No niin, viikonloppu alkaa olla ohi ja mulla jonkin asteinen morkkis. Joo, tiedän, en ole tehnyt mitään katastrofaalista, tai edes sellaista mistä pitäisi olla nolona. No ei mua nolous vaivaa, vaivaa vitutus alkoholimäärästä, joka kurkusta meni pe ja la alas.
Perjantaiaamuna lähdin tosiaan muutaman kaverin kanssa Ruunebergilla edestakaiselle risteilylle Porvooseen ja takas.
Alunperin meille piti kuulua lippuihin lounas, joka olikin vain sunnuntaisin. Istuimme kannella mennentullen. No lounasta ei ollut ja kaverini haki juomaa usein ja samalla toivat minullekin. Karpalosiideri oli mulle uusi tuttavuus ja yllättävän aidon makuinenkin. Matka Porvooseen kesti kolme ja puolituntia, joka kului rupatellen. Välillä otettiin valokuvia seurueesta ja maisemakuvia saaristosta tms. Porvooseen saavuimme puoli kahdelta ja kävimme syömässä. Söin uuniperunaa kylmäsavuporotäytteellä. En ehtinyt ateriaani loppuun kun osa porukasta lähti kiertelemään Porvoota. Olisin mieluusti lähtenyt mukaan enkä istunut vain ravintolassa. No olin hidas mikä hidas. Toivat mulle kuitenkin Rumberin tehtaanmyymälästä avokille salmiakkilakuja ja sokeroimatonta riisisuklaata tulijaisiksi vietäväksi.
Matkalla Porvooseen |
Paluumatkalle lähdettiin neljältä ja puolikasilta oltiin Kauppatorilla. Matkalla ei mainittavaa tapahtunut. Joku soitti haitaria. Helsinkiin saavuttuamme osa halusi vielä mennä syömään. Kävimme pitseriassa, jossa oli onneksi intialaista ruokaa, joten söin kanaa riisillä. Kotona olin kymmenen pintaan. Törkeän väsynyt ja puolihumalaisena. En todellakaan muista milloin olisin juonut noin monta siideriä 8kpl, 0,33-pulloja 10 tunnin aikana. Simahdin sohvalle herätäkseni siitä puoli kolme. Ja univaivojen vaivaamana ei tarvinnut kuvitella nukkuvansa. Kuuntelin kirjaa pari tuntia.
Aamulla ei onneksi krapula vaivannut, paitsi henkinen 🙁 Mut, kyllä kesäpäivää oli ihan kiva nauttia laivan kannella 😀 Avokki reippaana teki monipuolisen treenin ennen lähtöämme ystäväpariskunnan luo mökille. Siellä oli ihanaa, vaikka alkoholia nautimmekin. Nautimme kuitenkin hyvin kohtuullisesti. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Grillasimme tietysti juuri kun ukkos- ja raekuuro yllätti meidät :O Rakeet olivat peukalonpään kokoisia ja niitä tuli kovaa!!! Pääsimme kuitenkin nauttimaan kanavartaista ja kaslerpihveistä. Foliossa paistui kasvisnyytit joissa perunaa, punajuurta, sipulia, porkkanaa. Yllätyin positiivisesti punajuuren mausta grillattuna. Lisäksi söimme salaattia ja maistelimme punaviiniä. Jälkkärinä raparper-paistosta, nam. Saunasta lampeen, jonka vesi n. 10 asteista, on siis lähdepohjainen. IHANAA! Nyt voin sanoa talviturkin heitetyn, jeeeee! Karvakuono sai kirmailla vapaana ja relata oikein kunnolla, ja lammessa kävikin heittämässä lenkkiä useampaan kertaan 😀 Paikalla oli toinenkin koira, eläkeläisopas miltein 13-vuotias rouva 😀
Kotiuduttuamme tänään aika on mennyt lukiessa kirjaa takapihalla ja morkkistellen. Nyt illalla on saatu tulevan työviikon työlistat lomalaishierontapaikasta ja kyllähän töitä on luvassa alkavalla viikolla ihan mukavasti. Ja keskiviikkona pääsee ratsastamaan, ihanaa! Ja ehkä tämä morkkiskin tästä hiljalleen helpottaa, mutta siideritölkit ja pullot saa pysyä suljettuina. Ne turhat kalorit, ei kiitos!!! Huomenna varmasti vaaka antaa surulliset lukemat turvotuksesta, nyyh… Noh, omapahan vikani. Iteppä kaadoin kurkusta alas!!!
Äh, turvotusta voi ola pari päivää, mutta se menee sitten ohi.
Äläkä huoli niistä siidereistä yms. mitä olen ymmärtänyt, sinä et usein juo, joten joskus selllainenkin herkuttelu on sallittua.
Kaiken kaikkiaan sinulla kuulosti olleen onnistunut viikonloppu, joten hyvä niin! 🙂
Siideriä juon ylipäätään nykyisin todella vähän ja harvoin. Jos otan alkoholia se on yleensä punaviiniä…
Ja eiköhän tää morkkis tästä…
Voi ei!!! Kirjoitin sulle tosiii pitkästi sun ystäväkirjaan ja sitten se herjasi, että yksi vastaus oli liian pitkä ja kaikki ne katosi :'( Tein sitä niin kauvan 🙁
Mutta siis sen, mitä haluan sanoa sinulle on se, että minua kiinnostasi aivan mahdottomasti kuulla sinun tarinasi. Miten sokeutuit, miltä se tuntui ja etenkin se, kuinka pääsit takaisin elämäniloon kiinni (ellet siis ole syntymästä saakka ollut sokea). Olisi ihana, jos tekisit siitä ihan postauksen!
Suhteeni vammaisuuteen: vamma ei tartu, asennevamma periytyy! Olen työskennyt monta vuotta autististen lasten avustajana ja aidompia lapsia saa hakea!! "Erityiset" lapset ja aikuiset ovat minulle sydäntä lähellä. Sellaisen ihmisen näkeminen saa sydämestä lähtemään hartaan huokauksen Jumalan luo, että Luoja antaisi sen ihmisen elämään paljon iloa ja suurimman suojeluksen!
Minä en koskaan sääli vammaisia, koska sääliä he eivät halua! He haluavat, että heitä kohdellaan kuin ketä tahansa muuta ihmistä antamatta heidän erityistarpeensa muuttaa kohtelua! Kaikki sympatiani ovat kuitenki 150% heidän puolellaan! Ihailen suunnattomasti heidän iloaan elämän pienistä asioista! Lisäksi toisen vammaisuuden näkeminen/siitä hänen kanssaan keskusteleminen herättää itsessä valtavan kiitollisuuden kaikkea sitä kohtaan, mitä minä voin tehdä ollessani terve. Kiitollisuutta, joka niin usein katoaa kaiken turhan valittamisen alle. Äärettömän harvoin olen kuullut, että vammainen ihminen valittaisi!! Sellasta sitkeyttä ihailen aivan varauksettomasti!!
Olen lapsena ollut koulukiusattu 6 vuoden ajan. Se kokemus on tehnyt minusta ärhäkän heikompien puolustajan. Jos joskus näen, että jotakuta vammaista matkitaan tai hänelle nauretaan, saa kyseinen tekijä takuuvarmasti kuulla, mitä mieltä asiasta olen. Ja sen kuulee samalla koko pitäjä! Olette arvokkaita, juuri sellaisena kuin olette!!
Voi Toppis, sä oot kyllä niin mahtava kuin vaan!!!
Se mun ystäväkirjatekele on vielä ihan alkutekiöissään. Eilisiltana rupesin testailemaan toimiiko ruudunluku sivustossa, ja näytti toimivan. Ehkäpä jossain vaiheessa koetan saada hienomman kyselyn aikaan.
Kyllähän mä voisin kirjoittaa tuosta vammaisena olemisesta oman postauksen. Olen ollut näkkäri koko ikäni, mutta 10-vuotiaasta täyssokko. Mulle asia ei ole hankala ja olen sopeutunut vammaani hyvin. Ja autistiset lapset ovat minullekin tuttuja. Jyväskylän näkövammaisten koulussa heitä oli useampia, ja voin allekirjoittaa tuon mitä kirjoitit.
Ja ei, vammaisia ihmisiä ei pidä sääliä. Herne menee syvälle siinä vaiheessa, jos joku alkaa surkutella tms.
Mut joo, Toppis lupaan kirjoittaa postauksen aiheesta 😀