Viikko sitten sähköpostiini tupsahti ilmoitus vapaista paikoista näkövammaisten joogaryhmiin. Olen joskus aikaisemminkin pohtinut asiaa mennäkkö joogaan vai ei. Aikatauluihin ei sillon sopinut, joten nyt päätin ilmottautua mukaan.

Jooga ei ole ihan vieras juttu. Onhan siinä jonkin verran yhtäläisyyksiä pilateksen kanssa. Pilatestunneilla kävin muutama vuosi sitten säännöllisesti huippuohjaajan Fatiman tunneilla, ja mukanani oli silloinen fyssariopiskelija. Kehityin tuon syksyn aikana aika paljon. Lantioon tuli liikkuvuutta ja hallintaa, tulin notkeammaksi ja koordinaationi parani. Fyssariopiskelija lähti ulkomaille ja oppaan saaminen mukaan hankaloitui ja seuraavana syksynä salilla ei enään pilatesta ollutkaan. Ja oma tie vei judotatamille.

Varsinaiseen joogaan olen saanut kerran kosketuksen. Olimme Malmössa leireilemässä ja meille pidettiin demomielessä joogatunti. Ei välttämättä ollut niitä helpoimpia kokemuksia. Ruotsin kielinen ohjaus, josta en ymmärtänyt käytännössä mitään. Pelitoverini ohjasi minkä omilta suoritteiltaan pystyi. Kävi ohjaajakin kirjaimellisesti asettelemassa minut oikeaan asentoon aina välillä. Vaikka kokemus olikin tuollainen se ei jättänyt mitään traumoja hommasta, joten tänään reippain mielin joogaamaan puoleksitoistatunniksi.

Kokemus oli miellyttävä. Liikkeet tehtiin hyvin rauhallisesti ja hitaasti oman hengityksen tahtiin. Hatha-jooga sopi kyllä aloittelijalle oikein loistavasti. Olen ollut aina pintahengittäjä, en hengitä pallealla oikeastaan ollenkaan. Siis pallea ei tule hengitykseen mukaan. Liian pinnallinen hengitys on meidän monen ongelma. Palleasta asti lähtevä hengitys kun täyttäisi keuhkot hapella paljon paremmin. Yritin keskittyä nyt syvään hengittämiseen ja saman aikaisesti liikkeiden tekemiseen. Koordinaatio ei ole mun vahvuuksia. Olen lirissä, jos pitää tehdä jaloilla jotain johonkin tahtiin ja kädet tekee jotain muuta toiseen tahtiin. Koska liikkeet olivat hitaita ja rauhallisia oli aikaa tehdä ne oikein ja oikea rytmikin alkoi löytymään. Ehkä pisin liikesarja, tai ainakin liikesarja, jonka kuvittelen muistavan meni: Lähtöasento selinmakuu kädet vartalon sivuilla ja jalat koukistettuina jalkapohjat alustassa. Sisäänhengityksellä polvet loittonevat toisistaan ja kädet menevät sivukautta ylös, uloshengityksen aikana polvet tulevat yhteen ja kädet laskeutuvat takaisin sivulle. Sisäänhengityksen aikana noustaan ns. pöytään eli lantio nostetaan alustastaan ja kädet menevät sivukautta ylös. Uloshengityksessä taas kädet laskeutuvat ja lantio palaa alustalleen. Liike venytti selkää mukavasti.
Pidin myös liikkeestä, jossa selinmakuulta polvet kallistettiin samalle puolelle ja vastakkaisen puolen käsi vietiin sivukautta ylös, toisella kädellä voitiin vielä ohjata venyvän puolen kättä enemmän viistoon. Siinä rauhallisesti hengitellen. Päinmakuuasennosta teimme kissavenytystä ja jotain olisiko voinut olla vuohta… Mun oli välillä vähän hankalaa kuulla ohjaajan puhetta, jos tuo oikea korva oli ylöspäin ja vasen lattiassa 😀 Tai, jos ohjaaja puhui kauempaa oikealta. Liikkeiden nimet meni vähän ohi, mutta ehkä ensi kerralla nimetkin kuulee paremmin.

Kokemus oli miellyttävä. Joogan yksi tarkoitushan on mielen rauhoittuminen. Siitä en mene sanomaan mitään. Niin paljon energiaa meni vielä liikkeiden tekemiseen ja oikeassa rytmissä hengittämiseen suhteessa liikkeisiin. Tunnin lopussa rentouduimme ja ainakin jotain kehossani tapahtui, sillä palelin hurjasti tunnin jälkeen ja pissahätä oli kova 😀 Sali, jossa oltiin oli tosin aika viileä. Niin kauan kun oli liikkeessä, vaikka rauhallisessakin, viileys ei haitannut. Loppurentoutumisen aikana se kylmä sitten iski. Ens torstaina uudelleen, ja ehkä silloin taas opitaan lisää joogan mailmasta.