Eilisiltana luin Iiven blogista hänen kesäajan liikuntahaasteen tuloksia ja tulin siitä kovin hyvälle ja iloiselle tuulelle. Niin monipuolista liikkumista, ja haasteen tavoite täyttyi reilusti. Tuo Liikuntahaaste jäi kutkuttamaan mielen pohjalla ja aamulla hehkutin avokille asiaa, ja nyt täällä on kaksi, jotka aikoo ottaa syksyn liikuntahaasteen vastaan 😀 Eli 60 liikuntapäivää ajalla 1.9.-31.12., ja mukaan yli 30 min liikuntasuoritukset laidasta laitaan. Yhtenä päivänä voit tehdä vaikka viisi liikuntasuoritusta, mutta lasketaan vain päivien mukaan. Kuinkas moni ottaa haasteen vastaan? Haaste on ymmärtääkseni lähtöisin Kiloklubista. Haasta itsesi, haasta kaverisi tänään, huomenna, ylihuomenna…

Omalta osaltani tuo liikuntahaasteen toteutus on hyvällä alulla, sillä huomiselle olen sopinut kaverin kanssa uintitreenin ja sunnuntaina opaskoiraporukan kanssa kirmaistaan Raaseborissa. Tosin en uskaltanut ilmottautua Harmaakuonon takia 9 kilsan lenkille. Teen nuo pitkät lenkit mielummin rauhassa ja koiran kuntoa huomioiden, enkä vie ihmispaljouteen, jossa se vetää itsensä innoissaan ihan piippuun. Ei malta jolkotella, jos siltä tuntuu, kun muut menevät edellä 😀 Kävellään tuolloin sitten viiden kilsan lenkki. Mut tän illan sauvakävelylenkistä olen huippuonnellinen. Nimittäin mun tehtyä päivän työt ja syötyä salaattiannos lähdettiin Harmaakuonon ja avokin kanssa reippailemaan. Otin sauvat mukaan ja tehtiin 70 min 6.6 km lenkki. Harmaakuono meni tosi reippaasti, eka kierros 20 min, toka 25 min ja kolmas 23 min. Yks kierros on 2.2 km ja meiltä lenkkipolulle ehkä n. 100 m. Oon tosi tyytyväinen ja ilonen, kun vielä huomioi ton miten poika on viime aikoina lenkeillä ajoittain madellut.

Eilen käytiin muuten Harmaakuonon kanssa lääkärissä. Saatiin lisää rasvaa hotspottiin ja tarkastettiin purukalusto. Parissa etuhampaassa on halkeama, mutta lääkäri ei lähtisi sitä poistelemaan, jos ei ala vaivata. Rivien välistä luin, että ei nukuta mielellään noinkin vanhaa koiraa. Samalla juttelin pojan hidasteluista lenkeillä. Nyt viime sunnuntainakin vauhti vaihteli äärimmäisyyksistä toisiin, ja valjaat vaihdettaessa pelkkään hihnaan jätkä selvästi piristyi ja käveli reippaammin. Saatiin muutaman päivän särkylääkekuuri, jolla testataan onko Harmaakuonolla kipuja, tapahtuuko lääkityksellä valjastyöskentelyssä muutoksia, ja jos mitä tapahtuu kun lääkitys loppuu… Valjaat kuitenkin painavat parisen kiloa, joten ehkä jos on vanhuuden jomotuksia ja jumituksia, ne alkaa tuntua raskailta yllä. Ystävän kanssa meseteltiin pitkä tovi aiheesta, ja niistä tunteista mitä tuo kaikki tuo. Onneksi on ihania ystäviä, jotka ymmärtävät sen tuskan mikä tulee aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Tuota kipulääkekuuria en alottanut kuitenkaan vielä. Haluan tehdä sen sellaisessa vaiheessa, että on minulla todella aikaa tarkkailla sen vaikutusta.

Eilen oli painotavoitteen asettamispäivä. Paino oli maanantaista tippunut 69.9, joten 70 kg alitettu, mutta ei ole ensinmäinen kerta tänä vuonna, joten ei vielä suurempaa fiilistelyä nostata. Joka tapauksessa päätin, että nyt syyskuussa tavoittelen kahden kilon pudotusta, eli alle 68 kilon pitäisi päästä. Ja tuolle tavoitteelle antoi rohkaisua tämän aamun punnitus 69.6 kg. Noh, en elättelekkään toiveita siitä, että vauhti pysyisi tuollaisena. Nyt tosin tunnen kropastani lähteneen nesteitä pois. Avokki kommentoikin aamusella, että tunnun hoikemmalta jakiinteämmältä kun hölläkkäneste on vähentynyt huomattavasti. IHANAA! Jospa tämä tästä. Tuohon painon laskun hankaluuteen saattoi muutoinkin löytyä selitystä, ainakin osittain. Mun kaveri merkkas parin päivän tiistain ja keskiviikon syömiset Kiloklubiin ja kalorit huiteli 1400-1500 paikkeilla. Ja proteiinien määrä 70 grammassa, joten varaa on syödä vähän runsaammin protskua lisäten vielä kun huomioi tän mun fyysisen työnkin. Silloin tiistaina mulla oli kuus asiakasta, kuten tänäänkin. Ite ei vaan aina muista tän työn fyysisyyttä, ei jotenkin osaa huomioida sitä 🙂

Tuo syöminen on aika jännä juttu. En ole mitenkään erityisemmin ajatellut, että kun laihdutan mun täytyy syödä vähemmän. Ennemminkin olen ajatellut sitä mitä suustani pistän alas, ja silti sitten ilmeisesti syön, tai ainakin ajoittain olen syönyt liian vähän, eikä siksi kroppani pääse laihtumaan. Olikin tosi mukavaa tuo kaverin apu, antoi osviittaa missä mennään. Nyt pystyy vähän korjaamaan asiaa. Tänään esim. tein drinkin, johon tuli hamppuproteiinia, mustikoita, Rakkauspakkauksesta himpun verran jauhoja ja ihan vettä. Sitä olen asiakkaiden välillä hörppinyt lämpimän aterian lisäks.

Tällä hetkellä on niin ihanan endorfiininen ja energinen olo, ja odotan jo innolla aamun uintitreeniä. Ja treenikärpänen kutittelee mukavasti, joten tästä on hyvä aloittaa syksy reippaillen ja tarttua haasteeseen ja tehdä vielä vähän enemmän. Tosin edessä on tuo korvaoperaatio jossain vaiheessa, joka pistää liikunnat vähäksi aikaa seis, mutta ei murehdita sitä nyt. Nyt nautitaan olosta ja energiasta, hyvästä fiiliksestä.