Aamurutiinit menivät samaan tapaan kuin edellisaamunakin, joten yhdeksäksi olimme jälleen Turismolla ja valmiina kokopäiväretkelle. Tällä kertaa oppaanamme toimi Noora, joka aina odotti meidät viimeiset villahousutkin paikan päällä eikä kadonnut jonnekin. Kiitos siitä Nooralle. Vähän helpotti ahdistusta kiireentunnusta.

Torstain retkipäivään kuului paljon näköalapaikoille pysähtelyjä, ja rehellisesti sanottuna loppupäivästä ne alkoivat jo vähän turhauttamaan, katsella esim. Kaksoisjärviä eri suunnalta eri paikoista 3-4 pysäyksen verran.
Aamun ensinmäinen kohde oli Tulijärvi. Ajoimme 900 metrin kokeuteen, josta järveä ihailimme. Saaren korkein kohta on 949 metriä. Nimeä en valitettavasti muista. Tuolla 900 metrin korkeudessa olleella näköalapaikalla oli kylmä ja tuuli vinhasti. Mekko ja sandaalit tuntui ihan liian kevyeltä asusteelta. Mulla oli muuten näillä kokopäiväretkillä ylläni (heh, ketä kiinnostaa, mutta kerronpa kumminkin) kesällä ostamani Espritin farkkumekko, jalassa Tenbointsin sandaalit, hattu viime kesän Barceloonan matkalta kuten myös perhoskorvikset 😀 Pysähdyimme katselemaan Tulijärveä eli  Lagoa do Fogo alempana olleelta näköalapaikalta. Tässä teillekin ihasteltavaksi ihania, upeita maisemia.

Maisemia ihasteltuamme siirryimme Caldeira Velha –vesiputoukselle, jonne oli n. 10 minuutin kävelymatka bussilta hiekkatietä pitkin viidakkoa ympärillämme. Vesiputouksella oli mahdollisuus uida n. 25 asteisessa vedessä. Kiireistä aikataulua hetken emmittyäni päätin kuitenkin pulahtaa putouksella. Siellä oli paljon isoja kiviä, joten varsinainen uiminen ei ollut turvallista. Kiviä seuraillen kuitenkin kävin putouksen alla. Jos edellispäivän lähde oli nuoruudenlähde ja uskomusten mukaan nuoreni 10 vuotta, tämä putous toi vuodet takaisin 😛

Matka jatkui likööritehtaanmyymälään, jossa saimme maistiaiset kahdeksasta eri likööristä: karhunvatukka, ananas, kahvi, passion, kerma muistuu ainakin mieleen. Seisoimme myymälässä ympyrässä oppaan kertoessa likööreistä ja paikallisen kaataessa kuppiin maistiaiset. Tahti oli aikamoinen. Olisi ollut kiva makustella enemmän ja keskustella miltä mikin maistui. Liköörien lisäksi paikassa myytiin hilloja. Ostettiin ananas-, karhunvatukka- ja kaneli-omenahilloa. Sitten kiiruhdimmekin bussille matkaa jatkamaan. Oli aika lounaan kalaravintolassa. Se sijaitsi upealla paikalla merinäköalalla, mutta turska, jota söimme ei tehnyt vaikutusta. Ei ollut kovinkaan laadukkaan oloista. Oli oikeastaan ainoa paikka missä tuli vähän sellainen olo, että turisteille voi tarjota mitä vaan. Ravintola ei ole auki kuin tilauksista. Tarjolla ruuan kanssa oli viiniä. Jälkkäriksi kahvit. Teetä tilasimme, mutta sitä ei paikassa ollut 🙂 Vaikka sanotaankin Azoreiden olevan kuuluisa teestään. Aikanaan teetä on viety sieltä ympäri Eurooppaa, mutta nykyisin teetä ei mene lainkaan vietiin.

Lounaan jälkeen suuntasimme kohden Cidadesin kylää, joka sijaitsi kaksoisjärvien rannalla. Matkalla sinne otimme valokuvia näköalapaikka-Escalvadolta, ja tässä jälleen mm. huikeita maisemia

Itse kylä on pieni ja vaikka suosituimpia turistikohteita, kylä syystä tai toisesta ei hyödynnä turismin tuomia mahdollisuuksia. Kylässä olevat kahvilat ovat pääasiassa kiinni kuten myös lahjatavaramyymälä. Kylässä meillä oli vähän omaa aikaa. Kävelimme Kaksoisjärvien rantaan, jonka edustalla oli iso viheriö, joka sopisi loistavasti piknik-ruokailuun ja auringossa lekotteluun. Kaksoisjärvethän ovat omalla tavallaan erikoiset. Toinen niistä on vihreä ja toinen sininen 😀

Matka jatkui kohden luomuananastilaa. Pysähdyimme ennen tilalle saapumista kahdessa vai kolmessa näköalapaikassa. Viimeisellä kerralla en viitsinyt nousta bussista 🙁 Tässä kuitenkin kuvasatoa

Vista do Rei-näköalapaikka Kaksoisjärville

Pico de Carvao näköalapaikka:

Eräällä näköalapaikalla, viimeistä edellisellä oli kojuja. Silloin jo meinasin jäädä autoon, mutta kojut kiinnostivat. Innostuinkin ostamaan hopeisen ranne- ja kaulakorut joissa on mustaa laavakiveä. Toistaseksi koruista ei valitettavasti ole valokuvia.

Ananasluomutilalla saimme katsella ananaksen kasvun eri vaiheita. Tuolla luomutilalla yhden ananaksen kasvu ja kypsyminen kestää KAHDEKSANTOISTA KUUKAUTTA, siis miettikää: 18 kk. Ihan valtavan pitkä aika. Tila sijaitsee Faja de Baixon kylässä, ja tilalta tulee vuositasolla n. 10 tuhatta ananasta. Jäin miettimään milläköhän vauhdilla tehokasvatetut ananakset kasvatetaan… Ja mikä oli ihanaa, sain ”hiplata” ananaksia kasvihuoneissaan ilman, että kukaan kielsi 😀

Pääsimme maistamaan luomuananaslikööriä, joka oli taivaallisen makuista, mutta hervottoman kallista. Ostimme pullon, jossa 2.1 dl hintaan 14 €. Iso pullo olisi maksanut 35 €, ei raskinut, vaikka kuinka oli luomua 🙁 Ostettiin myös ananaszazia, joka oli kanaruuan lisukkeena ihan huikean herkullista. Nyt se on vaan jo loppu. Kallista kuin mikä, ja pienenpieni purkki. Mutta eurolla sai sellasen ison mukillisen luomuananasmehua. Ja niin herkullista mehua en ole kyllä hetkeen juonut. Se maistui niin puhtaalta, tuoreelta, ei lisäaineita, ei vanhaa!!! Sitä kun olisi saanut kotiin ja paljon!

Puoli kuuden pintaan oltiin takaisin Turismolla, josta kävelimme ruokakauppaan ja Hispanjan tilaama taksi oli tilattu puoliseiskaksi meidät viemään hotellille. Hotellilla käytiin altaalla uimassa ja relailemassa ennen kuin kävelimme naapurihotelliin syömään. Siellä oli pienen pieni ruokasali. Ruoka oli hintavampaa kuin oman hotellimme ja ei läheskään niin herkullista. Söin naudanlihapihvin perunoilla. Aa:n annoksen kasvikset oli ylipaistuneita, perunat kylmiä. Avokin annoksen ”vikoja” en enään muista, mutta annoksessa oli jännittävä yhdistelmä: kananmunaa ja verimakkaraa 🙂 Ruokajuomana meillä oli Picon saarelta viiniä, eli naapurisaaren juomaa. Oli aika voimakasta, mutta totuteltua aikas namia.

Hotellilla huoneeseen päästyämme istuskelimme vielä parvekkeella lämmöstä nauttien. Vaikka kello lähenteli yhtätoista ei totisesti kaivannut pitkähihaista ylleen. Oli ihanaa istuskella kaikessa rauhassa teestä nautiskellen.

Sää oli koko viikon todella hyvä. Tulopäivänä kauppareissulla ripsautti muutaman pisaran vettä ja lauantai-iltana sateli siinä vaiheessa kun etsiskelimme satamasta sopivaa ruokapaikkaa. Aamuisin oli vähän utuista, keskipäivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja iltapäivää edetessä alkoi utua ja pilviä kertymään. Lämpötila pyöri päivisin 27 pintavilla ja iltaisinkin yli 20 asteessa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kävellessämme ennen kahta Ponta Degadan kaduilla asteita oli 23, joten ei tarvinnut palella.

Mutta arvoisat lukijat, nyt voitte hengähtää tästä luku-urakasta, sillä loput tulee  seuraavassa postauksessa. Kiitos mielenkiinnosta tähän asti 😀