Julkaistu

Pari koira-aiheista vinkkiä :D

Ennen vinkkauksia haluan toivottaa uuden lukijani tervetulleeksi mukaan Hepan matkaan 😀 Joten, mukavaa Joanna kun olet löytänyt tänne ja jäänyt paikalle!

Viime viikolla ykköseltä lähetettävä Puoli seitsemän-ohjelma seurasi miten Kaisa Penttilän elämä muuttui Sepi-nimisen opaskoiran myötä. Tiistain pätkässä Kaisa liikenteessä ja keskiviikkona studiossa Sepin kanssa haastateltavina.

Ti 25.10: http://areena.yle.fi/video/1319559699854

ja ke 26.10: http://areena.yle.fi/video/1319646393130

Ja te joita kiinnostaa koirien terveydenhuoltoon liittyvät asiat, vinkkaan tulevana tiistaina järjestettävästä tapahtumasta. Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerho järjestää eläinlääkäri-illan, joka nettiradioidaan. Eläinlääkärit Merja Dahlbom ja Lena Lind vastaavat kysymyksiin. Olen ennakkoon saanut kysymyksiä lääkäreille lähetettäväksi ja tämän lisäksi paikalla olevilla on mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä. Eli, jos kiinnostaa tapahtuma alkaa tiistaina 1.11. klo 17.00 ja nettiradiointilinkki on tässä http://pro.nkl.fi:8000/iiris.mp3.m3u Ei muuta kuin mielenkiintoisia kuunteluhetkiä.

Ja lopuksi läppärin kuulumiset: kiintolevy paskana!!! Tilattu perjantaina uusi vakuutuksen kautta ja ystäväni arveli onnistuvansa pelastamaan – ainakin osan koneen syövereissä olevasta materiaalista. Tärkeinmät mulle olisi ehdottomasti äänikuvat, luentomuistiinpanot, valokuvista onkin onneksi varmuuskopiointi!!! Uus kiintolevy saapunee tiistaina, jonka jälkeen käyttöjärjestelmän asennus ja tuo vanhan kiintolevyn materiaalin pelastusyritys!Tällä rouskulla pärjäilen joten kuten, mutta te joilla on tuo turvallisuustarkistus en pysty kommentoimaan. Näinä päivinä olen lukenut blogeja tosi vähän, koska tämä rousku on hitaista hitain, joten lukufiilikset ehtii mennä ohi moneen kertaan odotellessa sivun latautumista, mutta kunhan taas läppäri kotiutuu aktivoidun kommentoimaan ja lukemaan taas.

Julkaistu

Messupäivän tunnelmia(kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilta)

Perjantaina vietin melkein koko päivän kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilla. Etukäteen olin vähän tutkinut tapahtuman ohjelmaa, mutta kirjailijavieraita yms. oli niin valtavasti ja tietoa monen linkin takana, että homma jäi vaillinaiseksi. Vielä kun tuo läppärini otti ja hajos valmistautuminen jäi heikoksi. Pikaisesti tutustuimme messulehtiseen päivän alkajaisiksi Aa:n kanssa. Tuli tarjonnanpaljousähky. Aa halusi mennä kuuntelemaan paneelikeskustelua lähisuhdeväkivallasta, jossa yhtenä keskustelijana oli kirjailija Sofi Oksanen. Itse en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, vaikka monesti onkin pitänyt tutustua. Paneelikeskustelu kesti miltein tunnin. Välillä luettiin otteita Sofin uudesta kirjasta Liian lyhyt hame keittiössä. Pätkät olivat todella riipaisevia ja koskettavia. Ja tuon tunnin aikana nousi myös itselleni muistoja lapsuudestani. Valitettavasti elämämme ei ollut väkivallatonta ja monet riidat fyysisine tappeluineen olen nähnyt. Ne jotka tietävät lapsuuden tapahtumista monesti ihmettelevät miten olen näin tasapainoinen. Ihmettelen sitä joskus itsekin. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että selviydyin siitä ajasta. Veljelleni ei käynyt yhtä hyvin, pikkurötöstelystä lastenkodin kautta koulukotiin, huumeita, vankilassa istumista jne. Kaikesta ei pidä tietenkään syyttää menneisyyttään, mutta kyllä se lapsuus varmasti aina jälkensä jättää. Keskustelua kuunnellessani mietin, että onneksi turvaverkostot ovat nykyisin ehkä paljon paremmat mitä tuolloin 80-luvulla. Ei meille tarjottu mahdollisuutta mennä johonkin turvakotiin. Poliisi totesi vain, että pysykää makuuhuoneessa vesikannun kanssa aamuun.Lähisuhdeväkivalta on vieläkin vaiettu asia, mutta ehkä siitä onneksi nykyään puhutaan enemmän ja paneelikeskustelun ehdoton sanoma olikin naisille Puhu nyt! Uskalla puhua! Hae apua! Ja että uhrin ei tarvitse hävetä, ei tuntea häpeän tunteita tai syyllisyyttä.

Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että elän väkivallattomassa suhteessa ja riemuitsen myös siitä ettei äitini joudu enään kärsimään väkivaltaisen miehen kirouksesta. Olen aina sanonut, että jos joudun väkivallan uhriksi parisuhteessani lähden. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty. Olen nähnyt sen lapsuudessa, kuullut myös lupaukset siitä ettei väkivaltaisuus enään toistu, ja mitä sitten tapahtuu, lupaus rikkoutuu ja taas, ja taas… Ehkä joskus asiat voivat korjaantua ja väkivaltaisuus loppuu, mutta… itseni sellaista on vaikea uskoa, ja minut on vaikea saada uskomaan. Jos lyö kerran, lyö toisenkin ja valitettavasti seuraavalla kerralla vähän kovempaa. Toivon kaikille hurjasti voimia, jotka lähisuhdeväkivallan kanssa taistelevat. Ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa miten tilanteesta päästä ulos.

Mutta, takaisin messupäivään. Seuraavaksi menimme kuuntelemaan Nora Singlerin haastattelua Kirjailijakahvilaan. Haastattelu kesti vajaan puolituntia. Nora kertoi kärsineensä päänsäryistä, vatsakivuista ja siitä miten olo koheni ruokavaliomuutoksin. Alkuun oli vaikeaa löytää sopivia tuotteita, mutta nykyisin ohjeena toimii hyvin, osta sellaisia tuotteita missä ei tuoteluetteloita. Nora muistutti myös kosmetiikkatuotteiden kemikaalien haitallisuudesta ja kertoi miten siirtyi käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Alkuun ajatuksena vaihtaa tuote kerrallaan kun jokin loppuu, mutta sekaisin käyttämisestä ei tullut mitään. Tuli ihottumia, näppylöitä tms, joten siirtyminen lopulta luonnonkosmetiikkaan piti tehdä kerralla. Blogikirjoittamisen alottamisen jälkeen hän huomasi ihmisiä todella kiinnostavan luonnolliset vaihtoehdot. Noran blogilla kait kymmenisen tuhatta lukijaa, kunnioitettava määrä! Kahvila oli aivan täynnä, joten jouduimme jäämään hivenen sivuun ja kuuluvuus oli vähän huono, tai oikeammin ympärillä ihan mieletön meteli.

Ruokapuolella minua erityisesti kiinnosti näkyykö tämä frenti lähi- ja luomuruuasta ja ilokseni voin todeta näkyi se vähän. Tein luomuisia ostoksiakin. Löysimme kreikkalaisia herkkuja luomuna fetaa, halloumia, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliveja, oliviööljyä jne. Ja mikä huippua hinnottelu ei ollut yli, ehkä 50sentistä euroon kalliimpia eikä kaikissa sitäkään. Heidän tuotteitaan kai saatavilla (apua, Cittareissa vai S-marketeissa??? Ei muista!!!, noloo!!!) Täytyy pyytää Aata tarkistamaan niiden esitteen teksti ja laitan myöhemmin tännekin lisätietoa. Löysimme myös uuden luomuteen tuojan, mutta senkin nimi on nyt osastolla unhola 🙁 Ostin vihreää teetä sitruksella, joka on aivan sairaan hyvää!!!Eilen muuten iltasella maistelimme luomufetaa ja ihanan pehmeän makuistahan se oli. Toinen Halloumeista pääsi salaattiin ja hyvää sekin. Ei luomuna ostin Zettaria yrtillä ja savulla, sekä pötkön hirvimakkaraa. Jututimme muuten luomuruokapiirin Makumaku toimitusjohtajaa. Heillä on noutopisteitä mihin tilatut tuotteet tuodaan tai mahdollisuus myös kotiin kuljetukseen. Heillä tällä hetkellä valikoimissaan 100 tuotetta. Nettisivuihin tai toimitusjohtajan antamaan esitteeseen en ole vielä ehtinyt perehtymään. Sen verran kuitenkin selvisi, että heillä ei ole mitään minimitilausrajaa, joten esim. lihaa ei tarvitse kerralla ostaa kymmentä kiloa. Kun saan rakkaan läppärini takaisin, tutustun tuohon toimintaan tarkemmin. Samankaltainen luomuruokapiiri on kait Tampereen seudulla toimiva Luomulaatikko. Jos jollakulla kokemusta Makumakusta, olisin kokemuksistasi erittäin kiitollinen.

Lopuksi vietimme aikaa viinialueella maistellen viinejä. Kulkeminen oli vähän hankalaa kun kasseja oli kertynyt niin runsaasti 😀 Viineistä mitä maistelimme mikään ei oikeastaan noussut ylitse muiden. Kaikki olivat aika perusjuotavaa. Maistoimme yhtä kuoharia, valkkaria, roseeta ja punkkua. Viinialueella alkoi jokin samppanjaseminaari, johon olisi etukäteen pitänyt ilmottautua ja joka olisi maksanut 25 euroa. Ilmeisesti siellä oli tarjolla maistiaisia ja jonkin sortin viinituntemusohjausta 😀

Meidän kulkumme suuntautui ruokakaupan kautta kotiin, ruuaksi katkaraputomaattimunakkaat. Oli hirveän iso nälkä. Ja kyllä myös jumalaton väsymys 😀 Tuona iltana ei nukkumasaa tarvinnut odotella.

Julkaistu

Tietokonehelvetti

Nyt on piru merrassa ja Hepa kauhun/itkun partaalla!

Mun läppäri otti ja levis! Siirsin tänään tietokoneelle ison kasan äänitemateriaalia luentomuistiinpanoista, matka- ja lomaäänikuviin. Ja kone jumahti hetken kuluttua ja nyt windows ei jaksa käynnistyä. Vien koneen huomenna ystävälleni, joka ymmärtää niiden päälle. Ja enhän tietenkään ehtinyt varmuuskopioida mitään sinne tänään siirtämistä äänitiedostoista, joten nyt kyllä ahistaa pahemman kerran. Ja on siellä paljon muutakin missä varmuuskopiointia ei ole tehty, joten vitutus on suuri, jos kaikki matsku on nyt menetetty. Pitäkää peukkuja ettei niin huonosti asiat kuitenkaan olisi.

Otinpa sitten tämän vanhan rouskun käyttöön, jossa vanha ruudunlukuohjelma, joka ei toimi kunnolla monessakaan ohjelmassa. Saa nähdä saanko tämän tekstin edes postattua, tai onnistuuko kommentoiminen blogeihinne olleskaan. Ei ainakaan blogeihin missä on turvallisuustarkistus käytössä. Jos olen kadoksissa johtuu näistä koneongelmista. Saa nähdä miten pitkäaikainen tilanne on.

Voin sanoa rehellisesti, että nyt vituttaa, niin addiktoitunut olen tähän virtuaalimailmaan!!! Noh, onneksi on kone, joka toimii jollain tavalla, että ei ihan pimentoon joudu. Ja kaikkein eniten ahdistaa mitä kaikkea menetän tuon läppärin leviämisen myötä. Ystäväni rohkaisi minua, että käynnistysajureiden uudelleen asennus saattaa riittää, tai Windowsin asennus, ellei kovalevy ole sitten poksahtanut. Nyt täytyykin pakata kone tohtorointia varten. Sitä ennen kuitenkin testaus toimiiko Blogger ie6 ja jaws6.0, kun toisessa on Jaws10 ja Mozillan joku versio, jossa tuo lisäpalikka noita turvallisuustarkistuksia varten… Ie8 käytän tosin kaikkialla muualla, koska siihen olen niin tottunut. Mutta, nyt tämä epätoivoinen posti postaukseen…

Julkaistu

Pohdintaa ja paasausta ruuasta

Kylläpäs mediassa käy kuumana keskustelu karppauksesta, joka nostattaa puolesta ja vastaan suuresti tunteita. Eilen uutisoitiin mm. että Vaasan leipomo on aloittanut yt-neuvottelut leivän myynnin laskemisen myötä. Samaisessa uutisessa kuitenkin todettiin myös leipomon tuovan marraskuussa markkinoille vähähiilarisen leivän. Itse suhtaudun jotenkin hirveän varauksellisesti jo markkinoilla oleviin karppileipiin. Onko minusta tullut vainoharhainen, ennakkoluuloinen? Joitakin vuosia sitten markkinoille tuli paljon light-tuotteita joidenka piti olla niin paljon terveellisempiä kuin normirasvaiset ruokavalmisteet. Ja mitä saimme? Saimme prosessoitua ruokaa, jossa hirveästi lisäaineita, jotka antoivat makua ja oikeaa koostumusta ah, niin terveelliseen kemikaalicoktailiin! Käykö nyt samoin, korvataanko hiilarit jollain muunnelmalla esim. lisäämällä gluteiinia. Paula Heinonen luennollaan muuten kehotti välttelemään leipätuotteita missä on lisättyä gluteiinia. Olen itsekin maistanut jotain karppileivistä enkä erityisesti pitänyt siitä. Maistui teolliselta leivältä, jota olen alkanut inhoamaan. Voin todella sanoa niin, sillä heti kun syön markettileipää valitan mausta 🙁

No onko se karppaaminen sitten hyvästä vai pahasta? Moni karppaaja kertoo vointinsa kohentuneen ruokavalion myötä, joten ehkä juuri karppiruoka on hänelle oikea ja optimaalinen vaihtoehto. Lisääkö karppaus kuolleisuutta mene ja tiedä. Sen aika näyttää. Tutkioiden ajatukset ja tutkimuksethan menevät totaaliristiin rasvojen vaarallisuudesta tai hyvyydestä. Itse en varmastikaan koskaan tule totaalikarppaajaksi, mutta hiilareiden vähentämisen ymmärrän hyvin. Ne ns. huonot hiilarit voi oikeasti jättää pois. Uskon jo paljon saatavan aikaa jättämällä valkoista valkoisemmat vehnäjauhot ja sokeri ruokavaliosta niin minimiin kuin mahdollista. Rasva/vehnä/sokeri-yhdistelmä on varmasti yhdistelmistä vaarallisimpia ja addiktoivimpia. Ja tuohon vielä kun lisätään aimo annos lisäaineita, ei voi olla kovin terveellistä! Täysjyvätuotteissa on vielä vitamiineja ja hivenaineitakin tallella kuituja unohtamatta, joten varmasti täysjyvätuotteet on myös paljon parempi valinta kuin jokin pehmeä vehnämössöleipä. En siis tiedä kannattaako mennä ruokavalinnoissaan äärimmäisyyksiin. Aina ei kuitenkaan ole helppoa löytää oikeaa tapaa syödä. Ja kun sen ruokavalion pitäisi olla ennen kaikkea sellainen mikä itselle toimii parhaiten. Jotenkin tämä ruokavaliosodankäynti on mennyt liian tuomitsevaksi. Äärimmäisyydet taistelevat ja taistelu käy villinä sanasäilänä. Ja meidän kuluttajien pitäisi tietää mikä on parasta.

Itse olen hiilareissa vähentänyt nimenomaan sokereiden ja vehnätuotteiden syömistä. En myöskään syö perunaa, pastaa, riisiä kovin paljoa. Suomalaiset syövät paljon perunaa, joten normisuomalaiseen verrattuna perunan kulutus on pieni tyyliin 1-3 aterialla viikossa. Pastaa syön vielä harvemmin, muutaman kerran kuukaudessa kuten myös riisiä. Ruokailuihini kuuluu oleellisesti erilaiset salaatit joista myös saa hiilareita hedelmiä unohtamatta. Salaatti sopii oikein hyvin aterialla kalan, lihan tai kanan kaveriksi, ja en kaipaa puolta lautasellista perunaa, pastaa, riisiä viereen 😀

Haluaisin oppia syömään entistä enemmän kasvisruokia. Ongelmana on vaan etten erityisemmin välitä keitetyistä juureksista. Toisaalta esim. kasvissosekeitto kera kerman ja hyvien mausteiden, tiedän sen olevan hyvää! Kerman käyttöä en ruuan valmistuksessa arastele ja avokki rakastaa kermaisia ruokia. Mitä enemmän sitä on sen parempi. Pidän myös tomaattipohjaisista kastikkeista. Tyypillisiä vehnäjauhosuurustuskastikkeita en valmista, en oikein edes osaa. Jauhot paakkuuntuu jne ja olen tullut siihen tulokseen, että jauhokastikkeita en välttämättä edes tarvitse.

Pidämme molemmat liha- ja kanaruuista, mutta viime aikoina on totisesti alkanut ahdistamaan tehotuotetut lihatuotteet ja haluaisimmekin löytää paikan mistä voisi suoraan saada lihaa mieluiten luomuna, jos hinta ei ihan taivaaseen nouse, mutta ainakin lähiruokana. Ei vaan halua tukea tuollaista ruokateollisuutta mitä se on nykyään. Eikä se niiden eläimienkään kannalta ole reilua. Kasvissyöjäksi minusta ei kuitenkaan ole, ei ainakaan vielä.

Kalaa pitäisi syödä paljon enemmän mitä syömme. Lohi välillä kyllästyttää ja sitähän on aina saatavana eri muodoissaan. Ja kaupan kalakaan ei aina kovin tuoretta ole. Olisikin ihanaa kun olisi mahdollisuus oikeasti tuoreeseen kalaan. Sitä tulisi varmasti syötyä paljon enemmän. Käydessämme pohjosessa avokin vanhempien luona ateriat koostuvat kalasta tai hirvestä ja taatusti on lähiruokaa, herkullista sellaista!

Siemenet ja pähkinät ovat lisääntyneet ruokavaliossa paljon. Meillä on melkein aina jotakin pähkinää ja salaateissa siemeniä. Ne antavat salaattiin ihanasti makua. Leipoessani sämpylöitä, taikina taisi saada vähän ohjetta enemmän siemeniä, ja herkullista tuli. Jääkaapistamme on kadonneet maustetut jugurtit ja rahkat. Itse olen luopunut niistä jo aikaisemmin, mutta nyt myös avokki vetelee rahkaa sellaisenaan ja väittää sen olevan vieläpä hyvää. Taitaa olla kysymys vähän laiskuudesta laittaa sekaan jotain hedelmää hedelmäkorista tai marjoja pakkasesta. Marjoja onkin ihanan paljon pakastimessa ja hedelmäkoristakin aina löytyy jotain. Nyt ollaan muuten löydetty pari kertaa Reilunkaupan luomubanaaneita kaupasta.

Olemme siirtyneet myös luomumaitoon ja luomumaustamattomaan jogurttiin. Rahkoja ei marketeista luomuna löydy. Ruohonjuuressa käsittääkseni on, mutta en ole asiaan perehtynyt tarkemmin. Torstaina olen menossa luennolle ja ajattelin katsastaa kaupan luomurahkatilanteen hintoineen.

Olen tämän vuoden aikana ollut viidellä-kuudella luennolla joilla on käsitelty ruokaa, ruokavaliota, ravitsemusta. Luennoille yhteistä on ollut suositukset syödä kalaa kohtuullisen paljon, syödä luomu- ja lähiruokaa, jättää prosessoitu ruoka mahdollisimman minimiin. Hyvien rasvojen tärkeyttä korostettu (mm. omegat). Öljyjen mitä käyttää tulisi olla kylmäpuristettuja. Tämän oman ”ruokaherätykseni” aikana olen tullut siihen tulokseen, että syömällä hyvää, laadukasta ruokaa ja jättämällä sokerit, vehnä, lisäaineet minimiin, pääsee pitkälle. Kun haluaa juustoa ostaa kunnon rasvaista juustoa. Syö sitä vähän vähemmän, mutta nauttii aidosta herkullisesta mausta. Jos tarvitsee makeutusta käytä oikeaa sokeria mieluiten täysruokona. Keinotekoisiin makeutusaineisiin ei kannata koskea sormenpäälläänkään. Ja tietysti paljon paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä. Sopivasti lihaa, mahdollisimman paljon kalaa ja muita mereneläviä, siemeniä, pähkinöitä jne.

Ruokatottumuksien muuttuessa olen pohtinut myös paljon sitä, että Suomessakaan läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta ostaa sitä hyvää, laadukasta ruokaa kaupoista. Yksinkertaisesti se maksaa liikaa. Tulee paljon edullisemmaksi ostaa niitä ei niin laadukkaita vaihtoehtoja. Varmasti pienemmälläkin budjetilla voi tehdä erilaisia ruokavalintoja, jotka ovat hyviä, mutta vaihtoehtoja ei ole niin runsaasti. Avokin kanssa olemme vähän huonoja tuhlaamaan… Joo, tiedän, olin juuri messuilla jne. Tarkoitan lähinnä sitä, meillä ei mene rahaa esim. oman auton vakuutuksiin, bensaan, huolto- ja korjausmaksuihin. Meillä ei ole venettä tai mopoa. Rilluttelemme baareissa todella harvoin. Ei toistaseksi ole lapsiakaan jne. Raha ei kulu, paitsi kun Hepa lähtee shoppaan… No joo, siitä huolimatta en itsekään halua maksaa ylihintaa ruuasta vaan siksi, että nyt luomu on esim. in. Se uusi Hesan keskustassa oleva kauppakeskus Kluuvi on kuulemma ylihinnoiteltu paikka, jonka asiakaskunnasta taatusti näkee ettei rahahuolia ole. Pussi pinaattia maksoi kuulemma 8.5 euroa, joten todella persiistä!!! Käsittääkseni Maatilatori on saman yhtiön omistuksessa ja olen siellä kerran käynyt, en ostanut mitään. Maksan enemmän hyvästä, laadukkaasta ruuasta, jos raha todella menee tuotteen kasvattaneelle tai valmistaneelle. En halua rikastuttaa jotain firmaa. Se raha kuuluu tilallisille joilta se ruoka tulee. Olisikin ihan huippua saada kaikki lähiruokana, ei tarvitsisi tukea sen enenmpää Keskoa kuin S-ryhmän kauppojakaan.

Hyvä, laadukas ruoka, laadukkaat raaka-aineet pitäisi olla jokaisen oikeus riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Ruoka ei saisi olla sellainen bisnes, jolla vain pyritään rikastumaan, hyötymään, pääsemään mahdollisimman halvoin kuluin. No nyt huokaat, etteihän sellainen kannata! No ei, mutta… silti se on unelmani! Kaikille laadukasta prosessoimatonta ruokaa. Ihmiset oppisivat maistamaan miltä eri ruoka-ainekset oikeasti maistuisi ilman lisäaineita. No unelmoida saa tuollaisesta mailman tappiin. Ja ei kai tämäkään ole näin mustavalkoista. Ja en halua syyllistyä tuomitsemiseen/paasaamiseen, vaikka nykyseltään suhtaudun erittäin kielteisesti valmisruokiin tms. En kuitenkaan halua tuomita ihmistä, joka niitä syystä tai toisesta syö. Toivon vain mahdollisimman monen huomaavan olevan paljon parempaakin ruokaa, joka maistuu aidolle sille mitä se on.

No nyt karkas mopo vähän… Piti kirjoittamani siitä kun meillä ei sitä rahaa mene niihin autokuluihin ja vastaaviin, ollaan huomattu, että ruokaan laitamme sitä nykyään ihan eri tavalla, vaikkakin ylihinnoittelua emme hyväksy ja siinä kohtaa äänestämme jaloillamme. Ja ruuan alkuperästä ja laadusta on tullut meille tosi tärkeitä asioita. Ei ole päivää milloin emme sivuaisi edes hiukan asiaa. Perjantaina olen tod.näk. piipahtamassa Helsingin kirja-, musiikki- ja ruoka&viini-messuilla. Odotan mielenkiinnolla näkyykö messuilla miten tämä ruokavaliosota tai lähiruuan ja luomun suosion kasvu. Eli, messupostausta on taasen luvassa lähitulevaisuudessa 😀 Ja nyt tämä paasari pistää vihreää teetä hautumaan ja lopettaa tämän vaahtoamisen tällä erää tähän.

Julkaistu

Terveys ja kauneus -messujen tunnelmia ja shoppailuja

Vietin hienot kaksi päivää Terveys ja Kauneus –messuilla Helsingissä. Shoppailin messutarjouksia aivan liikaa, tunnen itseni tuhlaajatytöksi. Löysin ihania bambusta tehtyjä vaatteita, tyynyn ja peiton, magnesiumsuihketta ulkoiseen käyttöön, d-vitamiinia suihkeena sisäiseen käyttöön, korvavaikun puhdistusainetta jne. Nuo suihkeet ovat käsittääkseni uutuustuotteita ja ajattelin jossain vaiheessa esitellä niitä tarkemmin ja samalla kertoa käyttökokemuksistani. Kyseiset tuotteet löysin Terveyssiskojen pisteestä.
Istuin kolmella luennolla
– Terveen paperit (Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen)
– Elinvoimaa esivanhempien ruokavalinnoilla (Ravintokouluttaja Airi Rekilä)
– Syö ja nuku itsesi onnelliseksi (Ravitsemuskonsultti, funktionaalisen lääketieteen asiantuntija Paula
Heinonen)
Kiminkinen ja Heinonen olivat huippuhyviä puhujia, ottivat yleisönsä loistavasti. Heinosen luennolla oli väkeä niin paljon, että istuimme lattialla 😀 Näistä luennoistakin ajattelin postailla tarkemmin. Tietysti, jos nyt saan kommentteja, että ei pätkän vertaa kiinnosta, niin ehkä sitten en. 
Olen jäänyt miettimään tätä blogia viime päivinä, kuinka kiinnostavista asioista kirjoitan, onko kelleen iloa luentomuistiinpanoista jne??? Haluaisin jotenkin kehittää tätä blogia paremmaksi, kiinnostavammaksi. Ideoitakin olisi, mutta en osaa niitä toteuttaa, en tiedä edes onnistuisiko ruudunluvullani. Miten saisin esim. viisi luetuinta tekstin otsikkoa näkyviin, tai onko mahdollista saada viisi käytetyintä tunnistetta näkyviin??? Viime viikolla yritin muokata julkisessa näkymässä olevaa blogilistaa, mutta onnistuin poistamaan koko listan, joten pahoitteluni ettei bloginne näy etusivullani 🙁 Toisaalta, tarvitseeko mun yrittää saada tästä blogista jotenkin parempaa sellaisin ideoin mitä itse en osaa tai en pysty toteuttamaan? Jotenkin on kurjaa aina pyytää apua ja kun ystäväpiirissäni ei oikein ole montaakaan joka bloggerin salat tuntisi, avun pyyntö kohdistuu aina samaan henkilöön. Nyt vähän pelkäänkin kuormittaneeni hänet, koska on ollut viime viikkoina kadoksissa. Olen todella surullinen siitä ja itselleni vihainen, että olen ehkä kenties liikaa apuja pyydellyt.  Mietinkin pitäisikö heittää Facebookiin kysely, jos sais sellasen ”aputiimin”, mut luotto ois kovin tärkeää käyttäjätunnuksien ja salasanojen takia… Noh, ei tää täällä märehtimällä parane, mutta olen asiaa miettinyt paljon viime aikoina. Ja tämä meni nyt todella kauas messutunnelmista, joten…
Perjantaina olin messuilla parin ihmisen kanssa, jotka ehkä enemmän olivat kiinnostuneet kauneudesta ja muodista. Toki myös terveyspuoli kierrettiin, käytiin salaatilla jne. Kauneuspuolelta löysin aivan ihania bambusta valmistettuja päällysvaatteita. Jokin aika sitten ostin Stockmannilta tarjouksesta naisten alusasuja, jotka on tehty bambusta. Bambukankaaseen ihastuin toissakesänä löydettyäni hihattoman. Kangas on ihanan pehmeää ja miellyttävää iholla. Kuun alussa Tikkurilan maalaismarkkinoilla oli sukkia bambusta, jotka ovat jalassa huippuihanat. Nyt ostin pitkähihaisen ja lekkingsit sekä avokille saman satsin miesten versiona. Kyseinen nainen valmistaa tuotteet itse ja housuissakin oli viittä pituutta, joten mulle lyhytjalkaisellekin löytyi sopivat.  Sain hältä käyntikortin, joten uuden tarpeen iskiessä voin ottaa suoraan yhteyttä häneen. Vaatteet mitä ostin olivat mustia.
Vähän piti hemmotella itseä. Istuimme hetken nautiskellen lasilliset skumppaa kera tummalla suklaalla päällystetty mansikka, pari suklaapalaa ja basillikan lehti. Samalla kuuntelimme esitelmää nikkeliallergiasta, joka on tosi yleinen allergia. Skumppa oli mun makuun vähän kuivaa, suklaa liian makeaa ja mansikka herkullinen 😀
Terveyspuolella pääsimme maistelemaan mm. kennohunajaa, piimäjuomaa johon oli sotkettu vadelma- ja mustikkakeittoa, spelttipuuroa, erilaisia voimajuomia. Spelttipuuro oli tosi hyvää ja sitä pitääkin kyllä itekin joskus keittää. Mehiläishoitajien pisteessä oli suloisia onnenapiloita mehiläisvahasta. Ne ovat ekologinen vaihtoehto uudenvuoden tinalle. Ne oli niin söpöjä, oli pakko ostaa. Ne sulaa jo 60 asteessa ja voi käyttää uudelleen 😀 Samassa pisteessä oli ihania saunahunajia. Ostin saunahunajan, jossa oli aromaattisena öljynä appelsiininkukkaöljyä.
Biokian suklaamarjat on mun heikkous, pakko tunnustaa. Neljä pussia kympillä, maksavat normaalisti 3-4 euroa per pussi. Uutena heillä on nyt marjajauheita ja ostinkin yhden tyrnijauhepussin suklaamarjojen lisäksi. Tuotteiden esittelijä kehui, että hyvä kokonaisuus 😀 Vielä pari vuotta sitten messuilla pusseja sai viisi, joten niin ne ajat muuttuu ja hinnat kallistuu 😀
Kävin myös Shock Absorber Urheiluliiviklinikalla, josta vuosi sitten ostin urheilujuoksuliivit, jotka on olleet loistavat, ihan parhaat mitä koskaan minulla on ollut. Esittelijä muisti minut ja sain vitosen alennusta kun tulin taas käymään. Lisäks sain asiakaslahjana sellaisen käteen pujotettavan neofreemisen taskun, johon voi laittaa avaimet ja kännykän lenkille lähtiessä, jos ei ole takissa/housuissa taskuja. Ite olen tuolle neofreemille allerginen. En tiedä voisinko käyttää kuitenkin paidan päällä. Palvelu tuolla oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Noh, hintaan mitä liivit maksavat on syytäkin. Olen isorintainen ihminen ja tullut siihen tulokseen, että halpisliivit ei ole minulle. Olen niitä vuosia ostanut ja aina vieläkin korkeahko hinta kirpaisee liivejä ostaessani. Sitä toivoisi niinä hetkinä olevansa lautarintainen, ei olisi niin suurta väliä liivien laadulla 😀
Tuolloin perjantaina meillä meni aika paljon ruokailuun aikaa. Oli hankalaa löytää kaikille kolmelle sopivaa syötävää 😀 Seurueessa oli täysin vegaani, jolle ei tahtonut löytyä oikein mitään. Pitsahatista lopulta lohkoperunoita. Itse en taas halunnut mitään mättöevästä ja halusin salaatin 😀 Salaattiahan ei tietenkään ollut Pitsahatin pisteessä, joten ei muuta kuin etsimään. Noh, onneksi viereisellä ravintoloitsijalla oli ja sain kylmäsavulohisalaatin.
Lauantaina messuilla meni koko päivä, koska kävimme luennoilla. Kiminkinen ja Rekilä puhuivat vajaan tunnin ja Heinonen melkein pari tuntia, joten messuajasta meni nelisen tuntia luennoilla, ja pitihän se syödäkin jotain. Söin ihanan lohileivän ja sorruin herkulliseen suklaavadelmakakkuun 😀 Kauneuspuolelle tuolloin lauantaina emme edes ehtineet vilkaisemaan. Heti päivän aluksi löysin Familonin Ultra cool peitteen ja tyynyn joista sanotaan Finlaysonin verkkokaupassa
”Climarelle® Cool koostuu ohuista ja kevyistä high tech -kuiduista valmistetusta erikoiskankaasta. Climarelle®-mikrokapselit aikaansaavat viilentävän vaikutuksen ja tuottavat miellyttävän unielämyksen ja nukkumismukavuuden. Ultra Cool -tyyny on erittäin ympäristömyötäinen. Tyynyn muotoutuva Comforel® Eco -polyesteripallokuitu valmistetaan ympäristöystävällisesti energiaa, vettä ja luontoa säästäen. Kotimaiset Ultra Cool -tyynyt ovat helppohoitoisia, turvallisia ja kestäviä. Allergia- ja Astmaliitto on myöntänyt Familon-tyynyille ja -peitteille Allergiatunnus®-merkin kuitutuotteista ainoana Suomessa.
Viilentävä aistimus, äärimmäistä keveyttä
Familonin uudet Ultra Cool -tyynyt ja -peitteet luovat optimaaliset edellytykset hyvin nukutulle yölle. Pehmeän Ultra Cool -tyynyn viilentävä vaikutus on vailla vertaa. Kankaan ja kuidun välissä olevan erikoiskankaan Climarelle®-mikrokapselit luovat ihanan viilentävän vaikutuksen ja miellyttävän nukkumismukavuuden. Tuote on saatavana vain Finlayson-myymälöissä ja -verkkokaupassa
Koko: tyyny 50×60 cm
Viilentävä & pehmeä
Päällinen: 100% puuvilla, alla Climarelle® Cool -erikoiskangas
Täyte: 100% Comforel® Eco -polyesteripallokuitu 500 g
Väri: valkoinen”
Peitteestä teksti on oikeastaan sama, peiton koko vain eri 😀 Että miksikö menin ostamaan tuollaiset? En tiedä olinko myyntipuheen uhri vai en… Kärsin useimmiten öisin kuumuudesta. Herään lähes joka yö ainakin kerran siihen, että minulla on kuuma. Ja tuo kangas tuntui kädessä todella viilentävältä ja tuotteen messutarjouskin oli oikeasti aika hyvä, hinnasta lähti kaikenkaikkiaan 60 euroa, joten hivenen kirvellen sorruin. 
Viime yönä nukuin ensinmäisen yön ja ehkä ei ollut niin kuuma, kangas pysyi viileähkönä ja viileni nopeasti, jos siirsi pois iholta. Nukkumisesta viime yönä teki taivaallisen myös sängyssä olleet puhtaat, raikkaat petivaatteet, illan sauna, pari lasia punaviiniä kera juustojen 😀
Tyynyä ja peittoa sitten raahasin koko päivän mukanani. Niistä olikin iloa Heinosen luentoa kuunnellessa, ei tarvinnut istua paljaalla lattialla vaan tyyny pehmentämään 😀 
Päivä meni nopeasti ja kotona mua odotti avokin valmistama jauhelihamakaroonilaatikko, nam. Oli löytäny k-kaupasta luomujauhelihaa ja mulle teen kanssa luomuriisikakkuja. Olin avokista enemmän kuin ylpeä 😀 Olen vähän hurahtanut noihin riisikakkuihin. On ne ehkä ainakin vähän parempi vaihtoehto kuin keksit 😀 Toivottavasti en ihan kauheasti huijaa itseäni 🙂
Varmasti palaan vielä myöhemmin messujuttuihin, kunhan oon saanut luetettua esitteitä jollakin ja nuo englanninkieliset nimet listattua jne. Ja käyttökokemuksia tulee varmasti noista suihkeista mitä ostin. Huomisaamuna alkaa d-vitamiinin suihkuttelu 😀 Toivottavasti viihdytte matkassani. Mutta, jotta tästä postauksesta ei tulisi ”liian lyhyt” jatkan vielä vähän muilla kuulumisilla.
Kiitos sille, joka vinkkasi viime viikolla blogissaan Lidlin juoksuvaatetarjouksesta. Joogan jälkeen minäkin kiiruhdin lähi-Lidliin ostamaan vaatteita itselleni ja avokille. Molemmat sai juoksuhousut, aluspaidan ja housut, avokki vielä sukat. Ostin myös Denssin, sähkökipuhoitolaitteen, joka maksaa toista sataa yleensä, Lidlissä 25 euroa, joten olihan sellainenkin hankittava 😀 Toimivuus on vielä testaamatta, mutta laitteelle tulee varmasti käyttöä. Mulla on Lidlin urheiluvaatteista hyvät kokemukset ja onkin todettava, että ei ole mitään järkeä maksaa mitään ”Intersport”-lisää vaatteista, kun edullisin hinnoinkin voi saada hyvää urheiluvaatetta. Että vinkkailkaa ihmeessä jatkossakin Lidlin tarjouksista. Meillä kun jököttää postilaatikossa ”ei mainoksia eikä muitakaan ilmaisjakelulehtiä”-kyltti. Tuo siksi, koska mainoksia tulisi ihan järjettömät määrät ja kun niitä ei nähdä lukea, on parempi ettei niitä tule olleskaan. Silti tulee isot kasat viikossa eri firmojen lehtiä ihan nimellä. ”paras” on kun yövyin toissakesänä heinäkuussa yhden yön Varalan urheiluopistolla, siitä lähtien olen saanut heidän asiakaslehtensä. Ja ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa Varalan uutiset 😀
Meillä on nyt ”sunnuntaiateria” ollut monena viikonloppuna vähän tauolla. Ehkä viimeisin on tuo luomumunista valmistettu sairaan herkullinen munakas. Tänään (eilen) valmistimme broilersuikaleista ruokaa. Koska avokki rakastaa kermaa tein kerma-valkosipulimarinadin ja herkullista tuli. Broiskun kanssa söimme keitettyjä perunoita ja jälkiruuaksi kokkasin maitorahkasta, banaanista ja kaakaonikseistä jälkkärirahkat. Eipä sokeria kaivattu, herkullista oli ilmankin 😀 Ens viikonloppuna voisi taasen panostaa enempi tuohon sunnuntaiateriaan. Haluaisin kokeilla tehdä linsseistä tai kikherneistä jotain hyvää ja herkullista, joten jos vinkkejä, kertokaa ihmeessä!
Ja vielä ennen kuin lopetan on syytä kertoa miten maalipallon EM-kisat suomalaisittain meni. Vinkkasinhan niistä täällä menneellä viikolla tiistaisessa postauksessani. Miehet onnistuivat täydellisesti voittamalla mestaruuden. Joukkueessa pelasivat Petri Posio, Erkki Miinala, Jarno Mattila, Ville Montonen, Tuomas Nousu ja Petteri Peitso. Joukkue voitti kaikki ottelunsa turnauksessa. Liettua oli finaaliin lähdettäessä ennakkosuosikki ja Suomi haastaja. En muista milloin Suomi olisi Liettuan voittanut, mutta se tapahtui lauantaina lukemin 9-3! Edellisestä arvokisamitalista aikaa on jo vierähtänyt 15 vuotta. Miehet voittivat paralympiakultaa Atlantassa 1996, joten olihan pitkän tauon jälkeen mitali aivan loistava juttu! Onnittelut!
Naiset sijoittuivat kuudenneksi. Alkulohkossa kaatuivat Saksa ja Espanja. Venäjälle ja Tanskalle tuli selvät tappiot. Puolivälierissä Ruotsi vei jatkoajalla voiton, joten naiset päätyi pelaamaan sijoista 5-8. Ukraina kaatui 3-0, mutta Israili vei pinnat Suomelta samoin numeroin. Naisten joukkueessa pelasivat Katja Heikkinen, Krista Leppänen, Maija Somerkivi, Sanna Tynkkynen, Kaisu Hynninen ja Iida Kauppila. Molemmat joukkueethan varmistivat Lontoon paralympialaisiin paikkansa jo kevään Turkin paralympiakarsintaturnauksessa, joten kova treeni jatkukoon.
Ja vielä ihan lopuksi 😀 😀 haluan kiittää H3nn4:ää, KIITOS! Hän on maininnut blogini osoitteessa http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/370792.html Tämä ilahdutti kovasti. Kiinnitin asiaan huomiota kun katsoin blogini tilastoja ja käyntejä oli yht’äkkiä paljon ja tuo linkki löytyi. Kävin tietysti uteliaana katsomassa mitä tuon linkin takaa löytyy ja yllätys oli iloinen! Ihanaa, jos tämä blogini on ansainnut mainostusta muilla foorumeilla. Ja Iiven blogissa sain menneellä viikolla myös maininnan, josta häntä kiittelinkin jo siellä, mutta kiitokset Iive vielä täälläkin! Ja nyt Ultra Cool-peiton alle ja pää tyynyyn, Hepa!
Julkaistu

Laihdutuskyselyn vastaukset osa YKSI

Useissa blogeissa on ollut tämä kolmenkymmenen päivän/kysymyksen haaste. En jaksa joka päivä erikseen vastata, joten tässä tulee 15 ensinmäiseen kysymykseen vastaukseni, ja jossain vaiheessa loput(kun sille päälle satun 😀 )

1. Tietosi
Ikä 33v/ Pituus 156cm / Paino 68.6 kg
/ Vyötärö / Lantio / Reisi
Mitään näistä en ole mitannut 🙁
Paitakoko 42-44 m-l (Isot rinnat vie valitettavan paljon tilaa 😀 )
Housukoko Tuumakokoja en muista :(, 40-44, jotkut tiukat treenihousut taitaa olla jopa vaan 38, lekkingseissä s tai m, muuten l. Housut aina auttamattomasti liian pitkiä!
Lähtöpaino 3.1.11 72.1 kg / Tavoitepaino -60 kg, jonka jälkeen katsotaan riittääkö rahkeet likemmäksi 55 kg:ta 🙂 Aikarajaa en ole asettanut, mutta sanotaan vuoden sisällä…

2. Oletko tyytyväinen pituuteesi?
Ulkonäöllisesti minua ei haittaa lyhyyteni, mutta käytännössä moni asia olisi helpompaa, jos olisin 5-10 senttiä pidempi. Ylttäisi mm. astiakaapin kolmannelle hyllylle kunnolla. Ja jos painaisin kymmenen senttiä pidempänä sen mitä nyt painan, näyttäisin kenties vähemmän pyöreältä.

3. Kenen vartaloa ihailet ja miksi?
En tiedä ihailenko varsinaisesti kenenkään vartaloa. En näe katsoa kuvia tai kadulla käveleviä ihmisiä. Sopusuhtainen, urheilullinen vartalo, joka ei ole treenattu täysin kuiviin 🙂 Lihaksia saa olla ja ne saa näkyäkin naisellisesti, ei mitään pallolihaksia!

4. Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
Olen pudottanut painoa ennenkin päästen 64.7 kiloon ja sen jälkeen jojonnut 75 kiloon, nyt 68.6 kg. Paino on pudonnut todella hitaasti ja joskus pelkäänkin, että kyllästyn, tympäännyn ja annan olla koko jutun. Toisaalta tällä laihdutuskerralla mukaan on tullut ”ruokaherätys” Ei lisäaineille, joka ehkä osaltaan auttaa pysyvyyteen. Uskon lisäaineiden kerryttävän elimistöön turhaa moskaa, myös ylimääräisiä kiloja. Ja haluan ajatella/uskoa, että tämä laihdutuskerta on viimeinen ja tuottaa pysyvän tuloksen elämäntapamuutoksin, joten pelolle ei anneta tilaa 😀

5. Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?
Laihdutan, koska haluan päästä normaaliin painoon, ennalta ehkäistä elintasosairauksia. Sitä myöden myös ulkonäkö paranee läskien kadotessa, mutta ulkonäköseikkaa ajattelen hirmuisen vähän. Johtuuko sitten sokeudestani. Vaikka olen pyöreä/lihava en osaa pitää itseäni rumana. Toki isohko maha ja perse eivät kaunistuskaan ole, mutta moni on sanonut minun kantavani painoni kauniisti. Noh, siitä voidaan olla montaa mieltä, ylimääräisistä kiloista haluan joka tapauksessa eroon, jotta voin paremmin ja pysyn toivottavasti terveenä pidempään.

6. Jos ahmit, miksi teet niin?
En tiedä olenko koskaan ahmimalla ahminut, vaikka toki myönnän syöneeni suklaalevyn illassa, vetäneeni ison sipsipussin reilussa vuorokaudessa, vetäneeni irtokarkkeja ison pussillisen jne. Noista ajoista on onneksi jo vuosia; se tapahtui ”entisessä elämässä”. Ja kyllä joskus on tullut kahviherkkujenkin suhteen sama ilmiö. On vaan tehnyt mieli. Ja kyllä vieläkin joskus iskee naposteluhimo, mutta naposteltavat on muuttuneet tyyliin riisikakut, kuivatut marjat, pähkinät, hedelmät. Nuo himot on onnistunut kanavoimaan terveellisempiin vaihtoehtoihin eikä tarvitse tuntea syyllisyyttäkään.

7. Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he
suhtautuvat asiaan?

Äiti tietää, isä ei. Tosin isäni kanssa en ole muutenkaan missään tekemisissä. Äiti suhtautuu kannustavasti ja hänen kanssaan puhutaankin monesti laihduttamisen hankaluuksista. Hänen tuki on täydellinen. On itsekin ylipainoinen. Myös lähimmät ystäväni tietää, mutta asiasta ei erityisemmin keskustella. Avokki kannustaa, vaikka välillä aiheuttaa sortumisia herkkuhetkiin 😀

8. Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?
Koska minulla on opaskoira, sen kanssa tulee käveltyä aika paljon. Tosin Harmaakuonon vanhetessa lenkit ovat vähän lyhentyneet ja harventuneet. Olen aikalailla myös fiilisliikkuja. Aloittaminen on joskus niin pirun vaikeaa. Lenkkeily, uinti, kuntosaleilu, spinning on mun suosikkeja. Liikuntamäärät vaihtelevat viikottain ihan liikaa.

9. Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
On. En nyt osaa sanoa esimerkkejä, olen aktiivisesti onnistunut vissiin unohtamaan moiset, mutta kyllähän joillekin olen läski, kömpelö akka. Ja joskus joku on ilmoittanut persekoostani ”iso perse, seitsemän leivän uuni”. Toisaalta, monesti ylipainosta on naljailtu myös hyväntahtoisesti, käyty asiallisia keskusteluja jne. En koe ihan kamalasti saaneeni lokaa niskaan painoni takia.

10. Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon
pudottamisen vuoksi?
En tiedä. Olen ehkä ennemminkin onnistunut korvaamaan epäterveellisien herkkujen tilalle terveellisemmät vaihtoehdot. Suklaata rakastan ja se on ehdottomasti heikkouteni. Sitä tekee välillä rajusti mieli, mutta olen onnistunut opettelemaan pitämään tummasta tai raakasuklaasta. Kumpaakaan ei tarvitse syödä paljoa kun suklaahimo on tyydyttynyt.

11. Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten
elämäntapamuutoksessasi ja miksi?
Olen löytänyt paljon hyviä blogeja, pidän ehkä eniten sellaisista missä laihdutus ei vie koko blogin sisältöä, että mukaan tulee myös muuta elämäntapapohdintaa. Elämäntapa kun ei ole pelkästään laihduttamista. Iive ja Kupariperhonen kirjoittavat ihanan pohdiskelevia ja joskus nostavat herkkiäkin asioita käsittelyyn, josta pidän kovasti. Blueberryn päättäväisyys on ihailtavaa ja naisella on asennetta. Toppis taas valloittaa ihanalla kirjoitustyylillään, positiivisuudellaan, energisyydellään. Mustikkatyttö tuo taas paljon tietoutta kasveista, marjoista, yrteistä, superruuasta, homeopatiaa ja säteilyasioita unohtamatta. Luen myös Pöperöproffan blogia mielenkiinnolla ja Juhana Harju puolestaan jakaa terveystietoutta kiihkoilematta Aamiainen ruohikolla-blogissaan. Ja eri päivinä eri blogit valloittavat kirjoituksillaan. Viime aikoina olen löytänyt muutaman uuden blogin joidenka kirjoitustyyli kolahti minuun. Kaikenkaikkiaan tämä blogimailma on tuonut paljon hyviä asioita, vaikkakin liikaa tietokoneella istumista. Ja monta hyvää/ihanaa blogia jäi mainitsematta.

12. Mitä syöt yleensä?
Pitäisikö tähän viisastella: ruokaa… No joo… Nykyään valitsen mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita, marinoin ruokani itse jne. Aamupalalla useasti menee purkki rahkaa kiisselin, hillon tai marjojen kera. Aterioilla pyrin koko ajan lisäämään kasvisten ja vihannesten määrää. Ateriakokonaisuus, jossa on esim. iso kasa salaattia ja kalaa tai lihaa saa minut tyytyväiseksi. En kaipaa niinkään perunaa, pastaa tai riisiä. Niitäkin kyllä syön, mutta hyvin kohtuudella. Leivistä valitsen täysjyväversiot ja mahdollisimman tummana, tai täysin ruisleipää. Marketin leivistä en nykyisin pidä oikein laisinkaan, joten jos tuoretta, siis oikeasti tuoretta leipää ei ole, en sitä syö. Rasvoja en välttele, tosin ylirasvaisesta lihasta en pidä. Ruokaan laitan kermaa, juustoa jne, mutta silloin syömäni määrä on pienempi. Salaatteihin lisään siemeniä, myös smoohtieksiin. Pähkinät maistuvat välipalana, teen kanssa riisikakku jne. Toki tee menee ilman mitään naposteluakin. Pääsääntöisesti juon vettä tai esim. kylmäpuristettua makeuttamatonta karpalomehua. Jos jääkaapissa tuoremehua, lasi päivässä riittää.

13. Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?
Mielestäni terveellisin keinoin. En ole lähtenyt millekään pussikeittodieteille, tai en pyri syömään ministi pudottaen painoa hurjia määriä kuukaudessa. Pudotusvauhti on tavattoman hidas, tuskastuttavankin hidas, mutta tällä tapaa toivon pääseväni pysyvään normaalipainoisuuteen ja hyvään painonhallintaan. En ole höyrähtänyt myöskään milleen pillerikuureille tms. Ja ymmärrän ruokailutottumuksilla olevan suuri vaikutus myös painoon.

14. Millainen on tavoitekroppasi?
Se on varmastikin aika lähellä mitä kirjoitin kysymyksen kolme vastaukseksi. En halua tulla laihaksi, en sellaiseksi jolla näkyy kaikki luut pelkästään. Muotoja pitää olla, mielellään myös lihaksia, treenatun näköinen muodokas kroppa 😀

15. Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen
auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut
kasvissyöjäksi ryhtymistä?
En ole kasvissyöjä enkä kovin vakavasti siihen siirtymistä ajatellutkaan. Toisaalta, en haluaisi tukea ruokavalinnoilla tehotuotettua lihatalouttakaan. Tosiasia on kuitenkin, että joskus kunnon pihvi on paikallaan. Tosin ”kunnon pihvi”kriteeri on noussut aika tavalla, lihan laatuvaatimusten takia 😀 Yritän kuitenkin vähentää liha-aterioita ja lisäämään kasviksia entisestään. Ongelmana on etten pidä esim keitetyistä juureksista, mutta pikkuhiljaa opetellen. Tykästyin uunissa paistettuun punajuureen, jota ei oltu säilötty etikassa. Se oli herkullista. Ylipäätään uunikasvikset maistuvat paljon paremmin kuin keitettyinä 😀

Julkaistu

Linkkivinkkejä

Satavuotias Fauja Singh pääsi maaliin Toronton maratonilla! WAU ja vielä kerran WAU!!! Aikaa meni yli kahdeksan tuntia. Noin 36 kilsan paikkeilla näytti jo siltä, että mies joutuisi keskeyttämään, mutta sisukkaasti hän puristi loppuun asti! Ja menneellä viikolla pappa pinkaisi sadan metrin juoksun aikaan 23.4 sek, joten kunnioitettavaa sekin. Olisi kiintoisaa tietää hänen menneisyydestään. Takana on pakko olla erittäin liikunnallinen elämä, vaikka kilpajuoksu on tullut mukaan vasta 89-vuotiaana.

Täällä blogissani olen maininnut sanan maalipallo eräänkin kerran, vaikka laji onkin jäänyt elämässäni taka-alalle. Jotkut on kyselleet mitä maalipallo on, miten sitä pelataan jne. Olen yrittänyt sanallisesti selittää, mutta oikean käsityksen saanee vasta kun pääsee näkemään lajia livenä tai elävästä kuvasta. Huomenna Tanskassa alkaa lajin EM-kilpailut ja Suomi osallistuu kisoihin niin miesten kuin naistenkin joukkueella. Kisojen viralliset kotisivut on http://www.ecgoalball2011.dkJa suoraa nettilähetystä löytyy osotteesta http://www.pressakey.net/

Jos lajiin tutustuminen kiinnostaa on ehkä mukavaa tietää vähän otteluohjelmaa, joten se tulee Suomen osalta tässä:

Ke 19.10.
Klo 15.00 miehet, Ruotsi-Suomi
Klo 16.00 naiset, Suomi-Venäjä
Klo 19.00 miehet, Suomi-Slovenia
Klo 22.00 naiset, Espanja-Suomi

To 20.10.
Klo 13.00 miehet, Suomi-Unkari
Klo 16.00 naiset, Saksa-Suomi
Klo 17.00 miehet, Saksa-Suomi
Klo 20.00 naiset, Suomi-Tanska

Pe 21.10.
Klo 09.30 alkaen, miesten puolivälierät
Klo 11.50 alkaen, naisten puolivälierät
Klo 17.40 naiset, välierät
Klo 18.50 miehet, välierät

La 22.10.
Klo 11.00 naiset, pronssiottelu
Klo 12.30 miehet, pronssiottelu
Klo 14.30 naiset, loppuottelu
Klo 16.00 miehet, loppuottelu
Suomen peleistä otteluraportit löytyvät osotteesta http://www.maalipallo.net
Sekä Facebookista löytyy maalipallo-sivut joita päivitellään mahdollisuuksien mukaan. Homma siis toimii vapaaehtoisvoimin ja aina tuloksen tullessa ei ole koneella 😀 Tulos saattaa joskus vähän viivästyä 🙁 Mutta, ei muuta kuin tutustumaan lajiin ja heittämään tiukkoja kysymyksiä.

Ja jatketaan vielä linkkivinkeillä, nimittäin Näkövammaiset nuoret tekivät viime talven aikana Askel-dvd:n, jossa kerrotaan näkövammaisten nuorien elämästä. Dvd:n voi katsoa osoitteessa http://www.vimeo.com/nutor
Ja jos Toiminta- ja palvelukeskus Iiriksen esittelyvideo kiinnostaa se löytyy http://www.youtube.com/watch?v=Tzdj28fKMFA.
Iirishän on Itäkeskuksessa sijaitseva näkövammaisten paikka, johon on paljon keskittynyt näkövammaistoimintaa.

No niin, olisikohan nyt ihan riittämiin mainostettu ja jaettu näkövammaislinkkejä? Tämähän alkaa muistuttaan jotain tuputusblogia 😀 Ja eihän sellainen ole tarkoituksen mukaista, koska toivottavasti minusta muistetaan muutakin kuin vammaisuuteni.

Julkaistu

Fiilistelyä myöhäisiltaan

Millasia ajatuksia tai tunteita sinussa herättää otsikko ” Satavuotias brittijuoksija tähtää maratonille”? Entä kyseisen juoksijan kommentit? ” Singh kertoi kanadalaislehti The Globe and Mailille, ettei hän ajattele ikäänsä.
”Ensimmäiseksi on päästävä siitä käsityksestä, että on vanha”, hän sanoi.
”Toisekseen, joissakin maailman osissa ihmisiä kuolee nälkään, mutta länsimaissa
ihmiset kuolevat ylensyöntiin. He eivät harjoittele riittävästi
kuluttaakseen tarpeeksi. Syömme elääksemme, emme elä syödäksemme”, hän
huomautti.
Singh kehotti haastattelussa etenkin iäkkäitä ihmisiä olemaan luovuttamatta
liikkumisen suhteen.
”Monet ovat riittävän innokkaita nostamaan takamuksensa, mutta mielelläni
näkisin vielä useampien tekevän niin. On yksi asia sanoa olevansa innokas, mutta
toinen asia todistaa se – todella tehdä jotakin”, hän sanoi.”

Fauja Singh aikoo juosta Toronton maratonin ja on lähiviikkoina rikkonut kahdeksan juoksumatkan mailmanennätykset ikäluokassaan. Kukaan satavuotias ei ole aikaisemmin juossut maratonia. ”Turbaanitornado-lempinimellä tunnetun Singhin hallussa on jo yli
90-vuotiaiden maratonjuoksun ennätys, kertoo CNN. Ennätysaika oli viisi
tuntia 40 minuuttia,
ja sen Singh juoksi 92-vuotiaana vuonna 2003.” Tämä teräspappa on Intiasta lähtöisin ja asunut Briteissä 20 vuotta. Aloitti kilpajuoksun 89-vuotiaana pitääksensä itsensä liikkeellä vaimonsa ja poikansa kuoltua. Että aikas teräsvaari ja asenne kohdallaan 😀 Tuollaisen vanhuuden kun saisi jokainen, olla hyvävoimainen, hyväkuntoinen loppuun asti. Ja ihan jokaiselle juoksua harrastavalle ja juoksun aloittamista harkitsevalle voidaan todeta, kyllä voit juosta, pystyt juoksemaan. Tämä uutinen osoittaa sen 😀 Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan www.hs.fi. Toronton maraton on juostu kai tänään. Olisikin mielenkiintoista tietää miten tälle 100-vuotiaalle kävi.

Ja sitten vähän tuosta koiraherrasta, joka joulukuussa täyttää sen kymmenen, onko sitten ihmisen iässä 70v??? Mene ja tiedä. Eilen ei kuitenkaan ikä tuntunut paljoakaan painavan. Olimme Hyvinkäällä sijaitsevassa Koirakylpylässä Opaskoirakerhon kanssa. Espoon Leijonaiset mahdollistivat retken sinne, joten isot kiitokset heille koirien relaushetkestä. Ryhmämme oli iso, melkein 20 koiraa. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja uintiaika oli per koira 30 min. Harmaakuono hyppi altaaseen, kuulemma loikkasi sinne onnellisena. Ei paljoakaan viihtynyt altaan laidalla ja jotkut ihmettelikin miten se on niin hyväkuntoinen. Täytyy kyllä itsekin liittyä kummastelijoiden joukkoon. Lämpimällä säällä ei kuunaan päivänään olisi uskonut sen riehuvan tuolla tavoin kuin eilen päästeli höyryjä pihalle. Ja miten se olikin niin ikionnellinen. Tänään kuitenkin jaksoi painaltaa seittemän kilsan lenkin. Välillä vähän hissutteli, mutta silti aikaa saatiin menemään vaan 70 min, joten kymmenen minsan kilometrivauhdilla mentiin. Olen todella tyytyväinen ja iloinen. Mun Harmaakuono on niin ihana!!! Ja on aivan huippua miten se jaksaa liikkua. Tiedän kuitenkin kevät ja kesä saapuu aikanaan ja todennäköisesti vauhti hiipuu, mutta nautitaan nyt näistä reippailuista eikä surra ennen aikojaan.

Tänään lenkin ja ruuan jälkeen avokki hiero mun niskaa puolisen tuntia ja sen jälkeen oli pakko ottaa tirsat. Rentoutti ihanasti. Oli pyydettävä sohvalle välly päälle päivänokosten ajaksi. Niska oli ja on todella jumissa. En ymmärrä miten olenkin sen saanut tälläseen kuntoon. En tiedä voisiko olla vaikutuksensa noilla korvaongelmilla. Yrittää pinnistellä kuulla ja kun toisella korvalla kuulee HUOMATTAVASTI paremmin päätään kallistelee ja kääntelee sen mukaisesti ja jumittaa lihaksensa. Ai että miten onkaan turhauttavaa. Tietää, mutta silti… No jospa leikkaus toisi aikanaan helpotusta koko asiaan. Odotan operaatiota ja olen edelleenkin ihan fiiliksissäni kun nyt tiedän milloin se on.

Julkaistu

Perjantai-illan leipuri leikataan marraskuussa

Avokki nakottaa telkun ääressä katsoen nyrkkeilyä. Laji, joka ei herätä minussa minkäänlaisia positiivisia tunteita. Onneksi voin ”paeta” tietokoneen ääreen ja pistää kuulokkeet korviin ja kirjoittaa teille postauksen.

Jos eilen sain kaksi mahtavaa yllätystä blogitunnustuksen ja arpaonni oli suosiollinen, tänään postilaatikossa nökötti Hussilta kirje kutsu korvaleikkaukseen, jota on jo vähän ehditty odotellakin. Eli, marraskuun 24. päivä operoidaan oikea korva, joten nyt kaikki peukuttamaan kuulon kohenemisen puolesta, jooko!? Nyt on aivan mahtavaa, kun tietää milloin leikkaus on, ei tarvii tässä hohhailla ja ihmetellä moista. Ja vielä ei ainakaan edes hirveesti jännitä. Tiedänhän jo suurinpiirtein mitä siellä tapahtuu. Siis ainakin, jos kaikki menee yhtä sujuvasti ja hyvin kuin viimeksi.

Iltapäivällä innostuin harjaamaan Harmaakuonon perinpohjaisesti ja pesemään sen. Nyt täällä on niin komeasti kiiltävä koira. Turkki tuntuu ihanan pehmeältä ja puhtoiselta. Herra meinasi vaan välillä harjauksen aikana pitkästyä ja suihkussa piti tietystikin hiipiä hiljaa kauemmaksi 😀

Ja nyt illalla iski leipomushinku, joten tein kolmen siemenen porkkanasämpylöitä ja seesamkeksejä. Edellisen kerran kun tein sämpylöitä porkkana puuttui ja niistä tuli ehkä vähän kuivakoita. Nyt pistin porkkanaraastetta reilulla kädellä ja heitinpä mukaan himpun juustoraastettakin. Pinnalle kurpitsansiemenien seuraks ripottelin pussinpohjat juustoraastepussista 😀 Iltateen kanssa maistelimme aikaansaannoksia ja hyvältä maistui. Ei lisäaineita, no ehkä juustoraasteessa jotain… Mut sitä ei nyt lasketa 🙂

Tänään myös kannettiin pihakalusteet ja grilli varastoon, joten talvi voi tulla. Ainakin pirun kylmä siellä on. Mitenköhän taas tähän paleluun tottuu??? Toisaalta, kirpakka syysaamu on mitä parhain. Ja tänään saatiin vielä nauttia ihanasta auringonpaisteestakin, ja sen tuomaa hyvää oloa täytyy nyt vaalia. Pohdittiin Aa:n kanssa muuten pitäisikö alkaa syömään d-vitamiinia. En ole aikaisemmin sitä popsinut, mutta voisihan sitä kokeilla miten toimii, viekö syysväsyä yhtään pois. Nyt oon kyllä jotenkin hirmusen hyvällä mielellä, ei väsyt ja alavireydet paina. Oloa jotenkin helpotti hirveesti tuo leikkausajankohdan selviäminen.

Julkaistu

Kahden yllärin päivä: arvonnan voitto ja blogitunnustus

Ennen kuin mennään tämän postauksen aiheeseen Tunnustukseen, on ihan pakko hehkuttaa!
Nimittäin olen voittanut painamalla Facebookissa tykkää-painiketta 780 euron arvoisen palkinnon! Ja MULLA EI IKINÄ ole arpaonnea, joten tämä on aivan käsittämätöntä!!!
Joku jakoi linkin seinällään, jossa kerrottiin 10.10. mennessä tykänneiden kesken arvottavan 12 kerran kiropraktiikkahoitosarjan, ja minähän tykkäsin ajatellen lähinnä saavani jatkossa mahdollisesti tietoa terveys/ravitsemusluennoista ja uutisista. En todellakaan unelmoinut voitosta, koska olen ehkä vähän aina aristellut kiropraktiikkaa kuvitellen sen rajuksi hoitomuodoksi. Mutta, mitenkäs kävikään? Arvonnan ensiksi voittanut luopui palkinnostaan ja uusinta-arvonnan jälkeen nimeni nökötti Helsinki Kiropraktiikka & Simply Well:in tilapäivityksessä. Ja ihan pakko tunnustaa, minua vähän jännittää, mutta aion ottaa palkinnon vastaan ja mennä tutustumaan kiropraktiikkaan hoitomuotona ja toivottavasti myös saamaan kroppaani parempaan kuntoon. Jos innostuit ja haluat myös painaa tykkää-painiketta, suora osoite on
http://www.facebook.com/pages/helsinki-finland/helsinki-kiropraktiikka/175235392530756

Ja nyt toiseen päivääni piristäneeseen yllätykseen. Mustikkatyttö antoi minulle blogissaan tunnustuksen, josta isot kiitokset hänelle. Mustikkatyttöhän kirjoittaa mielenkiintoista blogia Mustikkatyttö macamaassa osoitteessa
http://mustikkatytto.blogspot.com/
Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista tietoa mm. luonnon omista antimista.

Lahjan saajan tulee kiittää tunnustuksesta antajaa, joten vielä kerran kiitos Mustikkatyttö!

Sitten tulee jakaa tunnustus tai blogipokaali kahdeksalle muulle blogille sekä kertoa kahdeksan
tai kymmenen satunnaista seikkaa itsestään.

Tehdäänpä siis paljastuksia itsestäni. Pitää ihan miettiä mitä en ole täällä lörpötellyt 😀

1. Yläasteiässä olen ollut fanaattinen Tappara- ja Tsekki-jääkiekkoilijat –fani. Olen saanut suosikkipelaajaltani Jiri Kuceralta nimmarin Jyväskylässä ja lähettänyt hänelle synttärionnittelukirjeen, jossa vielä kiitin nimmarista 😀

2. Olin marraskuussa 1996 Helsingin jäähallissa Metallican konsertissa ystävieni kanssa. Olimme aivan lavan edessä rautakaiteen takana. Bändin manageri puristi käsiimme tletrat ja passin takahuoneeseen. Siellä sitten keikan jälkeen odotimme umpiväsyneinä ja silloinen basisti ilahdutti läsnäolollaan. Yksitellen haimme nimmarit ja taas odottamaan josko joku toinenkin tulisi moikkaamaan fanejaan. Ei tullut. Väsytti ja harmittikin jo siinä vaiheessa, mutta tuo nimmari ja tletra ovat edelleen tallessa kuten Kucerankin nimikirjoitus 😀

3. En voisi elää ilman kirjoja. Olen ollut aina kirjojen suurkuluttaja ja en pysty ajattelemaan mahdollisuutta ettei piste- ja äänikirjoja olisi. Olen monta yötä valvonut hyvää kirjaa lukien. Kirjojen suhteen olen mielestäni moniruokainen. Fantasia ei tosin ole mun juttu. Olen lukenut niin kotimaista kuin ulkolaistakin kirjallisuutta. Hevoskuiskaaja, Kantaäiti, Robin Cookin tuotanto, Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-kirjat, Sheldonin Timanttidynastia, Kingin Uinu uinu lemmikkini, Mesterttonien Hovimäki- ja Metsola-sarjat, ja voi niitä on niin paljon Wilbur Smithiä unohtamatta.

4. Rakastan kevättä. Se on ehdottomasti parasta aikaa. On ihana tuoksutella kevään tuoksuja, kuunnella lintujen viserrystä, tuntea ja aistia miten luonto herää eloon, Aurinko hellii lämmöllään ja valollaan ja saa minutkin henkiin energisenä touhuamaan. Kyllähän toki kaikissa vuodenajoissa on niitä huippujuttuja. Talvella aurinko ja sopiva pakkanen, mikä hienompaa kuin ulkoilla silloin. Kesällä helle ja hellepuuhat uimisineen, syksyllä reippaat tuoksuvat lenkit jne… Syksyn vesisateet ja etenkin räntäloskavaihe on masentavia ja joka vuosi toivon sen ajan jäävän mahdollisimman lyhyeksi, ja niinhän kahtena edellisenä talvena on täällä etelässäkin käynyt.

5. Kaukaisin paikka missä olen käynyt on Sydney. Olin siellä 2000 paralympialaisissa maalipallojoukkueessa. Turnauksessa jäimme neljänneksi häviten pronssimatsissa vapaaheittokisassa Ruotsille. Itse pelasin turnauksessa huikeat 34 sekuntia 😀 Ruotsalaispelaajia oli vain viisi, joten en päässyt vapaaheittokisaankaan 🙁 Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että olin halkeamaisillani pissahädästä ja toivoin vain ottelun loppuvan mahdollisimman pian… Koville se tappio silti otti, vaikka tekopirteästi soitinkin äidille ilmottaakseni tuloksen. Miettikää, herätin hänet ja miesystävänsä yöllä kolmelta. Puolustauduin sillä, että pyysivät ilmoittamaan 😀 Minä ilmoitin :O 😀

6. Olen kävellyt toisessa kerroksessa ikkunalaudalla ja parvekkeen kaiteella. Oikeasti, ihan järkyttävää, mutta kouluaikoina Jyväskylässä tuokin piti testata. Kiipesimme myös isojen vaatekaappien päälle ja kaverini potkaisi ns. pikkuvalon rikki. Siinäpä olikin selittämistä miten se oli mahdollista. Taisipa olla pakko tunnustaa, että oltiin kiivetty kaapin päälle 😀

7. Vuosia sitten olimme ystäväni kanssa ”vähän” viihteellä 😀 Pohjiksi pullot vadelma-Ofeliaa(mahtaako moista nykyään Alkossa myytävänkään? Jos jäis juomatta!) ja baariin. Siellä tod.näk. aika kovaäänistä keskustelua avautuen ties mistä. Lopuksi luokseni kahvin keittoon. Seuraavana päivänä löysin hattuhyllyltä mukin ja tiskipöydältä tuopin, jossa vettä ja purut 😀 Kaverini ei tainnut saada kahvia 😀

8. Elämäni on muuttunut aika paljon. Minun pitäisi onnistua löytämään maalipallon tilalle jotain uutta puuhaa ja samalla uusia ihmisiä ympärilleni. Samalla ruokatottumukset ovat muuttuneet ja joskus minua pelottaakin, että kaverini alkavat vierastamaan minua sen takia. En haluaisi karkottaa ketään luotani, mutta ehkä viime aikoina olen kokenut itseni vähän yksinäiseksi. Ei varmaankaan johdu ruuasta niinkään, mutta harrastuksen jättämän aukon takia. Tämä ”blogimailma” on antanut minulle valtavasti ja varmasti antaa jatkossakin, mutta kaipaan lisää myös liveystävyyttä.

9. Rakastan kynttilöitä, vaikka niitä en näekkään. Muistan kuitenkin lapsuudesta hämärän huoneen, jossa paljon kynttilöitä. Niistä tuleva tuoksu ja lämpö saa hyvälle ja romanttisellekin tuulelle.

10. Mulla oli lapsena kaksi suosikkilaulua joista toinen Mikko Alatalon Takapenkkiräpätys ja toinen Makdaleena on pikkuinen tyttö, jonka virallista nimeä en muista, enkä kyllä esittäjääkään. Ne oli ihan parhaat, mut isoveljien huvitukseksi räävyin myös jotain heviä ja soitin ilmakitaraa. Ne nauro mulle 😀 Ja tietysti Dingo oli paras!!!!

Tunnustuksen tai pokaalin lahjoitan seuraaville inspiroiville blogeille ♥ :

Iiven
http://voimaahoitsulle.blogspot.com/

Kupariperhosen
http://liianlaski.blogspot.com/

Toppapahan
http://corenitimmix.blogspot.com/

Blueberryn
http://pudotuspeli.blogspot.com/

H3nn4:n
http://elamakaloreitavastaan.blogspot.com/

Monta hyvää blogia jäi linkittämättä, mutta tää on vaan niin hidasta ettiä oikeat osotteet etten nyt jaksa enempää. Jokainen ihana lukija ottakoon tunnustuksen omakseen näiden linkitettyjen lisäksi!