😀
Keittiön pöydällä äidin istuttama jouluasetelma, josta olisin tähän postaukseen tahtonut kuvan, mutta se on vielä ottamatta. Asetelmassa on mähkä, muratti ja joulutähti. Koristeluun jokin lehti ja kullattu luonnonkäpy. Kuva tulee myöhemmin, toivottavasti ainakin… Sohvapöydällä joulun ainoa hyasintti sinisenä. Makkarissa ikkunassa jouluvalot ja lipaston päällä jouluenkeli, jonka siivissä valokuituja. Huomista varten pari kynttilää ja korurasian päällä istuu pehmotonttu ja pehmolehmä(maskotti Pekingin paralympialaisista) sulassa sovussa 😀
Nelikiloinen luomukinkku lämpiämässä ja odottamassa uuniin laittoa. Aattoyön perinteisiin kuuluu kinkun paisto. Aattoaamuun kuusen koristelu ja telkun lasten ohjelmat 😀
Haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni oikein hyvää, rentouttavaa joulua
Nauttikaa kiireettömyydestä, perheestä, ystävistä, läheisistä
Syökää hyvin nauttien jouluherkuista.
Se mitä syöt joulun ja Uuden vuoden välillä ei niin merkityksellistä kuin se mitä suusta menee Uuden vuoden ja joulun välillä 😀 On aivan loistava huomio/muistutus meille kaikille.
Ja lopuksi Joulu-blogista löydetty jouluruno
Ja niin on taasen joulu, ja lumihahtuvat
ne taivahilta leijaa kuin perhot valkeat.
Niit enkel lapset pienet sirottaa yli maan,
kun taivaan ikkunoilla ne seisoo polvillaan.
Kas tuonne vielä vähän ja tuonne hiukkasen,
Hei vaan! Jo musta maa on pian vitivalkoinen.
Ja pienet enkel lapset käsiään taputtaa.
Ja Pietarin luo sitten ne juosta reputtaa.
Oi avaa oveasi, sa hiukan, hiukan vaan,
niin että joulun viedä me saamme maailmaan!
Ja Pietari hän hymyy, oveaan raottaa.
Mut älkää vilustuko! Pian kotiin joutukaa!
Ja niinkuin tähtein välke,
kuin paiste kuutamon
yökoltuissaan ne lentää
Ne maassa kohta on.
Ne kulkee sormi suulla,
ne hiljaa hipsuttaa. Avaimenreikäin
kautta, ne salaa puhaltaa.
Ja katso, missä käy ne, siell ihme tapahtuu:
pois sieltä huolet väistyy, ja hymyyn menee suu.
Sydämet siellä syttyy
valohon , ilohon.
Ja siell on hyvä tahto ja siellä joulu on.

   
Julkaistu

Kaksi yötä jouluun on

Pian yrityksemmekin hiljentyy joulun viettohon. Avokilla viimeinen asiakas ennen joulua. Huomenna vielä tulossa ainakin kolme lahjakorttien ostajaa. Lahjakortteja onkin mennyt ihan kivasti. Suosituimpia ovat olleet 3*45 min, 3*60 ja yhden kerran tunnin hierontaan lahjakortit. Lisäks on mennyt yksi kymmenen kerran kortti ja muita erilaisia versioita. Olen lahjakorttimyyntiin tyytyväinen. Ja olen iloinen, että ens viikolla pääsen tekemään hierontoja minäkin ainakin kahden asiakkaan verran. Aikansa menee ennen kuin sairasloman jälkeen tilanne normalisoituu ja asiakaskunta liikkuu entiseen tapaan.

Tänään avokin asiakas toi Harmaatassulle ikioman paketin. Siankorva oli paketoitu lahjapaperiin ja Harmaakuono jo yritti päästä nuuskuttelemaan. Eilen tuli Chileläistä punaviiniä muovipullossa ja taatelikakku. Aikaisemmin ollaan jo saatu suklaata ja teetä. Kyllähän se aina mieltä lämmittää asiakkaan muistaminen. Tietää ainakin hänen olevan tyytyväinen saamaansa hoitoon. Tietenkään lahjojen saaminen ei ole mikään tyytyväisyysmittari eikä tee asiakkaasta sen huonompaa, vaikka ei joulumuistamisia toisikaan. Monellakaan sellainen ei vaan ole tapana.

Itse lähetämme joulukortit niille asiakkaille, jotka ovat kuluneen vuoden aikana käyneet säännöllisesti hoidoissa ja joulukuussa käyville vakioasiakkaille olemme antaneet mehiläisvahakynttilöitä. On ihanaa nähdä miten he iloitsevat saamastaan lahjasta/muistamisesta.

Meidän perheessä ei olla joulusta otettu mitään stressiä. Huomenna aamupäivällä kauppaan ja joulukuusen hakuun toisen päivystäessä kotona lahjakorttien kanssa. Tänään on jo pölyt pyyhittyt ja tasot siistitty. Huomiselle imurointi ja keittiöpuuhastelua. Kumpikaan meistä ei erityisemmin välitä joululaatikoista, joten niitä ei valmisteta eikä ostetakkaan maksalaatikkoa lukuun ottamatta. Joulupöydästämme löytyy paljon kaloja, vihersalaattia, kinkkua, katkarapuja jne. Aattona puolilta päivin keittelemme riisipuuron. Tortut paistelen huomisiltana tai lauantaiaamuna.

Valitettavasti täällä Pk-seudulla joudumme viettämään mitä suurimmalla todennäköisyydellä mustan joulun. Se vähän kyllä kirpasee. Jouluun kuuluu lumi, mutta minkäs teet. Tuttava lueskeli jotain sääennustetta, jossa aatoksi luvattiin +6 ja vesisadetta, joulupäiväksi +7 astetta ilman sadetta… Ei kovin jouluinen sää.

Eilen vietin mukavan iltapäivän ystävän luona nautiskellen glögistä ja joulutortuista. Samalla opettelin neuleen päättämisen ja kotiuduttuani ylpeilinkin avokille ekasta harpullatehdystä kaulaliinasta 😀 Ja pitihän se uusi työ aloittaa… Ystävälläni on vajaan vuoden ikäinen koiranpentu ja kyllä Harmaakuono ja se leikkivät. Sukka sai kyytiä, muristiin ja riehkattiin. Ei ikinä olisi taas uskonut, että tuo kuonokas täytti pari viikkoa sitten kymmenen. Sen verran lennokasta ja energista meno oli. Lepotaukoja herra tarvitsi pentua enemmän 😀 mutta hetken päästä jaksoi taas.

Nuha jatkuu edelleen. En tajua mistä tuota räkää oikein riittää. Tänäänkin olen niistänyt riittämiin. Tiistaina flunssan keskelle puhkesi vielä herpeskin, joka on onneksi asettumassa lääkerasvan ansiosta. Että nyt ei sitten ihan kauheesti avokin kanssa pusutella, sillä kun ei koskaan ole herpestä ollut, joten ei viitsi tarjoillakaan sitä hälle 😀

Mä meinasin aamulla pyörtyä — kun menin vaa’alle — se nimittäin sanoi 67.7. kg! No valitettavasti uusintaotos toi 500g lisää, joten 68.2 kg, mutta tuo alle 68 kg oli ehdottomasti lupauksia antava. Kyllä se sieltä vielä tulee, akko uskoa. Ja nyt tulee joulu ”pilaamaan” kaiken 😀 Noh, onneksi meillä ei ole hirmuisia määriä herkkuja. Niitä kyllä on ja aion niistäkin nauttia kohtuullisesti. Jouluna ei stressata vaan nautitaan järkevästi, eikös vaan?

Ja tähän loppuun jouluruno, josta pidän

      Tuhat tiukua hännässään
      lähti peikko, tuo joulua etsimään.
      Suuri toivomus rinnassaan
      kulki metsään, hämärään.

      Painoi posken, lumeen pehmeään
      mikä taika siitä syntyikään,
      valo syttyi pimeään
      tuoden lämmön sisimpään.

      Tuhat tiukua hännässään
      peikko, onnen hehkussaan
      sai hangen kimaltamaan
      löysi näin, Joulun onnenmaan.

Julkaistu

Lasihelmistä korujen valmistusta

Eilisillan vuorottelin kaulaliinan harputtelun ja pikkuhelmistä
kaulakorun pujottelun välillä. Samalla kuuntelin Louise Erdrichin
Jäljet-nimistä kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat
1912-1924 -vuosille kertoen viimeisistä intiaanireservaateista. Mulla
on nyt menossa jonkinlainen ”intiaanikausi”, sillä tuota kirjaa ennen
luin Sven Wernströmin kirjan Mateo-meksikolainen, kirja
intiaanipojasta joka lähtee isänsä rikoksien takia kotikylästään
palaten sinne vasta vuosia myöhemmin tarkoituksena ryhtyä opettajaksi.
Ja vielä sairaslomaan on mahtunut Stig Holmåsin kirja Ukkosenpoika,
joka kertoo myös intiaanipojasta, joka kasvaa soturiksi. Kirjaan
kuuluu käsittääkseni lisäosiakin. Eli, tämä sairasloma ei mennyt
suunnitellusti, sillä alun perin ajattelin, että naputtelen syksyn
luennoista muistiinpanojeni pohjalta postauksia, mutta käsityöt ja
kaunokirjallisuus on vieneet huomioni. Käsityöt jopa niin paljon, että
postauksia on tullut vähemmän. Turhaa kai kirjoittaa joka päivältä
harputelleensa 😀 No joka tapauksessa eilisilta meni hujauksessa ja
kun kaulaliina ja koru valmistuivat, kello löi kolme 😀  Tänään ystävä
opetti mulle miten päätellään neuletyö, joten nyt on valmis
ihkaensinmäinen harpulla tekemäni kaulaliina. Vähänkö oon onnellinen.
Alotin itse asiassa jo uuden kaulaliinan siitä langasta millä
harjoittelin alkuun eikä sen monisäikeisyys häiritse enää yhtään niin
paljoa kuin alkuun. Eli, kehitystä on tapahtunut ja into on kova, kun
yöt läpeensä pitää harputella 😀

Mutta, tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen – lasihelmikorut. Kuten
olen täälläkin monesti maininnut, että pidän lasikoruista hirmuisesti.
Ne tuntuvat käteen mukavilta ja jotenkin kauniilta. Ostankin melkein
aina jonkun lasikorun matkoilta. Lasikorujen huonopuoli on siinä, että
pudotessa tai kolahtaessa johonkin ne menevät helposti rikki.

Lapsena olen tehnyt pikkuhelmistä kaulakoruja. Muistan, että helmiä
oli vaikka minkä värisiä. Tykkäsin pujottelusta, mutta iän karttuessa
homma jäi niin kuin monikin kiva juttu on jäänyt. Olen jo pidempään
ajatellut, että voisin aloittaa lasikorujen tekoa ja kun sairaslomani
tuli ajankohtaiseksi marssin helmiostoksille pariin eri otteeseen
lopputuloksena kuvassa oleva helmikokoelma 😀

Ehkä ihmettelette mitä nuo neulat tuossa tekee. Noh, jos pujottelen
helmilankaan, joka on tosi ohut ja ei jämäkkä. Neulan avulla on
helpompaa löytää reikä helmestä. Ongelma välillä onkin se ettei neula
mahdu helmestä läpi. Tässä kuitenkin homma toimii 😀

 Valitsin ystävän kanssa kaupassa värit ja katsoimme mitkä sopivat
yhteen. Itse suunnittelin miten koruun ryhmittelen helmet. Tässä
punaisessa päätin helmien menevän:
3p-1v-1p-v-3p-1v-1p-1v…(p=punanen ja v=vihreä)

Lukko-12siniturkoosi-1pisara-10-siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara(korun keskinmäinen pisara)-10siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara-12siniturkoosi. Lukkoa lähinnä oleviin päihin tuli 12 helmeä, jotta sain korulle pituutta.  Pisaroitahan on korussa viisi…

Eilen (tiistaina) innostuin tekemään kaulakorun pikkuhelmistä, joihin ei neula mahdu ja helmilangalla hommasta ei tule mitään ilman näköä, joten siimaostoksille. Avokki toi mulle siimaa käydessään maanantaina jouluostoksilla. Homma oli välillä aika tuhraamista ja taukoja oli pakko pitää ja harputella välillä 😀 Koru kuitenkin valmistui, huh! Kuvaa ei vielä ole tähän postaukseen kuten ei tuosta ekasta kaulaliinastakaan, mutta tulevat kyllä…
Ja täytyy todeta, että tämän postauksen kuvien lisääminen on ollut yhtä helvettiä. Tarkotus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta… No toivottavasti nämä on nyt edes sinnepäin kohdillaan, että ainakin aihe ja kuva osuis yksiin.
Sen verran vielä, tänään sain tilaamani helmet Esteriina.comista. Nyt vaan tarvitsen näkevän apuja, että mitkä helmet ovat mitäkin. Paketti tuli isona maxikirjeenä postilaatikkoon. Että näin… Käsityökärpänen purassu ja luentohommat jääny tekemättä, mutta kyllä nuo ravinto- ja ruoka-asiat edelleen ovat tärkeitä, vaikka nyt just en niistä vaahdokaan. Vaahtoan käsitöistä kenties nyt kyllästymiseen… 


Julkaistu

Sokkona verkkokaupasta lasihelmiä – minä malttamatonko? Ei koskaan!

Toipilasaika alkaa olla lopuillaan ja hiljalleen pääsen taas normaalielämään kiinni. Sää ei vaan herätä suurtakaan hinkua lenkkeilemään koiran ulkoilutusta enempää. Niin haluaisin, että sataisi LUNTA eikä tuota vettä, jota tänäänkin on tullut koko päivän. Ikkunalaudat vaan ropisee. Ja toinen mikä liikunnan aloittamista vähän hidastaa on alkanut nuha. Torstai-iltana karhenteli kurkkua. Perjantaina olinkin jo ihan räkänen. Eilinen oli ehdottomasti pahin päivä. Nyt nuha tuntuu vaan pieneltä, joten jospa selviäisinkin ihan vaan pikkunuhalla.
En malttanut odottaa avustajan tuloon vaan perjantaina tein lasihelmi- ja korutarviketilauksen
1 x Helmilanka 15 m turkoosi (03510) = 1.95 EUR
1 x Joustolanka 0.8 mm 8 metriä (ke01) = 1.50 EUR
1 x Solmusuoja 20 kpl (8508) = 0.75 EUR
1 x 30 kpl lukkoja 12 mm hopeoitu (9426) = 2.00 EUR
3 x 8 mm kuuhelmi aqua 30 kpl (9712) = 3.00 EUR
3 x 14 mm kuuhelmi tumma petrooli 10 kpl (20229) = 4.50 EUR
3 x 6 mm tsekkiläinen lasihelmi 20 kpl huurre vihreä-turkoosi (9225) = 2.88 EUR
3 x 12 mm lasihelmi violetti 10 kpl (9500) = 2.55 EUR
2 x Lasilehti 9 mm musta 20 kpl (8717) = 2.02 EUR
3 x 6 mm tsekkiläinen lasihelmi 20 kpl turkoosi (9223) = 2.88 EUR
3 x 8 mm tsekkiläinen lasihelmi musta 10 kpl (30063) = 2.10 EUR
Musta nyt yleensä käy aika monien värien kanssa, joten voinen laittaa koruihin mustaa ja jotain väriä. Eri sinisävyjen yhteen sopivaisuudesta täytyy kysyä mielipiteitä näkeviltä. Huomioitavaa on tietysti myöskin vielä miten eri helmien pinnat sopivat yhteen jne. Toivottavasti paketti ehtii vielä ennen joulua. Tää tässä sokeudessa on ehkä välillä vähän rasittavaa, kun inspiraation iskiessä ei aina tiedä miten hulluja ratkaisuja tekee. Sopivatko tilatut tuotteet yhtään yhteen minkään kanssa jne. No riski otettiin inspiraatiopuuskassa ja katotaan miten käy…
No mitä sitten kuuluu harputukselle? Välillä meinaan turhautua ihan kokonaan, sillä saatan onnistua harputtelemaan parikymmentäkin senttiä ilman tuntuvia virheitä ja sitten… Olen alottanut työn aika monta kertaa alusta. Osasyynä voin tietysti tunnustaa olevani ihan helvatun kriittinen tekemälleni jäljelle. No eilen päätin sitten ajatuksella ”vaihtelu virkistää” vaihtaa langan. Nyt väri on edelleen tummansininen, mutta lanka on sellasta nyppystä. Neulosta on valmiina jotain 25 cm, ja opin tänään purkamaan vain virheeseen asti, joten koko työtä ei tarvinnut pistää uusiksi. No kun uusintaottoja tulee, tulee myös harjoitusta ja eiköhän ne virheetkin sitä myötä vähene. Toivottavasti ainakin. Eilisiltana istuin harppu käsissä ja kuuntelin ystäväni lukemia artikkeleja vanhoista
Lehtihän on Antioksidantti -klinikoiden asiakaslehti. Lehdessä olevat artikkelit ovat aika paljon artikkeleita siitä miten ihmiset ovat saaneet suuren avun vakavissakin sairauksissa antioksidantti-hoidoista tai antioksidanttitukihoidoista. Lehdissä kerrotaan myös tutkimuksista koskien vitamiineja ja hivenaineita.  Jutut ovat ehkä vähän samanlaisia keskenään, etenkin nuo asiakkaiden tarinat. Kaikissa on ollut onnellinen loppu, kaikissa ylistetään antioksidanttihoitoja. Maankuulu lääkäri Kaarlo Jaakkola toteaakin useammassa kuin yhdessä artikkelissa, että ravintolisiä ei pitäisi käyttää epämääräisesti, vaan tutkituttaa verestä niiden tarve, jotta voi syödä juuri oikeita lisäravinteita. Mutta, käykääpä ihmeessä lukemassa, jos aiheet kiinnostavat. Lehdet ovat pdf-muodossa.
Torstaina postitin käsin kirjoitetut joulukortit läheisille ja asiakkaille, jotka ovat vuoden aikana paljon käyneet hoidoissa meillä. Eilen kirjoittelin pistekirjoituksella olevat kortit. Jotta kortin pinta ei ”rikkoutuisi” pisteistä kirjoitan tekstin kontaktimuoville, joka liimataan korttiin ensin kirjoitettua osoite siihen. Ja vielä sai avokki yhden joulupaketin… Käytiin Aa:n kanssa kaupassa (tihkusateesta huolimatta oli ihanaa kävellä ja haukata happea) ja kaupan edustalla oli mies, joka möi nahkahanskoja joidenka sisällä oli lampaanvillavuori. Ostin hanskat niin itselleni kuin avokillekin, joten niitä pakkasia odotellessa. 😉 Huomenna kun mulla on kiropraktikko aion ostaa avokille vielä alotuskerran hoitoihin. Saa sitten itse ratkaista haluaako jatkaa hoitoja vai ei, ja ei mulla ole rahaa ostaa mitään viiden kerran sarjaa, valitettavasti.
 
Nyt en ole moneen tuntiin harputellut, sillä kidutin itseäni Makumaku-verkkokaupassa kuolaten kaikkea ihanaa ruokaa. Mieli olisi tehnyt tilata vaikka mitä, mutta joko hinta tai koko tuntui liian isoilta. Appelsiineja luomuna 2 kg, olisin tahtonut yhden kilon 😀 Tilasin mm. perunoita ja avokille Pajuniemen luomulihahyytelöä.  
Nyt alkaa olla siis aika päästä harpun kimppuun! Pitäkäähän peukkuja että virheet eivät hirmuisesti työssä kummittelisi.   
Julkaistu

Toipilaan kolme toimeliasta/seurallista ihanaa päivää

Onpa mulla ollu kolme mukavaa päivää; aika on mennyt nopeasti hyvässä seurassa. Kiitos ystävälle tiistaisesta vierailusta. Ennen hänen tuloaan valmistin meille salaatin, jossa oli salaattilehtisekoitusta, mm. rukolaa, tomaattia, kurkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä ja paprikaa. Harmaakuonon ja ystäväni koiran jälleentapaaminen oli riehakkaan riemullinen. Koirien touhuja oli mainiota seurailla samalla juoruillen. Innostuin paistamaan ulkoilun jälkeen meille joulutorttuja. Ulkona oltiin toista tuntia, kierrettiin tuo meidän lähilenkki pysähdellen useasti välttääksemme vauhdin nousua. Koiratkin pääsi kirmaamaan hetkeksi vapaana ja kylläpä ne nauttivatkin. Ulkoilun jälkeen joulutorttuja kera glögiteen.
Eilen suuntasin kulkuni perheeseen, jossa Harmaakuonon veli viettelee eläkepäiviään. Jälleen veljekset riehkasivat ja Harmaakuono sai niin mahdottomasti rapsutuksia ja hellyyksiä talon emäntäväeltä 😀 Joimme teetä ja söimme joulutorttuja 😀 Hyvää oli… Illalla kotona rojotti väsyneen onnellinen koira avokin kanssa nautiskellessa perinteisesti iltateetä päivän kuulumisia jutellen. Kohta pitäisikin hätistää avokki kirjan kuuntelusta iltateelle. Ensin vaan naputtelen tämän pienen turhan postauksen 😉
Tänään vietin päivän äidin luona. Vein veljien perheille lahjat ja äidille itse tekemäni kaulakorun ja Aino-tossut. Käytiin äidin ystävän kukkakaupalla, vietiin joulukortteja postiin ja äiti halusi ostaa maksaa avokille kermaisen maksakastikkeen valmistamista varten 😀 Mulle oli jo eilen tehty iso rasiallinen vispipuuroa.  Kun kerroin harppu/neulomisinnostuksesta äiti kaivoi kätköstään muovipussillisen lankoja ja yhdet suorat puikot. Nyt mulla on 4.5 kerää turkoosia, kerä punasta, kahta erilaista tummaasinistä kerätolkulla. Toinen on pörrölankaa ja toinen sellasta nyppystä 😀 Sain vielä virkkuukoukun. Avokille lähetettiin maksakastikkeen lisäks piparkakkuja ja kahvia 😀 Aika meni nopeesti teetä hörppien ja jossain vaiheessa syötiin perunaa ja hirvikastiketta. Jälkkäriksi sain jotain uutta hedelmää. Sen kun puolittaa sisällä on kaunis tähtikuvio. Kaupassa sitä myydään kuulemma kolmella eri nimellä, ja enhän mä niitä nyt tietenkään muista. Hedelmä itellään on keltainen, kuorineen oranssi 😀 Maku oli mielestäni aika makea.
Eilen piipahdin netissä tutkimassa verkkokauppoja missä myydään lasihelmiä. Löysinkin sellaisen ja kun AA tulee lauantaina töihin, pääsee kuvailemaan mulle helmiä. Ajattelin tehdä tilauksen, niin pääsen jatkamaan myös korujen valmistamista. Että tälläsiä kuuluu toipilaalle. Päivät on menny tosi nopeesti, ja välillä ei edes meinaa muistaa toipilaisuuttaan. Vielä nyt kun malttaa tämän loppuviikon ja ens viikon alusta vähän himmailla, niin sitten paluu normielämään koettakoon. Tää sairasloma on kuitenkin antanut tosi paljon uusia harrastusideoita käsityöt ja korut. Saas nähdä miten into jatkuu…
Mutta nyt teetä pannuun ja iltapalaa pöytään.