Tämä lomamatkan matkakertomus tulee useammassa osassa, koska kuvamateriaalia on jonkin verran, ja toisekseen en näemmä osaa kirjoittaa lyhyesti, joten kukaan ei jaksaisi tätä kerrallaan kahlata läpi 🙂
Lähtöpäivän aamuna avokin kello soi 4.50, joten ehdinpä minäkin nukkua huikeat neljä tuntia. Aamu-unisena torkuskelin vielä peiton alla puolisen tuntia. Ehdin juomaan aamuteen ja syömään maustamatonta jugurttia kera myslin ja marjojen. Kuuden jälkeen matkasimme lentokentälle, jossa treffasimme Aa:n. Ei muuta kuin jonottamaan lähtöselvitykseen ja sieltä turvatarkastukseen. Tuota turvatarkastusta odotin mielenkiinnolla, aiheuttaisiko korvassa oleva proteesi metallintunnistimessa reaktion. Olin kaiken varalta varustautunut todistuksella, jonka korvaoperaation jälkeen lääkäriltä sain. Metallinpaljastin pysyi hiljaa, joten eipä tarvinnut todistella mitään 😀
Lähtöä odotellessa kiertelimme kaupoissa ja tein ekan ostoksenkin. Tarvelistalla oli olkalaukku ja Marimekon myymälästä löytyi mielestäni aikas täydellisen kokoinen ja mallinen musta olkalaukku, joka näkyy kuvissakin. Hintaa laukulla oli kauheasti ja se kyllä vähän kirpas, mutta pitäisi olla laadukas. Ostettiin koneeseen pähkinöitä ja vettä. Aa valitsi itselleen jonkun lehden matkalukemiseksi. Ja vielä ennätimme ennen koneen lähtöä syömään smoothiekset ja ruisleivät. Lensimme Bulgarian Airilla, jossa oli bulgarialainen miehistö. Lentoaika Azoreille oli kuusi tuntia. Aamiaiseksi saimme broilerin rintaa perunamössöllä, joku kammottava majjoneesisotkusalaatti, leipää ja vettä. Jälkkärinä teetä/kahvia kera isohkon suklaakonvehdin, joka oli hurjan makea. Lennon loppupuolella ostimme loman kunniaksi viinit. Muuten matka kului rupatellen ja lueskellen. Mulla oli pari nidettä Nora Robertsin kirjasta Punainen lilja. Kirjaa en todellakaan voi suositella kenellekään. Oli sellasta ällöä seksihömppää, että huh!
Azoreille Sao Miguelin saarelle laskeuduimme paikallista aikaa aamupäivästä puolikahdentoista paikkeilla. Azorien saariin kuuluu yhdeksän saarta ja Sao Miguelin saaren yksi pääelinkeinoista on turismi maatalouden ja kalastuksen lisäksi. Saaren pääkaupunki on Ponta Delgada, jossa asukkaita 30.000. Koko saarella 130.000 asukasta ja saman verran lehmiä 😀
Saaren toinen kaupunki on Ribeira Grande. Näiden kahden kaupungin lisäksi on paljon pieniä kyliä. Kylässä on asuttava yli kymmenen tuhatta asukasta ennen kuin se saa kaupungin oikeudet.
Saaren toinen kaupunki on Ribeira Grande. Näiden kahden kaupungin lisäksi on paljon pieniä kyliä. Kylässä on asuttava yli kymmenen tuhatta asukasta ennen kuin se saa kaupungin oikeudet.
Oih, mikä ihana lämpö levittäytyi ympärille heti koneesta ulos päästyä. Pitkähihainen ja housut tuntuivat ihan liian kuumilta vaatteilta; hellevaatteita kaivattiin. Mutta, ei muuta kuin matkatavarat hihnalta ja vauhdilla Hispanian Bussille, joka veisi meidät hotelliin. Ensin ajoimme Ponta Delgadaan pariin kaupunkihotelliin ennen kuin ajelimme vartin matkan Kapellasin kylän lähistöllä olevalle huoneistohotellillemme. Siellä saimme heti huoneemme, joten ei muuta kuin vaatteen vaihtoon ja huoneistoon tutustumaan. Avokin kanssa nukuimme makuuhuoneen puolella olleessa parisängyssä. Molemmilla oli yöpöydät sängyn vieressä. Makuuhuoneesta oli ovi kylpyhuoneeseen, jossa myös vessa.
Keittotila oli pieni ja sen vierellä korkea ruokapöytä. Samaisessa tilassa oli vaatekaapit, levitettävä sohva, jossa Aa nukkui. Olkkarista pääsi parvekkeelle, jossa ihanat kukkaloistot heti kaiteen takana. Partsilla pieni pöytä ja pari tuolia. Huone oli siisti, joten sinne oli mukava levittäytyä viikoksi.
Keittotila oli pieni ja sen vierellä korkea ruokapöytä. Samaisessa tilassa oli vaatekaapit, levitettävä sohva, jossa Aa nukkui. Olkkarista pääsi parvekkeelle, jossa ihanat kukkaloistot heti kaiteen takana. Partsilla pieni pöytä ja pari tuolia. Huone oli siisti, joten sinne oli mukava levittäytyä viikoksi.
Huoneistohotellimme Acorsonho sijaitsi toisen hotellin kanssa samassa pihapiirissä, ja tämän hotellin maksulliset palvelut oli myös meidän käytössä. Kapellasin kylään hotellilta matkaa oli parisen kilsaa. Pihapiirissä oli uima-allas ja aurinkotuoleja. Sisältä löytyi toinen allas ja höyrysauna. Kevyempää vaatetta saatuamme yllemme kiiruhdimme kolmeksi Hispanjan tervetulotilaisuuteen, jossa opas Noora kertoili retkitarjonnasta ja saarella olevista mahdollisuuksista. Olimme kotimaassa varanneet paikat jo kolmelle retkelle. Nooraa kuunnellessa tuli informaatioähky ja valinnan vaikeus. Saarella on todella paljon erilaisia mahdollisuuksia, joten on ehdottomasti aktiiviloman viettäjille unelmakohde. Miltä kuulostaa melonta- ja ratsastusretket, paljon erilaisia ja monen tasosia vaellusreittejä, valassafari, uinti delfiinien kanssa, uinti laguunissa, extremeeeta kosken laskua jne, jne… Kyllä kävi mielessä ”voi kun näkisin”. Noh, ehkä onneksi näön puute vähän rajasi valittavia mahdollisuuksia 😀 Infoähkyn turruttamina ja aamuaikaisesta väsyneinä lähdimme taivaltamaan kauppaan, joka oli reilun kilsan päässä. Kuljimme helkkarin kapeaa tietä pitkin, jossa ei voinut kulkea rintarinnan, oli mentävä peräkkäin. Autot suhahtelivat ohi ihan liki. Olin ihan stressissä ja kauhun partaalla. Ehdottomasti muuten niin ihanan saaren miinus. Kauppa kuitenkin löytyi, oli pieni, mutta kaikki tarpeellinen saatiin. Hedelmät ja vihannekset eivät totisesti olleet Eu-standardien mukaisia; tomaatit lommoisia, kurkut käyriä, banaanit minejä jne, mutta kaikki herkullisia! Ilmakuivattua kinkkua sai parilla eurolla yli 400 g, ja se olikin viikon ehdoton suosikki leivänpäällys.
Hotellille päästyä nälkä alkoi olla hirmuinen ja ravintolassa ruokatarjoilu alkoi 18.30, joten keittelimme teetä ja söimme pähkinöitä ja leipää. Kaikki oli tosi väsyneitä. Oltiinhan sitä Azoreiden aikaan herätty jo ennen kahta 🙂 Väsynein aivoin koetimme päättää miten lomaviikon käyttäisimme parhaiten ja suunnitelmat saatiinkin tehdyksi kutakuinkin. Päätimme osallistua vielä yhdelle retkelle niiden kolmen lisäksi joille olimme jo ilmottautuneet.
Hotelliravintola osottautui tasokkaaksi paikaksi. Todella herkullinen ruoka. Söimme avokin kanssa kanaa pekonilla, omenapinaattijuustokastikkeella. Annoksessa vähän myös salaattia ja perunaa. Kastike vei kielen mennessään. Olisi tehnyt mieli nuolla lautanen, jos olisi kehdannut 😀 No tapoja kun on, ei nuoltu 😉 Jälkkäriksi otin annoksen, jossa oli lämmintä suklaamoushea, minttuvaahtoa ja mantelikeksi. Oli muuten taivaallisen hyvää. Minttuvaahtokin oli tuoreesta mintusta valmistettu vaahto. Ja se suklaa, nammmm! Joimme ruuan kanssa pullon punaviiniä, hotellin nimikkoviiniä hintaan 13 euroa ja oli todella hyvä viini. Aterian jälkeen ei tarvinnutkaan muuta kuin suihkun ja sängyn. Unta ei tarvinnut odotella.
Hyvin nukutun yön jälkeen virkeinä uuteen päivään. Aamupalan syötyämme lähdimme Ponta Delgadaan opastetulle kaupunkikierrokselle. Hispanjalta oli järjestetty kyyti hotellilta Turismon eteen, josta retki alkoi. Jouduimme odottamaan lähes puoli tuntia kyytiä jonkin sählingin takia, mutta lopulta pääsimme matkaan.
Saavuimme Turismolle vähän myöhässä, mutta ehdimme kävelykierrokselle mukaan, jonka oppaana toimi Noora. Sää oli lämmin ja ihana, joten mikäs kävellessä kaupungin katuja. Kävimme mm. kahdessa eri kirkossa. Pienemmän kirkon yhteydessä oli ns. lahjoituspyörä. Mielestäni hauskalla idealla. Yleensähän kirkolle annetaan/lahjoitetaan nykyisin lähinnä kaiketikin rahaa. Paikalliset aikanaan ovat lahjoittaneet kirkolle mm. erilaisia hyötytavaroita. Nykyisin kuulemma viinipulloja, leipää tms. Lahjoitus asetetaan lahjoituspyörään ja pyöräytetään sitä. Hetken kuluttua pyörä pyörähtää ja saat vastalahjan. Vastalahja on tietystikin sitä arvokkaampi mitä enemmän itse lahjoitat. Laitoimme 10 euroa ja saimme rukousnauhan ja kuvakortin kirkon lähellä olevalla aukiolla olleesta patsaasta Kristuksen patsaan ihmeestä.
Tuolla aukiolla paikalliset viettävät toukokuussa uskonnollista juhlaa, jossa tätä patsasta kannetaan ympäri kaupunkia karnevaalimeiningein. Juhla kestää monta päivää ja lauantaina paikalliset konttaavat paljain polvin aukion ympäri ikään ja sukupuoleen katsomatta. Aikas melkoista touhua sanon minä! Joka tapauksessa tuo lahjoituspyörä tuntui hauskalta ja erilaiselta mihin yleensä kirkkojen lahjoituksissa ollaan totuttu. Itse kirkko oli prameahko kultaisine koristuksineen.
Tutustuimme puisto Parque Urbanoon, jossa kaikki on tehtyä/kasvatettua ja sanotaankin romantiikan puistoksi, koska siellä paljon onkaloita ja muita kuhertelupaikkoja 😉 Saimme omaa tutusumisaikaa puistoon vartin verran. Lyhyt aikahan se oli meidän tunnustella käsin ja AA:n kuvailla paikkaa meille, joten ehdimme näkemään puistosta pienehkön osan. Jotkut ryhmäläisistä oli ehtineet kävellä puiston päästä päähän.
Oma suosikkini puistossa oli ehdottomasti bambumetsä.
Aikaa vievää puuhaa oli tutustua miten suuresta puusta oikein olikaan kyse 😀 Sai kävellä melkoisen matkan juurta seuraillen ennen kuin pääsi itse puun luo 🙂
(muistattehan, että kuvat näette suurempina klikkamalla niitä)
Kävimme myös Ponta Delgadan portilla, joka on ollut erityisen tärkeä paikka silloin kun kaupunkiin on saavuttu laivoilla. Jonkin vanhan uskomuksen mukaan, jos portista kävelee kolmasti ei pääse kaupungista pois 😀 Kukaan ryhmäläisistä ei kokeillut 😉
Kahvittelun jälkeen kävimme vielä toisessa isommassa kirkossa ja torialueella, jossa oli myynnissä mm. ananasta, banaaneja, juustoja. Arkisin kohtuu hiljainen paikka, mutta ilmeisesti viikonlppuisin hyvinkin vilkas. Ostin sieltä paprikatahnaa ison purkin, varmasti puoli litraa likimain hintaan 1.20 e. Ollaan laitettu sitä nyt ruokiin ja herkullista on. Antaa todella hyvän maun. Kävelykierros päättyi pienen ostoskeskus Solmareksen viereen, josta olikin hyvä siirtyä shoppailemaan. Tosin ensin käytiin syömässä ostoskeskuksen yhteydessä olleessa ravintolassa lounasta.Löydettiin jokaiselle kenkiä. Mä ostin siniset kevät/syyskengät, jotka ovat mokkanahkaiset. Ne oli kuin tehty mun jalalle. Mulla yleensä on kengät mustia tai tummanruskeita, joten nyt tuli repästyä. Lisäks löysin nahkaiset varvaslipokkaat hintaan 11 €. Kengät oli edullisia ja pienijalkaiselle, eli mulle löytyi tosi helposti millaista kenkää vain olisin halunnut ostaa. Avokki osti sandaalit kuten myös Aa. Avokki osti myös shortsit. Kaupunkikierroksen yhteydessä ostin rannekorun, nahasta tehdyn. En osaa selittää millainen se on eikä kuvaakaan tähän hätään ole 🙁 Tuo pikkukauppakeskus oli nopeasti kierretty, joten juomatauon jälkeen lähdimme kävelemään kaupungin kaduille. Aa löysi itselleen vielä jonkun paidan ja ennen ruokakaupassa käyntiä käytiin drinkeillä. Yhdeksäksi oli sovittu meille taksi, joka veisi hotellille.
Hotellilla käytiin hotellin baarissa omeleteilla ja lasillisilla. Palvelu todella hyvää. Pöytään tuotiin kynttilä ja ateria juomineen tarjoiltiin pöytään, vaikka kysymyksessä oli ”vain” baari. Takana aika pitkä päivä ja väsy alkoi painamaan silmiä, joten iltateen jälkeen suihkuun ja yöpuulle.
Seuraavana päivänä lähdimme kokopäiväretkelle, josta toisessa postauksessa.
Seuraavana päivänä lähdimme kokopäiväretkelle, josta toisessa postauksessa.
Oi, mukavalta kuulostaa 🙂 Ja mahtavan kivoja kuvia!!! Oliko niin, että myös puolisollasi on näkövamma? Aa oli ilmeisesti avustajanne? Ihanaa, ettei näkövamma estä kokemasta ja "näkemästä" maailmaa 🙂 Tuli tästä postauksesta into, että pitäisiköhän joku päivä kirjoittaa siitä mun Indonesian reissusta 🙂
Toppis
Ei näkövamma onneksi estä kokemasta/näkemästä. Itestähän se on paljon tietysti kiinni miten asennoituu. Itse haluan kuitenkin elää täyttä elämää ja kokea kaikkea niin paljon kuin vaan… ikinä!
Avokkini on myös näkövammainen, heikkari. Näkee liikkua aika hyvin, mutta lukunäkö on pois pelistä. Aa on avustaja, mutta hänen etunimensä alkaa myös A:lla 😀 Ja kuten mökkeilypostauksen yhteydessä kirjoitin hän on meille todellinen ystävä, vaikka tekeekin meille avustajan hommia. Mulla on ollut sama ihminen avustajana kuusi vuotta. Se varmasti kertoo jotain siitä miten homma toimii 😀 Useesti kun avustajat tahtoo olla muutamia kuukausia avustajan hommissa, ja sitten elämä vie eteenpäin.
Ja ehdottomasti kirjoitat siitä Indonesian matkastas! Mä jo ootan sitä postausta. 😀
Ja tää matkaraportti saa kyllä kans jatkoa ja upeita maisemakuvia luvassa 🙂
Näitä sun kirjoituksia on ihana lukea kun jaksat kirjoittaa niin paljon ja yksityiskohtaisesti 🙂
Ninni
Voi kiitos!
Välillä mietin kirjotanko ihan liiankin tarkasti, mutta mukavaa jos jaksat näitä lukea 😀
Ja matkakertomusta on tulossa lisää. Juuri laitoin hyvälle ystävälle tekstiä ja kuvia lisää. Hän asettelee kuvat oikeille kohdilleen, jotta ei tule ihan katastrofaalinen postaus 😀