Avokin lähdettyä aamulla lomalaisia hieromaan kannoin aamupalani parvekkeelle: perunapiirakka, luomumysliä maidolla ja muki vihreää teetä. Oli ihanan lämmin ja aurinkoinen sää. Tuntui hyvältä istuskella kaikessa rauhassa aamusta nauttien. Hyvää fiilistä lisäsi toki myös aamun punnitustulos 69.2 kg, eli lukema mihin virallisina punnituspäivinä olen tänä kesänä alimmillaan päässyt. Olikohan tämä nyt jo neljäs kerta, joten on sen painon sieltä pakko laskea alaspäinkin. Tosin nyt on edessä lomaviikko mökkeillen, toisaalta suunnitelmissa on paljon liikunnallista puuhaa ja terveellistä ruokailua, joten ehkä paino pysyy kurissa. Joka tapauksessa odotan hirmuisesti sunnuntaita ja starttia lomalle. Huomisaamupäivästä vielä pari asiakasta ja sitten saakin relata yli viikoksi, ihanaa.

Treffasin avustajani kymmeneltä Kalliossa, josta saimme kaverini tandemin lainaan. Vähän jännitti miten ajaminen sujuisi. Itse olen viimeksi ajanut tandemilla 2005. Silloin olin tandemvaelluksella Ahvenanmaalla. Avustajani pääsi nopeasti hommasta jyvälle. Pyörässä oli 24 vaihdetta ja niiden säätämiseen oli monta eri mahdollisuutta. Poljimme Kulosaaren sillan yli kohden Kivinokkaa. Tummat pilvet vyöryivät ympärillemme ja ukkosen kumu kuului etäältä.

Kivinokan ulkoilualueelta meren rannalta ihmiset kiiruhtivat pois. Saavuimme sopivasti sateen alkaessa Kivinokan kahvilaan, joka oli valitettavasti suljettu. Tee olisi maistunut odotellessa sateen laantumista. Istuimme katoksessa jutellen erilaisista ruokavalioista ja sää edelleen harmaa. Kun olimme istuskelleet reilu puolituntia, alkoi näyttään lupaavalta, vähän kirkastumaan päin ja sadekin taukosi. Päätimme lähteä matkaan. Pitkälle ei ehditty kun taivaan hanat aukesivat ja vettä tuli…. sitä tuli aivan järkyttävästi. Ei tarvinnut keskustella palaammeko Kallioon vai jatkammeko lenkkiämme. Kastuimme nopeasti likomäriksi, vaatteet yllä painoivat tonnin. Ukkonen jytyytti hurjana ja räsähti aivan päällä. Oikealta kuului salaman isku maahan ja samantien jyrinä. Autot kaahasivat ja roiskutti kuravettä. Eräskin veti siihen malliin, että paskavesi lensi meidän päidemme yli, joten olimme märkiä, mutta myös kuraveden sotkemia. Avustajani oli siinä vaiheessa jo niin hyvä pilotti, että keskisormi nousi autoilijalle, irrotti otteen ohjaustangosta. Adrenaliini saa kaikkea aikaan 😀 Eräässä vaiheessa ylitimme poikkikadun, joka lainehti. Polkiessa tuntui miten jalat olivat isossa vesipaljoudessa. Lopulta pääsimme Kallioon likomärkinä ja saatiin pyörä palautetuksi. Vaatteet valui vettä ja ruokakauppaan oli mentävä. Voitte uskoa, että kylmäkoneiden läheisyydessä oli tajuttoman kylmä. Tarkoitus oli viimeistellä Sateenvarjomiehen voitto, mutta itsekkyys voitti. Kotimatkalle oli pakko päästä ja pian! Mutta Sateenvarjomies, älä huoli, asia hoituu huomenna ja alkuviikosta paketti saavuttaa sinut!

Kotiin päästyä märät vaatteet pois ja niistä vääntäen ylimääräiset vedet pois ja kuivumaan ennen pesukoneeseen joutumista. Pitkä, ihana lämmin suihku ja pari mukia teetä. Ruuaksi falafeleja kera uunitomaattisalaatin. Siihen tulee uunissa paistettua tomaattia, fetaa, auringonkukan siemeniä, salaattia, basilikaa ja on aivan ihanaa!

Ilman kosteudesta kertonee jotain… mulla oli nyt illalla yksi asiakas ja olin aivan märkä hiestä hoidon jälkeen. Eilen kotiuduttuani lomalaisia hieromasta ja kotona hierottuani yhden asiakkaan nukahdin sohvalle pariksi tunniksi ennen kuin jaksoin raahautua suihkuun. Illalla ei sitten nukuttanutkaan, joten kuuntelin Dee Brownin kirjaa Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, ja voi luoja miten järkyttäviä intiaanivainot ovat 1800-luvulla olleet. Intiaanikyliä poltettiin ja kaikki tuhottiin. Heillä ei ollut kerrassaan mitään arvoa. Samalta kirjailialta olen lukenut kirjan Kantaäiti, joka oli loistoteos, suosittelen. Eilen alottelin parvekkeella istuen pisteillä Nora Robertsin kirjan Punainen lilja, joka on jatkoa kirjoille Sininen daalia ja Musta ruusu. Pitäiskin kirjoista joskus kirjoittaa ihan oma postaus.

Mutta varmasti avustajalleni ensiajo tandempyörällä on ikimuistoinen. Oikeasti, sille vedenpaljoudelle ja kaikelle ei voinu muuta kuin nauraa. Mietittiinkin, että huumorilla tästä selviää kaikkein parhaiten. Olipahan kunnon kesäkastuminen. Ja kaitpa kerran kesässä pitää kastua perusteellisesti 😀