D-vitamiini piristää

Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon D-vitamiinin suositusannoksista, ja moni asiantuntija onkin sitä mieltä, että suositukset ovat liian alhaiset. Minun on myönnettävä, että en ole koskaan aikaisemmin huolehtinut lisäravinteilla D-vitamiinin saannista. Terveysmessuilta Terveyssiskojen standilta ostin Dlux3000 D3-vitamiinisuihkeen, joka imeytyy nopeasti suun limakalvoilta. Suihke on ainoa D3-vitamiinivalmiste, joka on mikroemulsoitu. Mikroemulsoinnin myötä d-vitamiini imeytyy välittömästi.  Valitettavasti en tiedä tarkalleen mitä tuo ”mikroemulsointi” tarkoittaa, mutta tuotetta olen käyttänyt maanantaiaamusta 24.10. lähtien. Pari-kolme aamua on mennyt unohtaen suihkauttaa sitä. Minulla ei ole myöskään kokemusta tabletteina otettavasta D-vitamiinista, sen vaikutuksista tai imeytymisestä. Joka tapauksessa huomaan olevani edellissyksyihin ja pimeän aikakausiin verrattuna paljon pirteämpi ja energisempi. Aamut eivät tunnu tuhottoman vaikeilta ja pursun energiaa ja iloa miltein koko ajan. Aamuteetä ja aamutietokoneilut pyrin  nauttimaan kirkasvalon läheisyydessä. Sytytän sen aina kun muistan ja siitäkin on selvästi apua, vaikka fyysisesti valoa en näekkään.  Toissaperjantaina olin unitutkijan luennolla, joka muistutti meitä sokeita valon tärkeydestä, vaikka emme sitä näe. Monet meistä ovatkin pimeässä ja melatoniinin kannalta se ei ole hyvä asia, sillä illalla nukkumaan mennessä onkin sen vuorokauden melatoniinit käytetty ja nukkumisesta ei tule mitään. Koen, että kirkasvalo, D-vitamiini ovat piristäneet ja tuoneet lisäenergiaa, mutta auttavat rytmittämään myös vuorokausirytmiä ja kutakuinkin melatoniinin tuotanto tapahtuu ajallaan. Tosin olen nyt syksyllä syönyt kiltisti myös melatoniinia. Jauhemainen magnesiumsitraatti on varmistanut rauhalliset jalat ja nukkuminen on ollut laadukasta. Nyt tuo jauhe on kuitenkin loppu ja aamuviidestä pyörin sängyssä. Uni painoi silmiä, mutta jalat piti omia bileitään. Seittemän jälkeen nousin ylös touhuamaan. Nyt on tiskikone pyörinyt,  pyykkikone valmiina, joten ei muuta kuin vaatteet kuivumaan. Harmaakuonon kanssa käveltiin 55 minsan lenkki jälleen kotitietä etsien 😀   (10.50)  
  
Taannoinhan julkaistiin tutkimus, jonka mukaan vitamiinilisien syönti lisää mahdollisesti kuolleisuutta, tai ainakaan niiden syömisestä ei ole juurikaan hyötyä D-vitamiinia lukuun ottamatta. Ymmärtääkseni moni asiantuntija on arvostellut tutkimusta huonosti tehdyksi ja julkisuushakuiseksi. Itselleni tuli kieltämättä samanlainen fiilis, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Mielestäni vitamiini- ja hivenainelisillä ei tule korvata ruuasta saatavia ravintoaineita. Eli, ei sillä ajatuksella, että syönpä nyt näitä lisiä ja ruokailen muuten ravintoköyhää syötävää. Kyllä hyvinvointi lähtee hyvästä vitamiinipitoisesta ruuasta. Paljon kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja. Lisiä voi mielestäni käyttää nimenomaan lisänä tukemaan ja varmistamaan riittävä vitamiinin saanti. Viime aikoina olen pohtinut tosin lisien valmistusta. Monethan valmisteet ovat synteettisesti valmistettuja ja onko siten paras vaihtoehto. Nykyään markkinoilla myös luonnollisin mnetelmin valmistettuja lisiä. En ole asiaan perehtynyt, mutta kiinnostus asiaa kohtaan heräämässä/herännyt. Esim. jostain luin/kuulin b-vitamiinin valmistuksesta ja siitä, että siinä käytetään jotain… En muista enää mitä se oli, mutta jätti vastenmielisen tuntemuksen kutkuttelemaan mieleen. Ehkä jossain vaiheessa tutustun asiaan, koska mitä luonnollisemmassa muodossa saamme vitamiinit ja hivenaineet sen parempi. Olen alkanut suhtautumaan vähän epäillen myös ruoka-aineisiin mihin on lisätty vitamiineja esim. maitoon tuota tuiki tärkeää D-vitamiinia. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että maidosta sen käsittelyssä poistetaan/poistuu kaikki hyvä ja sitten niitä hyviksiä lisätään keinotekoisesti. Saattaa olla vähän mustavalkoisesti ajateltu, mutta…
Joka tapauksessa koen hyötyneeni D-vitamiinisuihkeesta. Suihkautan sitä suuhun yhden suihkauksen aamuisin. Maku on miellyttävä, ei lääkemäinen. Jos en ihan väärin muista yhdestä suihkauksesta saa D-vitamiinia 75 mikrorammaa ja suositus taitaa tällä hetkellä olla aikuiselle jotain 50 mikrogramman luokkaa. Suihkeesta sanotaankin sen olevan huippuvahva. Suosittelen lämpimästi aloittamaan talvikuukausiksi D-vitamiinilisän käytön. Se tekee hyvää hyvinvoinnille ja terveydelle, piristää ja energisoi.    

Pohdintaa vammaisuudesta ja blogistani arvontalupausta unohtamatta

Olen seuraillut jonkin aikaa blogini tilastoja, ja olen jäänyt pohtimaan niiden paikkaansa pitävyyttä. Nimittäin esim. postaukseni ” Pienenpieni historiikkini sokeudestani”(viidenneksi luetuin postaukseni) lukukerrat ovat pudonneet 46 kerrasta 44 kertaan. Miten se on selitettävissä, vai onko vaan Bloggerin oikkuja? Jos et ole tekstiä lukenut löydät sen heinäkuun postauksista ”11.7.2011, 10 kommenttia” ja aihe sattuu kiinnostamaan. Selkeästi luetuimpia postauksia ovat otoskleroosia käsittelevät kirjoitukset. Tilastojen kärkipaikkaa lukukerroissa pitää 319 lukukerralla ” Stressaava otoskleroosi
4.11.2010, 6 kommenttia”. Otoskleroosipostauksien väliin kiilaa 119 lukukerralla ” Opaskoira tuo reippautta liikkumiseen 6.2.2011, 5 kommenttia” Tilastoissa kolmantena lukukerroissa (82)  ” Otoskleroosi tuskaannuttaa
17.1.2011, 4 kommenttia”. Väliin kiilaa postauksia liittyen näkövammaani, blogiarvontaan ja yltääpä kymmenen sakkiin yksi luentopostauskin  ”hyvää yötä nukahtamisvaikeudet” -luennon satoa
20.9.2011, 2 kommenttia” sijoittuen 36 lukukerralla  kuudenneksi. Ja otoskleroosi kiinnostaa, sillä ” Odotettu ja pelätty leikkaus ja siitä toipuminen
4.4.2011” on luettu 31 kertaa ja sijoitus tällä hetkellä yhdeksäs. Sokkohistoriikki-postauksen lisäksi kiinnostusta on herättänyt myös näkövammaisuuteeni liittyvä kirjoitus ” Treeniä/urheilua minun sokkosilmin 17.9.2011, 7 kommenttia” (sijoitus 7.)
Kuten tilastoista voi päätellä erilaisuus kiinnostaa ihmisiä ja toivon todella, että olen pystynyt edes hivenen valottamaan vammaisen ihmisen elämää. Vammaisuus tuo omia haasteitaan, mutta toivottavasti olen onnistunut välittämään myös sitä tavallisempaa elämää, ja että vammastani huolimatta elän, koen, touhuan. Useasti vamma ei ole este, hidaste kylläkin. Ja totta kai se rajoittaa jonkin verran, mutta toisaalta antaa jotakin muuta tilalle. Joskus olen pohtinut millainen minusta olisi tullut, jos en olisikaan näkövammainen. On aika turhaa moisia miettiä, mutta miten paljon vammaisuus vaikuttaa ihmiseen, luonteeseen, elämäntapoihin jne. Olen kiltti, rauhallinen. Olisinko vammattomana erilainen? Mitä tekisin työkseni, olisiko minulla lapsia, koira tai muita lemmikkejä???  Nyt minulla on ihana opaskoira Harmaakuono, jota ei olisi elämässäni, jos näkisin. Tuskin olisin käynyt Sydneyssä, Qebeckissa, Sao Paolossa urheilumatkoilla, mutta osaisin ajatella itseni hoitotyössä näkevänäkin.
Usein kysytään olenko katkera näkövammaisuudestani ja monen yllätykseksi vastaan, en. Ei kannata myrkyttää katkeruudella elämäänsä. Minulla on paljon parempi olo ja elämä kun hyväksyn tosiasiat ja opettelen elämään vammani kanssa. Kaikille se ei ole helppoa ja sen hyväksymiseen voi mennä valtavasti aikaa. Asian kun saa läpi käydyksi, elämä helpottuu kummasti. Näin moni on todennut lopetettuaan taistelemisen tuulimyllyjä vastaan. Itse en muista paljoakaan taistelleeni vammaani vastaan. Olen hyväksynyt sen aika helpolla, mistä lie johtuu. Sokeutumista pelkäsin ja murehdin näköjäänteeni alkaessa heikentyä, mutta nopeasti uuteen tilanteeseen tottui. Kuulon heikentyessä pelkäsin paljon enemmän ja mietin miten siitä oikeasti selviydyn. Kuuroutuminen oli ja on todella pelottava ajatuskin ja tällä hetkellä en tiedä pystyisinkö siihen sopeutumaan. Toivottavasti asiaan ei tarvitse koskaan sen enempää perehtyä. Niin se vaan kuitenkin on, että vastaan on otettava se mitä elämä meille kullekin antaa ja ottaa.
Vammaisuus on monelle tabu. Siitä ei puhuta ja erilaisuutta pelätään. Valitettavasti vammainen henkilö saa osakseen säälittelyä tai ylenpalttista hehkutusta siitä, että on päässyt vaikkapa ravintolaan siiderille. Muistan opiskeluvuosilta erään baari-illan milloin naisten veskissä sain luennon aiheesta miten hienoa on kun olen tullut rentoutumaan, ja että miten vammainen ihminenkin voi vaihtaa vapaalle jne. Sellaista en oikein kestä, enkä sitä säälittelyäkään. Karvat nousee pystyyn välittömästi. Mahdollisimman normaali ja luonnollinen suhtautuminen on parasta, ja mielestäni on parempi kysyä, jos jokin asia mieltä askarruttaa. Tietämättömyyshän useimmiten ne ennakkoluulot ja epäluontevan suhtautumisen aiheuttaa. Ja siksipä ehkä vammaisten ihmistenkin pitäisi olla avoimempia ja omalta osaltaan pyrkiä hälventämään ennakkoluuloisuutta ja lisäämään tietoisuutta. Se ei ole helppoa etenkään jos itse ei ole vielä vammansa kanssa sinut. Enkä tarkoita sitäkään, että aina pitäisi jaksaa olla kertomassa vammaisen ihmisen elämästä tms. Kyllähän mekin haluamme unohtaa vammaisuutemme. Itse en jatkuvasti ajattele sokeuttani tai nyt kuulo-ongelmia. Elän niiden kanssa, mutta en ajattele niitä jatkuvasti. Ja siihen kai pitäisikin elämänhallinnassaan, itsensä hyväksymisessä, sopeutumisessa jokaisen päästä, tai ainakin siihen pyrkiä.
    
Mistä minut muistetaan esim. täällä blogien paljoudessa. Olen se näkövammainen/sokko Hepa, toivottavasti jotain muutakin. No otosklerootikko ainakin. Toivoisin kovasti ettei erilaisuuteni jätä varjoon arvomailmaa hyvinvoinnista, terveydestä, ravitsemuksesta, ruuasta ja elämästä yleensä. Ne kun on loppujenlopulta paljon tärkeämpiä asioita kuin vammaisuuteni. Haluaisin kuitenkin, että teidän lukijoiden olisi tulevaisuudessa ehkä helpompi kohdata vammainen henkilö ilman suuria ennakkoluuloja joita ehkä onnistun vähän karistamaan mielistänne. Eli, huomaatte haluan niin paljon… Haluan minusta jäävän mieleen muutakin kuin vammaisuuteni, mutta samalla avaan vammaisen ihmisen elämää haasteineen ja toivon sitä kautta mahdollisien ennakkoluulojen karisemista. Ja jos näistä kirjoituksista joku saa vertaistukea mikä sen hienompaa!!! Ja vaikka olen kirjoittanut jo otoskleroosileikkauksesta viime keväänä, kirjoitan seuraavastakin operaatiosta toipumisineen.
Tämän blogin kautta sain muuten haastattelupyynnön liittyen tuohon otoskleroosiin. Haastatteluni on Kauneus ja terveys-lehdessä numero 15, joka ilmestyy 24.11. Kyseessä on selviytyjä-tarina. Suostuin haastatteluun ennen kaikkea voidakseni antaa vertaistukea muille otosklerootikoille. Koin itse kovin hankalaksi löytää vertaistukea silloin kun pää oli täynnä pelkoja ja kysymyksiä. Ehkä kyseinen lehtijuttu ja tämä blogi voi auttaa jotakin lukijaani vertaistuen saamisessa. Ja minuun voi aina ottaa halutessaan yhteyttä. Yhteystietoni löydät kohdasta Ota yhteyttä.
Kyllä myös minulla on huonot hetkeni milloin sokeus vituttaa, kuulon alentuma ärsyttää. On myös niitä hetkiä milloin ei huvita olla vertaistuellinen tai vammaisuuden ennakkoluulojen hälventäjä. Ja siitä en tunne edes huonoa omaatuntoa ja pidän moisia fiiliksiä luonnollisina. Ne kuuluu elämääni, mutta onneksi eivät täytä sitä kovinkaan pahasti. Hyvät asiat, elämän hienoudet voittavat.  Ja elämän hienouksiin kuuluu tämä blogikirjoittaminen. Olen innostunut tästä kovasti, joten blogissani järjestetään arvonta heti kun lukijoita on 50 tai jokin postauksistani luetaan 500 kertaa. Lukijoita tällä hetkellä 26. Brego tervetuloa mukaan! Itse asiassa lukijoista löydän 24 nimeä ja silti ”lukijat”-kohdassa seisoo 26. Ilmeisesti lukijana voi olla myös niin ettei nimi näy. Nyt ilmeisesti minulla on kaksi sellaista, joten toivotan teidätkin tervetulleiksi lukemaan Hepan jorinoita.  Myös tuohon 500 lukukerran rajapyykkiin on matkaa paljon, mutta katsotaan kumpi täyttyy ensin 50 lukijaa vai 500 lukukertaa. Arvontahan voi olla vaikka viiden vuoden (siis, meinaanko kirjoittaa tätä muka vielä viisi vuotta???) päästä 😀 Jospa vähän aikasemmin… Viisi oli muuten maalipallossa vuosia pelinumeroni niin seura- kuin maajoukkueessakin, joten Viisi nollilla olkoon päivän numero 😀
 

Messufiilareita (outletExbo, Elma, metsä, kädentaito)

Eikös teistäkin kuulosta aika ihanalta lauantai-illan vietolta glögiä rakkaan kanssa kynttilöiden valossa??? Minusta ainakin, ainoa huono puoli on painonnoston mm-kisat ja niiden tv-lähetykset. Avokki ei malta pysyä telkkarin ääreltä poissa hetkeä pidempään, ja lähetys kestää vaatimattomat neljä tuntia. No luomuglögi tilkalla vodgaa maistui hyvältä, vaikka nuo kisat vei avokilta voiton. No onneksi ovat vain kerran vuodessa, mutta tämä on jo kuudes ilta 😀
No minulla on siis oikein hyvä syy tulla tänne kirjoittamaan postausta ja kertoa eilisestä. Nimittäin eilinenkin sujahti messuilla, tällä kertaa täällä Helsingissä  (ELMA-, Metsä-messut sekä Kädentaitotapahtuma, uutena mukana myös laatumerkkien myyntitapahtuma OutletExpo). Lauantaina ja sunnuntaina vielä messukeskusta täyttää Lemmikkimessut. Valitettavasti lemmikkejä ei vielä sielä ollut kun Aa:n kanssa siellä kiertelin.
OutletExbossa oli oikeasti hyviä tarjouksia ja pääsimme joulupukin apulaisiksi; veljieni lapsille löysin pitkähihaisen keijupyjaman, röllipyjaman sekä poronnahkaiset ihanan pehmeät ja lämpimän oloiset kintaat. Vielä pari lahjaa puuttuu. Mulla on hintaraja joululahjoihin, koska veljiä on neljä ja kaikilla 2-3 lasta, joten joulupukki on joutunut säännöstelemään hinnoittelua, jotta homma ei mene överiksi. Ja pukki muistuttaa myös, että muistaminen tärkeintä 😀 Avokille löysin meidän kihlajaispäivään lahjan. Hän käyttää paljon talvisaikaan pitkiä alusvaatteita ja kerrastoja. Itselleni ostin viime joulun jälkeen alennusmyynneistä merinovillaisen aluskerraston ja ei pakkanenkaan sen jälkeen tahtia haitannut. Nyt messuilta löysin samoja kerrastoja miehille ja todella edulliseen hintaan, joten avokki saa merinovillaisen kerraston kihlajaisvuosipäivänä. Viime vuonna ystäväni neuloi hänelle ihanan villapuseron. Kaksi vuotta sittenavokkia ilahdutin suolakivilampulla.
Takaisin messutunnelmaan 😀 Itselleni ostin nyt muodissa olevan tuubihuivin; pehmeänvillaisen tummansinisen lämmikkeen sekä ohuen tavallisen huivin, joka myöskin sininen. Olen aina ollut aika huono käyttämään huiveja ja kaulaliinoja, mutta tänä syksynä olen vähän niistä innostunut, joten katsotaan miten näiden uutuuksien käy. Veljen tyttärelle, joka täyttää 11 vuotta ostin lilat lintukorvikset, jotka on tehty laaserilla leikkaamalla. Itselleni löysin lasiset sinisävyiset korvikset. Mä rakastan lasikorjuja. Musta ne on jotenkin niin suloisia ja käteen hyväntuntuisia 😀 Nuo korvikset ostin oikeastaan siksi, kun Barcelonasta vastaavat ostettuani toinen on kadonnut, tippui syyskuisella shoppailukierroksella ja huomasin vasta kotimatkalla  Aa teki myös ostoksia pari Suomessa valmistettua paitaa, jopa puuvilla oli kudottu kotimaassa 😀 Huiveja, korviksia, siskon lapsille lahjoja.
Elma-puolella oli jonkin verran myynnissä ruokaa, ja olihan se ihanaa tukea lähi- ja luomuruuan tuottajija. Lappi oli hyvin esillä. Ostin Kitkan herkun savumuikkua, joka oli ihan sairaan hyvää, vaikka olikin säilykekalaa. Leipäjuusto lakkaomenahillolla vei kielen mennessään ja sitäkin herkkua oli pakko ostaa kotiin 😀 Maistelimme parin juustolan juustoja ja shoppasin erään luomutilan pisteestä viherherukkapaprikamarmeladia, joka sopii liharuokien tai juustojen seuraksi. Luomupuodissa oli mielettömän hyviä tarjouksia; smoohtiekset, jotka normikaupassa 3 e, nyt 50 senttiä tai euron. Kaksi pulloa vitosella luomuglögiä jne. Maistoimme muuten valion Aurinkoiset hedelmät –luomutuoremehua ja maistui todella hyvältä. Maistoimme saksalaisia luomukermajogurtteja ja juttelimme maistattaneen miehen kanssa. Meijeri, joka jogurtit valmistaa on Euroopan suurin luomumeijeri. Jogurtti oli hyvin samantyyppistä mitä Lidlistä löytyy, mutta luomuna. Kyseisiä tuotteita saa kuulemma niin K- kuin S-kaupoistakin. Heillä on myös maustamatonta rahkaa luomuna. Jogurtteja sai messuilla eurolla ja suosituin maku kuulemma oli siihen mennessä ollut kirsikka.     
Metsä-puolella oli paljon eri yhdistysten pisteitä, jotkut esitteli metsäkoneita, moottorisahoja, puun istutusta, lannotteita jne. Ei oikein mitään erityistä metsättömälle kulkijalle. Lavalla esiintyi nukketeatteri sekä Eini. Kädentaitotapahtumasta löysin timanttisen käsikäyttöisen veitsenterottajan. Sellainen puuttuu taloudesta ja veitset alkaa olla aika onnettomia, joten oli oikeasti tarpeellinen hankinta. Esillä oli paljon käsitöitä ja niihin tarvittavia välineitä; lankoja, askartelutarvikkeita, puutöitä, koruja, tauluja jne. Kädet alkoi olla täynnä tavaraa ja ostoksetkin painamaan, joten Kädentaitopuolen pääpiirteittäin kierrettyämme suuntasimme ruokakaupan kautta kotiin. Oli kyllä mukavat messut ja nuo todelliset messutarjoukset ilahdutti. Ja kun pääsen paikkaan missä tuottajia myymässä tuotteitaan tunnen oloni taivaalliseksi. On niin ihanaa ostaa heiltä itseltään suoraan, tukea heidän tuotantoaan! Ja joulumuorinakin oli kiva olla, kun löytyi kohtuu helposti ostettavat. Yritän aina veljien lapsille ostaa jotain käyttökelpoista. Ehkä olen vähän tylsä täti, mutta leluja ja krääsää saavat niin kauheasti aina synttäreillä ja jouluna, että sitä en halua tukea sen enempää. Noh, ehkä korut on krääsää, mutta toisaalta ehkä 11-vuotiaalle mieluinen lahja.
Uskoakseni tämän vuoden messut on nyt messuiltu Mielenterveysmessuja lukuun ottamatta(menemme kuuntelemaan sinne pari luentoa). Viimesen kuukauden aikana on kyllä messuja riittänyt ja rahaakin mennyt. Välillä oikein nolottaa miten paljon olenkin shoppaillut messuilla . Täälläkin minusta saa varmaan ihan kamalan tuhlaajanaisen vaikutelman, ja silti… vaikka ette ehkä usko en jotenkin suostu olemaan sellainen. Tuo lähi- ja luomuruoka saa kyllä mut vähän… ”hulluks” ja se näkyy ostoksissakin. Ja toisaalta en ole aikaisempina vuosina näin paljon käynytkään erilaisissa tapahtumissa. Oikeastaan tähän puoleentoistakuukauteen mahtuu
– Tikkurilan maalaismarkkinat
– Läheltä luomua-tapahtuma
– Terveys- ja kauneusmessut
– Kirja, musiikki, Ruoka & viinimessut
– Apuväline, koti ja hyvinvointimessut
– Elma, metsä, OutletExbo ja kädentaito-messut

Terveysmessuilla olen käynyt melkein joka vuosi nyt viimesten vuosien aikana. Kirja-messuilla viimeksi pari vuotta sitte, apuväline-messuilla taas neljä vuotta sitten kuten myös Tikkurilan maalaismarkkinoilla, ja tuo Läheltä-luomua –tapahtuma olikin mulle aivan uusi tuttavuus. Ja nyt nämä kaikki lyhyellä aikavälillä, vähemmästäkin tulee tuhlaajanaisen maine J

Ja on kyllä tunnustettava myös, että olen nauttinut tapahtumista suuresti. Olen saanut ostaa lähi- ja luomuruokaa, kuunnella hyviä terveysluentoja, kuulla livenä Nora Sinleriä ja Sofi Oksasta, maistella viinejä, kokeilla vatsalautaslaalomia, suoriutua tasapainoradasta ja toimia joulupukkina 😀
Tänään messuilun vastapainoksi lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkille. Teimme tunnin reippaan lenkin ehkä hivenen koleassa ja kosteassa säässä. Melkeinpä odotan pikkupakkasta, niin ilma kuivuisi eikä tuntuisi niin syväkylmältä. No luomuglögiä maistelimme tuossa jokin aika sitten ja rauhaisaa viikonloppua vietellään.
Minä levoton sielu vaan tahtoisin melkein koko ajan puuhailla jotain enkä vain oleskella. Jostain olen saanut aivan uutta energiaa, ei edes tuo marraskuun harmaus saa minua hidastamaan. En tiedä virkistääkö tuo d-vitamiini, jota olen Terveysmessuista alkaen syönyt. Syyskuisista masisfiiliksistä ei ole tietoakaan ja koko ajan vaan haluan paljon tekemistä ja kokemista. Ehkä on vähän alitajuntaistakin. Tiedän kohta korvaleikkauksen olevan ja sen jälkeen on rauhallisempaa elämää muutaman viikon ajan edessä. Jotenkin sitä mukamas nyt pitäisi ehtiä vaikka mitä, vaikka eipä tuo korvaoperaatio estä ihmisten tapaamisia senkin jälkeen. Kunhan nyt ei lähde hikilenkeille, tai johonkin hälypaikkoihin treffaileen ketään, niin eipä pitäisi olla hätää, jos vaan kaikki menee kuten viime kerrallakin.
Mutta, hei ne painonnostokisojen lähetykset loppu tältä illalta, joten…

Apuväline-messuilla Tampereella

Eilisaamuna mulla oli pitkästä aikaa herätys ennen seiskaa. Aikainen aamuherätys ehdottomasti kannatti, sillä vietin todella antoisan päivän. Lähdin Tampereelle apuväline, koti ja hyvinvointimessuille, jotka järjestetään joka toinen vuosi aina näin marraskuun alussa. Messuilla esitellään apuvälineuutuuksia, mutta siellä saa myös mahtavia elämyksiä. Liikuntamaassa voi kokeilla mm. pyörätuolisalibandyä, vatsalautaslaalomia, sokkopingistä, sokkona keilaamista, maalipalloa. Paikalla myös järjestöjä kuten esim. Vammaisurheilu Vau ry, Paralympiakomitea, Liikuntamaassa lajikokeilujen lisäksi oli mahdollisuus käydä läpi tasapainorata, kokeilla mobilisuunnistusta jne.
Koululaisryhmät valtasikin Liikuntamaan aamupäivästä, joten kiertelimme ensin apuvälinepuolella. Kävimme koneellisessa hieronnassa. Noh, ammattilaisena ehkä arvaattekin mielipiteeni moisesta. Samaisessa paikassa kokeilin vesityynyä, joka oli Kanadasta. Esittelijän mukaan loistava ja niskalle tukea antava tyyny. Olihan se miellyttävän, pehmoisen tuntuinen, mutta tukemisesta emme olleet samaa mieltä. Vastailimme Suomen Invalidien kyselyyn ja osallistuimme arvontaan, keräsimme mukaamme läjän eri yhdistysten lehtiä ja esitteitä. Kaverillani on pari avustettavaa, joten haimme myös nostolaitteista ja Ms-taudin kuntoutusjuttuihin liittyviä tietoja, tietoa turvapuhelinjärjestelmistä jne. Unikulman pisteestä ostin huuhteluainetta, joka tuo raikkautta esim. koiran pedin pesuun. Kaverillani on kyseistä tuotetta ja kolme koiraa, koki aineen hyväksi.
Näkövammaisten keskusliitto oli järjestänyt paikalle Pime Cafen. Siellä tarjoiltiin kahvia, teetä, mehua sekä pullaa. Ostokset maksettiin ulkopuolella, josta kahvilan tarjoilija otti meidät vastaan. Mullehan tässä ei ollut mitään outoa ja ihmeellistä, mutta seuralaisilleni senkin edestä. Menimme pimeään huoneeseen. Huoneesta tukittu pienimmätkin valonlähteet kuten valokatkasimien valot jne. Tarjoilijan opastamana haimme pullat. Itse otimme kertakäyttölautasen, servetin ja pullan. Tämän jälkeen meidät ohjattiin pöytään, jossa saimme itse kaataa kahvia tai teetä termareista, lisätä maidon ja sokerin.   Huomatkaa, osat olivat vaihtuneet. Olin itse ollut koko päivän opastettavana ja autettavana. Nyt autoinkin seuralaisiani ja selitin millaisessa pöydässä esim. olemme. Molemmat sanoivat, että tilaa oli vaikea hahmottaa ja sitä missä kukin meistä istuu.On vaikea tietää milloin puhutaan juuri minulle, onko tullut kuulluksi jne. Kun halusimme lähteä pois tarkoitus oli kutsua tarjoilija paikalle, kaverini kutsui ja sai vastauksen ”odota hetki”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Kutsuin ”Tarjoilija, kasettipöydän väkki haluaa lähteä pois”. Heti ilmestyi tarjoilija opastamaan. ”kasettipöytä” tuli siitä, että meille oli sisään tullessamme annettu kasetit, jotka oli tarjoilijoille merkkinä missä pöydässä on tilaa. Kaverini heti pohti, että kylläpä hän oli tyhmä kutsuessaan vain tarjoilijaa eikä ilmaissut lainkaan mistä pöydästä kutsuttiin. Tämä kaverini kävi muutenkin hyvin analyyttisiä keskusteluja itsensä kehittämisestä ja vammaisuuden avartumisesta.
Pimeydestä siirryimme Liikuntamaahan. Kävimme kokeilemassa vatsalautaslaalomia. Se oli hauskaa. Laudalle mentiin vatsalleen ja sitä liikutettiin antamalla käsillä vauhtia. Matka oli n. 10 metriä ja piti kiertää keilat. Kaverini antoi suuntia ja taisipa muutama keilakin siirtyä paikaltaan 😀 Edellisen kerran olen käynyt messuilla neljä vuotta sitten ja silloin kokeilin pyörätuolisalibandyä ja hauskaa oli. Tekee itsellekin tosi hyvää tutustua muiden vammaisryhmien lajeihin.
Menimme sellaisen tasapainohässäkkäradan läpi. En muista sen nimeä. Sitä voisi verrata pomppulinnaan, ilmaa pomppulinnan materiaalin sisällä. Radassa oli kaksi tunnelia, joissa oli erilaisia esteitä. Oli valtava möykky, jota piti kiivetä, oli renkaita joiden yli, läpi tai ali piti mennä, oli tiiviissä rykelmässä pylväitä joita piti väistellä jne. Välillä olin radalla turvallani, mutta mikäs siinä, pehmeää oli. Jälleen kaverini analysoi kovasti miten oppisi ohjaamaan paremmin.
Ja olihan se maalipallopisteessäkin käytävä ja otettava pallo käteen yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Heitin kolmasti ja kyllä se vähän sydämessä sykähti. Ei pääse mihinkään.  Ehkä se täytyy tammikuussa käydä kokeilemassa ihan pelitreeneissä miltä se ihan oikea pelaaminen tuntuu.
Käytiin myös Näkövammaisten apuvälinemyymälässä Aviriksessa. Kaverini halusi nähdä miten tietokonetta käytän. Juttelin henkilökunnan kanssa puhuvasta sykemittarista. Se on kuulemma nyt keskustelutasolla, joten ehkä vielä joskus siitäkin tulee oikeasti totta. Aviriksen pisteessä oli paljon näkemisen apuvälineitä ja sokkona toimimista helpottavia juttuja. Siellä pääsi ihmettelemään puhuvia vaakoja, mittareita tms. Varmasti mielenkiintoista sellaiselle, joka ei asian kanssa ole ollut tekemisissä. Tässä vaiheessa kun messuja on päivä jäljellä (huominen), taitaa olla vähän myöhäistä vinkata messuista menovinkkinä, mutta kahden vuoden päästä uusi mahdollisuus.
Kotona olin joskus kuuden pintaan ja ilta menikin aikalailla pelastusarmeijalle. Ei oikein jaksanut puuhailla mitään erityisempää. Kiva päivä kuitenkin. Tulin todella hyvälle mielelle. Muutaman tutunkin messuilla tapasin ohimennen. Olisi ollut hauskaa vaihtaa kuulumisia paremmalla ajalla, mutta toisella kertaa sitten.

Kiropraktikon rusauteltavana ja raakasuklaan valmistusta

Päivällä olin kiropraktikon käsittelyssä. Hoito noudatteli samaa kaavaa mitä ekalla kerrallakin. Lantio ei ollut niin vinossa kuin viimeksi. Tällä kerralla sain tarkemman infon missä ongelmakohdat ovat. Pahin on ehdottomasti niska ja etenkin sen oikea puoli. Jännitys kaularangan nikamien 1-4 välillä ja kaksi ylintä pahiten jumituksesta. Rintarangan puolelta taas ekat viis nikamaa jumissa, jonka jälkeen 2-3 joustavampaa/liikkuvampaa nikamaa ja rintarangan alaosassa jännityksiä. Jumia löytyy myös lannerangan alaosasta, ristiluun seudulta sekä Si-nivelistä, jotka hivenen kiertyneet lantion vinon asennon myötä.  Lihasjännitysten myötä hermotus heikkenee ja aivoille ei mene kunnolla viestiä virheasennosta  ja totumme siihen. Jännittyneissä lihaksissa yleensä myös lihasheikkoutta. Kiropraktiikalla vaikutetaan juurikin tuohon hermotukseen ja hermotuksen reakoimiseen.  Nivelet vapautuvat ja saavat liiketilaa ja aineenvaihdunta kohenee. Kehon jännitystilat vaikuttavat myös stressihormoonitoimintaan nostaen stressihormoonien tasoa, joka taas heikentää mm. yöunia. Viimeisen viikon aikana olen nukkunut paljon paremmin ja rauhallisemmin kuin aikoihin. Tosin vaihdoin magnesiumtabletit magnesiumsidraattiin, joka on jauhemaisena. Ja olen hehkuttanut vaihdosta unohtaen kokonaan kiropraktiikkahoidon vaikutukset. Hyvä muistutus omaa työtänikin ajatellen. Kyllähän tiedän tuon stressihormoonien nousun ja miten se vaikuttaa, mutta eihän sitä nyt omalla kohdallaan tietenkään voi ajatella niin olevan. Monesti kuulen omilta asiakkailtanikin siitä miten hoidon jälkeen unen laatu on parantunut huimasti, tai kuinka unta olikin riittänyt kellon ympäri. Lihakset olivat rennommat ja kroppa stressittömämpi. Upea fiilis, nyt tiedän sen myös omakohtaisesti.
Jatkossa hoitoajat lyhenevät 10-15 minuuttiin, ja jos tulee tarvetta enempi keskustella/kysellä varataan pidempiä aikoja tarvittaessa. Seuraava hoitokerta meni kahden viikon päähän, koska kiropraktikko on ens viikon koulutuksessa.
Terveysmessuilta ostin Cocovin raakasuklaa valmistuspaketin ja alkuillasta päätin kokeilla mitä suklaan valmistuksesta tulee. Paketista löytyi pussi raakaa kaakaojauhetta, purkki kaakaovoita, purkki agave siirappia, Goji-marjoja ja 20 muovista muottia. Niistä mulle tulee mieleen lääkeannoskupit. Ensiksi laitoin kaakaovoin kuppiin. Voihin oli sekoitettu valmiiksi kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Kun kaakaovoi oli sulanut nestemäiseksi lisäsin siirapin. Sekoitin ja laitoin joukkoon kuivatut goji-marjat ja kaakaojauheen, johon oli lisätty Lucuma-jauhetta ja Himalajan suolaa. Sekoitettua aineet hyvin keskenään suklaamassaksi laitoin sitä annoskuppeihin. Massaa riitti 14 muottiin, joten taisin tehdä ehkä hiukan liian isoja herkkuja. Noh herkut jääkaappiin kovettumaan.

Iltateen yhteydessä maistoimme yhdet suklaat ja heräsi kysymyksen kysymys, nimittäin (nyt saa nauraa) miten ihmeessä suklaan saa irti muotista? Ei keksitty muuta kuin ottaa pikkulusikka kauniiseen käteen ja tonkia herkku sillä suuhun. Ei mitenkään kovin esteettistä, pikemminkin aika prutaalia toimintaa. No olimme sentään kahdestaan paikalla 😀 Suklaa oli joka tapauksessa hyvää ja heräsi ajatus näin joulun alla ihmisten muistamisesta itse tehdyllä suklaalla, mutta en halua antaa suklaata muoteissaan vaan kauniisti aseteltuina tms. Että neuvokaahan hyvät Blogisiskot tyhmää Hepaa! Ja voisihan olla mukavaa tarjota vieraille joskus myöskin tuota herkkua, mutta ei ehkä sekään olisi kivaa lääkekupin näköisistä ja oloisista muoteista.

Joka tapauksessa suklaan valmistus oli paljon helpompaa mitä luulin. No tuo olikin valmispaketti, josta tarvitsi vaan ainekset sotkea massaksi ja laittaa muotteihin. Ei tarvinnut miettiä mitä ainesta tulee minkäkin verran. Voisikin olla hauskaa tehdä suklaata joskus ihan alusta alkaen. Reseptejä varmasti löytyy täältä netin syövereistä.

Siis sillain, että ostaa raaka-aineet erillisinä ja varioi niitä ohjeiden mukaan. Mietin jo millaistakohan tulisi, jos laittaisi karpalo- tai tyrnijauhoa sekaan, tai pähkinöitä, manteleita tms. Nuo tuli ekaks mieleen ehkä siksi kun niitä sattuu tälläkin hetkellä kaapeista löytymään.

Meillä on englantia puhuva lämpömittari ja se ilmoittaa aina kun lämpötila tippuu alle nollan tai nousee yli 38 asteen. En tiedä onko pakkasasteissa jokin lukema minkä se ilmoittaa. Toiminnon saa kyllä pois päältäkin ja niinä aikoina se onkin melkein sammutettava kun lämpötila pyörii nollan molemmin puolin. Ei välttämättä ole kiva herätä yössä useampaan kertaan lämpömittarin jutteluun. Tuo on naisääni ja se ilmoittaa lämpötilan kolmeen kertaan ja aina sisä että ulkolämpötilan. Litannia kestää siten yllättävän kauan. Tänään mentiin pakkaselle jo kahdeksan jälkeen ja käydessäni Harmaakuonon kanssa iltajaloittelulla tuntuikin viileältä. Toisaalta nautin pikkupakkasesta, sillä se jotenkin piristää, virkistää mieltä. Olen kyllä viime aikoina ollut muutenkin aikas hyvällä mielellä, vaikka on ollutkin harmaita matalapaineen täyteisiä päiviä. En tiedä alkaako D-vitamiini vaikuttamaan. Olen syönyt sitä nyt kolmatta viikkoa ja aion kyllä ehdottomasti jatkaa koko talven yli.

”Kallon poraus”;korvaleikkaus siirtyy :(

Vaikka ollaan jo keskiviikon puolella haluan vielä ennen pehkuun siirtymistä kirjoittaa tämän postauksen(niin kuin päivällä ei ehtis). No ilta vierähti Terveysillassa, jossa Tommi Sundqvist kertoi miten luonnollinen ravitsemus on auttanut häntä suolistosairaudessaan. Nykyisin ei joudu käyttämään lääkitystä laisinkaan ja vielä muutamia vuosia sitten mies oli todella huonossa kunnossa epäonnistuneen suolistoleikkauksen jälkeen. 
Tommin osuuden jälkeen Jaakko Halmetoja jatkoi alkuperäisestä jaluonnollisesta ravitsemuksesta korostaen ennen kaikkea laatua siinä mitä eniten syömme. Muistutti myös bagteerien tärkeydestä. Nuorella miehellä tuntui olevan valtavasti tietoa ja asialleen omistautumista. Tauon jälkeen Christer Sundqvist jakoi omia terveys- ja ravintovinkkejään. Väliin kuulimme pianistin musisointia. Christerkin korosti ruuan laatua ja lisäaineettomuutta. Terveysillan antiin varmastikin palaan ihan omalla postauksella aikanaan, viimeistään sairaslomani kuluessa. Ja tästä päästäänkin aiheeseen minkä halusin tulla vielä yösydännä teille kertomaan. Nimittäin tänään saapui Hussilta kirje, jossa ilmoitettiin korvaleikkaukseni ajankohdan siirtymisestä. Senhän piti olla 24. päivä, mutta onkin viikkoa myöhemmin 1. joulukuuta lääkärin aikataulumuutoksien vuoksi. Noh, eipä sille mitään voi! Harmittaa vaan kun olen ehtinyt asiakkaiden kanssa sopimaan hoitoajoista jouluviikolle jne. Nyt joudun ne perumaan ja rytmittämään asiat uudelleen. No onneksi leikkaus ei kuitenkaan viivästy tuota pidempään.
Kuten taisin viime postauksessa kirjoittaa, vielä ei jännitä erityisemmin. Pitää paikkaansa. Suorastaan odotan toimenpidettä, koska sen jälkeen suurella todennäköisyydellä kuulo kohenee myös oikeassa korvassa. Jos kuljen opastuksessa, normaalisti kävelen mieluiten oppaan vasemmalla puolella pitäen hänestä oikealla kädellä kiinni. Nyt tuon oikean korvan huonon kuulon vuoksi kuulemisen kannalta on parempi olla oppaan oikealla puolella. Kuulee huomattavasti paremmin. Tällä on merkitystä erityisesti häliseviss’ä paikoissa. Toinen missä oikean korvan heikkokuulo häiritsee/ärsyttää on opaskoiran kanssa liikuttaessa ihmisen mukana ollessa. Ns. peesari kävelee yleensä koirakosta katsottuna takaoikealla ja se on tällä hetkellä ehkä se heikoin kuuloalue minulle. No onneksi ei ole ollut nyt harjoteltavia reittejä tms, mutta esim. avokin kanssa lenkkeillessä homma häiritsee todella. Avokilla vielä matala ja hiljainen ääni, joten keskustelu on välillä aika hupaisaa. Että miksi sitten ihminen kävelee opaskoiran kanssa liikuttaessa siellä takaoikealla? Noh, tarkoitus on ettei se ihminen häiritse koiran työntekoa, eikä koira ottaisi siitä näkevästä liikaa tukea päätöksilleen. En oikein osaa asiaa paremmin selittää.
Joka tapauksessa odotan kovasti leikkausta ja helpotusta moiseen asiaan. Toiveet on korkealla, silti yritän olla realistinen ja jalat maassa muistaen kaiken olevan mahdollista. Ja ihan pakko tunnustaa myös, että fyysisesti kaipaan maalipalloa joskus ja olenkin miettinyt pitäisikö vuoden vaihteen jälkeen käydä kokeilemassa miltä pelaaminen lähes vuoden tauon jälkeen tuntuu. Asiaa täytyy mutustella ja makustella, mutta tuolla jossain kutittelee hivenen. Aika näyttää mitä sille kutinalle tapahtuu 😀

Allekirjoita adressi vapaan viestinnän ja itsehoidon puolesta

En ole mikään fanaattinen superfoodaaja, mutta mielestäni on väärin, jos luontaistuotteiden hyödyistä ei saisi jatkossa kuluttajalle kertoa jne. Tämä kun koskisi niin paljon muutakin kuin superruokaa.  Tämä adressi on tänään pyörinyt Facebookissa ja äsken kävin itsekin sen allekirjoittamassa. Jos koet asian yhtään tärkeäksi itsellesi tai läheisellesi, allekirjoita sinäkin!
Adressin teksti
”Superfood
Allekirjoita Adressi vapaan viestinnän ja itsehoidon puolesta

SUOMALAISTEN KANSALAISOIKEUDET OVAT VAARASSA

Viranomaiset ovat rajoittamassa terveysviestintää ja
rohdosvalmisteiden vapaata myyntiä Suomessa

Suomea uhkaa terveysviestinnän kieltolaki. Kuluttajille ei saa enää
kertoa vapaasti ravintolisien ja ruoka-aineiden positiivista
terveysvaikutuksista, vaikka ne ovat todellisia. Evira on kieltänyt
tavallisten ihmisten, julkisuuden henkilöiden ja urheilijoiden käytön
ravintolisämainoksissa, vaikka he olisivat saaneet niistä apua.

Sanan SUPERFOOD käyttö tullaan kieltämään terveystuotteiden
yhteydessä. SUPERFOOD sana on positiivinen ilmaisu ruoka-aineista,
joissa on erityisen paljon terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Superfood on herättänyt myös nuorisomme kiinnostumaan ravinnon
terveysvaikutuksista.

Uhkana on, että suuri osa rohdosvalmisteita poistuu vapaasta
myynnistä, apteekki tuotteiksi. Suomalaisten 50- vuotta suosima
Auringonhattu (Punahattu) on myös vaarassa poistua Terveyskauppojen
valikoimista, vaikka rohdosvalmisteiden paras asiantuntemus on
Terveyskaupoissa.

Vetoamme;

että kansanedustajat selvittävät, ovatko Eviran terveysviestinnän
tulkinnat linjassa alkuperäisen EU asetuksen kanssa?

Rikkovatko Eviran linjaukset kansalaisten sananvapautta,
itsemääräämisoikeutta ja valinnan vapautta?

Johtaako viranomaisten toiminta kansanperinteen ja muun
kokemusperäisen tiedon katoamisen Suomesta?

Miten viranomaiset aikovat pitää sairauskulut kurissa, jos
ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta ei saa enää vapaasti puhua ja
kirjoittaa, onko sen seurauksia mietitty kansantaloudellisesti?

Terveyskaupoissa on laaja tietämys ennaltaehkäisevästä
terveydenhoidosta, suurella osalla on yliopistotason ammatillinen
koulutus, joka jää hyödyntämättä, jos Evira ei muuta linjauksiaan.

KOKOONNUMME keskiviikkona 16.11.2011 klo 8.30

Eduskuntatalon eteen luovuttamaan kansanedustajille tämän
selvityspyynnön.

Lähde mukaan puolustamaan kansalaisoikeuksia!

Adressin on laatinut Suomen Luontaisterveyden Liitto ry. (SLTL)

Pj Merja Lindström

Liity SLTL Liiton jäseneksi, yhdessä olemme vahvempia puolustamaan
kansalaisoikeuksia.
http://www.luontaisterveys.info/jaseneksi.htm

Läppärin kotiin paluu ja metkutteleva Harmaakuono

Mun läppäri kotiutui eilen. Ystäväpariskunta vietti täällä koko iltapäivän ja alkuillan. Täällä piti vielä asentaa pistenäyttö, tulostin, sähköposti, langaton verkko jne. Pistenäytön ryökäle ei meinannut olla yhteistyöhaluinen, joten sen kanssa sai taistella tuntitolkulla. Kiitos ystävälle, että jaksoi moisen urakan. Tosin mukana taisi olla myös ammattiylpeyttä ja päättäväisyyttä, että homman on toimittava. Ja iltapäivän mittaan hieroimme myös vieraamme, joten ei aika ihan koko aikaa tietokoneella mennyt. Joka tapauksessa nyt tää taas toimii ja voin palailla tänne blogimailmaankin lukemaan ja kommentoimaan, ja luultavasti myös postaamaan itsekin aktiivisemmin.
Kiintolevyhän se oli paskana, joten tähän jouduttiin vaihtamaan uus kiintolevy. Eilisiltana istuin tässä tutkaillen mitä kaikkea menetin ja mitä taas en. Valitettavasti menetin lähinnä tunnesyistä tärkeitä tiedostoja kuten äänikuvat Sydneyn paralympialaismatkasta. Ne harmittaa ihan vietävästi, mutta onneksi säilyi esim. luentomateriaalit, viimeisimpien matkojen äänikuvat jne. Sähköposti tuhoutui täysin, joten ihmisten osotteet tms. katosi, mutta ne nyt onneksi saa takaisin. Parasta kuitenkin, nyt läppäri toimii (ihanaa) ja olen täällä taas 😀
Viime maanantaina hivenen vedin lokakuuta yhteen ja se ei valitettavasti mitään ilahduttavaa luettavaa ollut. Noh, nyt marraskuun alusta olen vähän aktivoitunut ja saanut JOPA kolme liikuntasuoritusta. Lauantain liikuntasuoritukseen sain kunnon pidennyksen Harmaakuonon ottaessa ohjat käyttöönsä 😀 Lähdimme kiertämään tuota tuttua lenkkiä ja sieltä palasimme kotoa vähän matkan päässä olevaa tietä pitkin. Päätin, että kävellään tien päähän ja kierretään oikean kautta kotikulmille. Harmaakuono päättäväisesti kääntyi vasemmalle. Ajattelin, että voimme tehdä sieltä kautta pidennyksen. Noh, kävelimme jonkin matkaa ja vasemmalta löytyi tie kuten pitikin, mutta kas perkule, ei se sitten ollutkaan se tie mitä luulin. Ja siitä se sitten alkoi, Harmaakuono pyöritti mua n. kilsan päässä kotoa, ja ilmeisesti samoja katuja pitkin. Yritin eräältä naiselta kysyä apua, mutta hän otti nopeammat askeleet käyttöön ja häipyi L Noh, ei muuta kuin matka jatkui. Yritin ymmärtää missä olin, mutta olin jo niin pyöritetty, että en tiennyt. Lopulta vastaan tuli ystävällinen koiran ulkoiluttaja ja sain tietää millä tiellä olin ja vielä senkin kummassa päässä. Noh, totta kai kodistamme katsottuna siellä kauimmaisessa päässä 😀 Nyt oli kuitenkin suunta mihin lähteä ja tieto mitä pitää koiran löytää. Ja kyllähän se oikea tiekin lopulta löytyi ja poika toi kotiin. Vajaan tunnin lenkistä tuli kahden tunnin mittainen, joten Harmaakuono huolehti meikäläisen ulkoilutuksesta 😀 Kotona tee maistui hyvältä 🙂
No nyt ehkä ihmettelette, että häh, voiko opaskoira toimia noin? Kyllä se vaan voi… Tosin Harmaakuono on tehnyt tuota tosi vähän. Ollaan täällä asuttu miltein kolme vuotta ja tämä oli eka kerta. Nuorilla koirakoilla tuota sattuu enemmän yhteistyön alkuvaiheessa, luottamus kun puolin ja toisin ei ole vielä ihan priimaa. Nämä metkut taitaa taas olla näitä vanhan koiran metkuja. Avokki tosin epäili herran osottaneen mieltään, kun aamuruoka oli kooltaan pieni. Noh, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tällaista velmuamista on ollut vähän havaittavissa. Jos teemme tuon lenkin ja en halua toiselle kierrokselle poika vie usein ohi tiestä mistä päästään suoraan meille. Tuo sen sijaan tuolta mistä nytkin tulimme ja jatkoimme vaan sen tien päähän. Ollaan vähän ihmetelty, että mikä on kun suoraan kotiin ei voi tulla.
Lauantaina valmistimme pitsaa. Siitä tulikin muhkea ja paljon täytettä. Pekonia, kanaa, juustoa ja ananasta, pohjaan tomaattipyrettä. Avokki oli innoissaan, niin herkullista se oli. Olihan se toki paljon parempaa kuin kaupan valmisversiot tai edes valmispohjaan tehdyt, mutta kyllä mun on tunnustettava ettei pitsa ole mulle mikään erityinen herkku. Eilen söinkin falafeleja tomattikastikkeella ja hyvää oli. Avokki veti pitsan loppuun. Tänään se valmisti hirvikäristystä säilykkeestä ja keitettyjä perunoita mun ahertaessa töiden merkeissä. Hassu viikko, kaikki asiakkaat osui tälle päivälle. Tokihan puhelin voi vielä soida, mutta tällä tietoa näin. Noh, huomenna illasta menen taas luennolle ja torstaina Tampereelle Apuvälinemessuille, jos työkalenteri pysyy tyhjänä. Työt menee kuitenkin tällä hetkellä etusijalle, koska reilun parin viikon päästä alkaa sitten sairasloma korvaoperaation jälkeen. Jännää, siihen on se reilu kaksi viikkoa ja ei oikeastaan jännitä vielä yhtään. Noh, nyt tiedän mitä siellä tapahtuu ja miltä se kaikki tuntuu. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kuin keväälläkin.
  

Kiropraktiikkahoitosarjan aloitus + kuulumisia

Mulla oli heti aamulla 9.20 aika ekaan kiropraktiikkahoitoon, ja voin sanoa ensikosketuksen tuohon hoitomenetelmään olleen positiivinen. Oli mielettömän hienoa kun hoitaja kertoi koko ajan mitä tekee ja millaisia löydöksiä löysi. Sanallisen haastattelun jälkeen katsottiin mun asentoa seisoma-asennossa ja lantion kallistuma ja vasemman hartian laskeuma olivat selkeitä löydöksiä. Pää on hivenen työntynyt eteenpäin. Tämän jälkeen lantion asentoa tunnusteltiin istuma-asennossa. Istuin hoitopöydän reunalla siten, että jalat ylttyivät lattiaan. Tutkinta jatkui vatsamakuulta ja todettiin oikean jalan olevan valheellisesti vasempaa pidempi johtuen lantion vinosta asennosta. Vasemman pakaran yläosa oli tiukka ja oikealla alempana vielä tiukempaa. Selkärangassa rintarangan yläosassa oli tiukkaa ja niska kaikkein pahin. Aluksi hoitaja hoiti alaselkää tullen ylemmäksi. Hoitopöydässä on levyjä joita liikuttelemalla (lasku ja nosto) tehostetaan liikettä. Itse liike oli pieni, mutta nopea. Kylkimakuulla jatkettiin liikuttelua, jonka jälkeen selinmakuulla välillä istumaan nousten homma jatkui. Rintarangasta kuului mahtava rutina. Niskan alueella hoitaja näytti ensin liikkeen ennen kuin teki sen. Se oli pieni sivuttaisliike ja ai mikä rutina taas kävikään. Rutina ei tule luista, nikamista, nivelistä, jänteistä vaan ilmakuplista. Niskan liikkuvuus parani ja tunsin miten niskaan ja selkään levisi lämpö. Vielä käännyin vatsalleni ja rintarankaa aktivoitiin aktivaattorilla, jonkinlainen täristin. En tajunnut pyytää näyttämään laitetta. Rankaan tuli joustavuutta ja liikettä. Lopuksi vielä katsottiin ryhtiä seisten ja nyt lantio oli suorassa ja vasen hartia noussut ylemmäksi. Hoitaja sanoi kuitenkin, että lihakseni vetävät minut takaisin osittain ainakin virheasentoon. Ensikerralla jatketaan hoitoa tuntemuksieni mukaan.

Kokemus oli miellyttävä eikä ollenkaan niin raisu kuin etukäteen ajattelin. Sanoinkin hoitajalle siitä. Hän totesi, että voimaakin voidaan käyttää, mutta jos vähempikin riittää, miksi säikäyttää ihminen pois. Näinpä! Ens keskiviikkona menen uudestaan. Olo on ollut tänään aika väsynyt, tosin nukuin aika huonosti viime yön ja tuo matalapaineinen sää harmaine pilvimattoineen ei ainakaan oloa piristä. Aavistuksen kotiuduttuani kärsin päänsärystä ja rangassani tunnen, että jotain tänään on tapahtunut, mutta esim. avokin hieronnan jälkeen olen paljon hellemmässä kunnossa. 😀 Odotan mielenkiinnolla tulevia hoitokertoja ja uskon oppivani omasta kehostani jotain lisää, ja myös tämä hoitojakso antanee myös ammatillisesti paljon.

Jokunen viikko sitten kyselin Facebookissa, että olisiko vapaaehtoisia ääneen lukijoita ja vielä niin, että luku tallentuu. Sain kolmelta kaverilta myöntävän vastauksen, josta olen erittäin iloinen ja kiitollinen. Viime viikonlopun aikana eräs ystäväni luki nauhalle Terveysmessuilta esitteitä ja lehdistä artikkeleita, ruokaohjeita tms. Tänään pötkötin sohvalla juttuja kuunnellen. En aikaisemmin ole törmännytkään Toiminnallisen lääketieteen lehteen Näkökulma, mutta oli positiivinen löytö ja mielenkiintoisia juttuja. Nyt kiinnostaisikin kuinka usein lehti ilmestyy. Artikkeleissa oli mm. juttua aliravitsemuksesta ja kaksi erilaista tarinaa elämäntaparemonteista ja miten oikeanlainen ravinto on tuonut terveyttä ja hyvinvointia. Lääkäri Kaarlo Jaakkola oksidanttiklinikalta mainittiin useampaan kertaan. Mitä olen aikaisemminkin fuktionaalisesta lääketieteestä lukenut ja kuullut kokemuksia olen ymmärtänyt sen olevan perinteiseen Länsimaalaiseen lääketieteeseen verrattuna paljon laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa. Todella mielenkiintoinen lähestymistapa ja monista tarinoista päätellen myös erittäin toimiva. Yhdessä artikkelissa kerrottiin mm. naisesta, jolla oli ilmeisestikin elohopeamyrkytys hammaslääkärissä käynnin
seurauksena. Nainen oireili pahasti ja häntä pidettiin lähinnä luulosairaana kunnes pääsi oksidanttiklinikalle, jossa hänen tarinansa kuunneltiin, otettiin tarvittavat kokeet ja oikea hoito löytyi. Nainen on nyt iloinen, energinen saatuaan terveytensä takaisin.

Fysi-lehdestä oli myös pari kiintoisaa artikkelia. Kerrottiin miehestä, joka kärsi yli kymmenen vuotta kovista jalkakivuista. Lopulta hän sai tahtonsa läpi ja jalat amputoitiin polvesta alaspäin. Nyt tämä mies viettää kivutonta ja särkylääkkeetöntä elämää. Kaisa Leka sarjakuvapiirtäjä kertoo myös oman tarinansa, miten amputaation jälkeen kivut loppui ja nyt hän voi pyöräillä, lenkkeillä, toteuttaa niitä asioita mitä haluaa. Aikaisemmin kun kaupassa käyntikin oli tuskaa. Molemmissa jutuissa puhuttiin paljon fysioterapian tärkeydestä ja merkityksestä kuntoutuksessa. Etenkin Turon tarina kosketti syvältä. En pysty kuvittelemaan kipua, niin kovaa kipua, että ihminen menee sikiöasentoon ja vaan kärsii kunnes kohtaus menee ohi. Olen iloinen hänen kivuttomasta elämästä. On mahtavaa, että nykyään se on mahdollista.

Eilisilta vierähti Eläinlääkäri-illassa, josta vinkkasin täälläkin. Pari tuntia meni nopeasti eläinlääkäreiden vastaillessa kysymyksiin. Kysymyksiä heille etukäteen kootessani mietin niitä olleen aika vähän, mutta ei niitä samaan iltaan yhtään enempää olisi tarvinnut olla. Pari tuntia jaksaa hyvin kuunnella, mutta sitten kaipaisi jo ainakin pienen tauon. Facebookissa kyseltiin kirjoitanko illasta oman postauksen. Muistiinpanot on, joten mahdollista se on.
Eihän tämä blogi ole tosin mikään koirablogi, mutta terveyttä käsitellään ja ravintoasioita, joten miksipä ei myös rakkaiden karvakuonojemmekin. Nuo ”aineisto”postaukset teen tosin vasta kun saan rakkaan läppärini takaisin käyttöön.

Mulle tulee Ruohonjuuren uutiskirje ja siinä mainostettiin Jaakko Halmetojan luentoa Totuus suklaasta, joka on 28.11 hotelli Arthurissa Helsingissä klo 18.00 alkaen. Olen etsiskellyt luennolle kaveria, mutta huonolta näyttää. Kuulemma Suklaaluennot ovat suosittuja ja paikat täyttyvät nopeasti, joten jos kaveria ei lähipäivinä löydy, joutunen hylkäämään ajatuksen luennolle menemisestä, valitettavasti.

Lauantaina päivä alkoi töiden merkeissä. Mulla oli kolme asiakasta ja niiden jälkeen lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkkeilemään. Käveltiin yli kaksi tuntia, kilometrejä taittui kymmenisen. Oli ihana fiilis syysaurinko vielä vähän lämmitti meitä. Vasta loppumatkasta Harmaakuono väsyi ja viimenen puoli tuntia tultiinkin rauhalliseen koiran päättämää vauhtia. Päivä jatkui ystäväpariskunnan vierailulla. He karppaavat, joten kahviherkkuina pähkinöitä, kaalisipsejä ja luomusuklaata pieni levy 😀 Viis tuntia hujahti rupatellen. Kaikki ollaan hierojia, joten juttua riitti myös ammatillisista jutuista. Mukavan vierastuokion jälkeen istuimme kynttilän valossa maistellen viiniä ja juustoja.Messuilta ostamani Zettar oli ihanaa kuten myös luomufeta.

Sunnuntaiateriamme koostui tällä kertaa jauhelihamurekkeesta ja perunamuussista. Rehellisesti sanottuna mua vähän jännitti miten mureke onnistuu, miten saan jauhelihan sekoittumaan hyvin korppujauhoihin ja kermaan. Munat oli loppuneet eikä jaksettu kauppaan. Mutta kyllä ruoka ihan onnistui ja hyvää tuli. Bataatin lisääminen perunamuusiin ei ollut ehkä ihan paras idea. Sitä olisi pitänyt laittaa vain vähän. Muussista tuli ihan liian makeaa.

Miniyhteenveto lokakuulta

Ei voi muuta sanoa kuin voi plaaah ja plääh!!! Luin kuukausi sitten postaamani yhteenvedon syyskuulta ja tavotteet lokakuulle. Ollaan ihan rehellisiä ja todetaan tavotteiden jääneen aika kauas. Ei tullut yli 25 liikuntatuntia, ei yli 20 liikuntahaasteeseen laskettavaa liikuntasuoritusta, en paina alle 67.5 kg jne. Eli, pitäisikö sanoa vituralleen meni. Ei ole edes oikein mitään syytä. Alkukuusta viikko vierähti flunssaillen ja liikuntasuoritteet jäi vähiin. Kolme päivää meni messuillessa, kaksi kokoustellessa, yksi retkellä koirauimalaan, pari markkinoille… Ja liikuntasuoritteet jäi alle kymmeneen. Messuilla tosin kävelyä yms. tuli paljon kuten Tikkurilan maalaismarkkinoillakin. En vaan osaa niitä liikuntahaasteeseen laittaa, vaikka hyötyliikuntaa onkin 😀

Paino oli tänään sama kuin 30.9, eli tuon 68.7 kg. Hyvä asia on se, että nousua ei ole tapahtunut ja koko kuukausi ollaan pysytty alle 69 kilossa ja tämä pieni nousu johtunee kuukautisista, jotka tänään ehdottomasti pahimmillaan.

Mutta, nyt on lokakuu taakse jäänyttä elämää eikä pidä lannistua vaan reippain mielin liikuntahaastetta jatkamaan. Marraskuun 24. päivä leikataan oikea korva, mutta aikaa on kolme ja puoli viikkoa nauttia liikunnan riemuista, joten… Täytyyhän liikuntahaasteeseen saada se 15 merkintää ennen operaatiota!!! Painotavoite on varmastikin tuo sama, eli alle 67.5 kilon olisi syytä päästä. Ja eihän leikkauksenkaan jälkeen liikunta kokonaan lopu, mutta muutama viikko menee rauhallisemmin.

Että potkikaahan mua Blogisiskot oikein kunnolla!!! Ja nyt tämä laiskimus painuu avokin viereen maate, jotta aamulla lenkkeily maistuu!!!