Toukokuun postaukset käsitteli tiiviisti ravitsemus- ja terveysjuttuja. Toki elämääni kuuluu muutakin, joten jos nyt onnistuisin kertomaan kuulumisistani jättäen ruokajutut tässä kirjoituksessa vähemmälle. Katsotaan onnistunko, sillä takana on ihana grilliateria, joka muodostui täytetyistä tomaateista(juustoa ja valkosipulia), bataatista, kesäkurpitsasta ja paprikasta. Kasvisten pinnalle vuorisuolaa ja pippurirouhetta, nam! Herkullista ja kevyehköä ruokaa. Eilisille vieraille tarjoilimme kaslerpihvit ja fetasalaattia kera aurinkokuivatuin tomaatein. Kasler oli ehkä hivenen liian rasvaista meidän makuumme, mutta muutoin herkullista. Keskiviikkona grillissä paistui lohimedaljongit ja lisukkeena vihersalaatti johon lisätty Parmesania ja omenaa. Alkuviikosta paistoin maustamattomia broilerfilesuikaleita maustettuani ne itse soijahunajamarinadissa. Suikaleet oli kunnon lihaa, ei marinadimössöä, joka palaa pannulle. Ruoka oli herkullista. Söimme sitä täysjyväpastan kanssa. Itse laitoin tuota pastaa lautaselleni hyvin vähän, koska yritän jättää pastojen syömisen hyvin vähälle. Avokkini mietti syödessään, että meistä taitaa tulla ruuan suhteen vaativia/ronkeleita. Noh, mietimme samaan hengen vetoon miksi ei satsata laatuun ja omaan hyvinvointiinme. Niin, mun piti kirjoittaa nyt muusta kuin ruuasta 😀 On vielä pakko mainita sen verran, että maanantai-iltana leivoin Seesam-keksejä korvaten valkoisen sokerin intiaanisokerilla ja vehnäjauhon speltillä. Jännitti vähän lopputulos, mutta herkullisia tuli ja ehkä olivat vähän terveellisempiäkin 😀
Toukokuun puolessa välissä pelattiin Suomen maalipallosarjojen päätösturnaus Synapsiassa, Helsingissä. Itse en varusteita ylleni pukenut, mutta joukkueen penkillä istuessa tunsin suonissani halun kentälle. Tuntui todella mahtavalta kuulla hyvin vastustajan päädystä mitä siellä tapahtuu, joten ei ihme pelihalujen heräämisestä. Joukkueemme pelasi päivän aikana neljä ottelua voittaen kaksi ja häviten kaksi. Sijoituimme sarjassa kolmanneksi. Pelien jälkeen kävelimme pienellä porukalla lähellä olevaan intialaiseen ruokailemaan. Ruoka olikin herkullista ja ravintolassa tunnelma rauhallisen rento. Söin lammasta yrttitomaattikastikkeessa ja jälkiruuaksi intialaista maitoon valmistettua teetä. Kotoa olimme lähteneet puolikahdeksalta ja kotiuduimme Euroviisujen alettua kotiin. Teetä ja viisuja puolinukuksissa, joten ei muuta kuin unille. Euroviisuista mainittakoon vielä sen verran, että jopa tykkäsin Suomen edustusbiisistä ja ennakkoodotuksethan olivat suuret ja tulos siihen nähden laihahko. En tosin seuraa kyseistä musiikkitapahtumaa mitenkään kovin intensiivisesti. Korkeintaan finaalia, jos satun olemaan telkan tai radion äärellä eikä ole parempaakaan tekemistä.
Ja emmehän voi ohittaa Suomen jääkiekon mailmanmestaruutta. Kisoja tuli seurattua enempi vähempi iltaisin. Tuota finaalia seurasin lapsuudenystäväni ja avokin kanssa. Olikin jännää viettää ilta ystävän seurassa, sillä meillä on melkein 20 vuoden takaa paljon yhteisiä jääkiekkomuistoja. Silloin fanitimme Tapparaa ja Tsekkejä. Nyt fanaattisuus oli kadonnut ja mitaliseremonioita seuratessa uni painoi silmiä. Siitä huolimatta se oli hieno suoritus joukkueelta ja varmasti ansaitsivat juhlansa. Jotenkin tuntui tympeältä kauhea kritiikki mitä juhlimisesta saivat osakseen. Toki edustustilanteissa urheilijan pitää olla hyvässä kunnossa jne, mutta juhliakin voi edustavasti, vaikka humalassakin. Ei siitä Suomen nuoriso pilalle mennyt!
Alkukuusta lenkkeilimme paljon ja pääsin eräänä perjantaiaamuna 14 kilsan lenkille Pitkäkosken ja Haltialan maisemiin. Kuuntelimme Pitkäkosken kohinaa, pellolla kiurun laulua, pitkospuilla Sirittäjän viserrystä, tunnustelimme puita ja kasveja, painelimme pitkin polkuja… Pellolla harmaakuono sai rentoutushetkensä ja pääsi kirmailemaan vapaana ja kyllä poika siitä nauttikin. Edellispäivänä olimme Keskuspuistossa n. viiden kilsan lenkillä tarkoituksena lukea tiedotetauluja, mutta yhtäkään ei osunut reitille. Reitille osui kuitenkin hevosia ratsastajineen ja Ruskeasuon urheiluhallin kahvio sekä Aurooran sairaalan lähellä oleva minikaupunki, joka on osa jotain esteettömyysprojektia. Pienoiskaupungista löytyi kohokartta pistekirjoituksella olevine selityksineen. Samaisella viikolla kävin uimassa pitkästä aikaa. Postauksissa olen muuten ohimennen maininnut penkkitreenistä ja 12 viikon ohjelmasta. Noh, persiilleenhän homma meni, sillä milloin mistäkin syystä treeni on siirtynyt ja siirtynyt, joten uusi alku on edessä.
Piti olla todellinen kokouksien- ja järjestötouhujen viikko, mutta flunssa vei voiton. Alkuviikosta ehdin istumaan kahdessa opaskoirayhdistyksen hallituksen tapaamisessa ja Fan ry:n toimikunnan kokouksessa skypen välityksellä. Näkövammaisten keskusliiton Liittovaltuutettujen ja hallituksen yhteiseen seminaariin enkä Liittovaltuuston kokoukseen kyennyt. Sunnuntain opaskoirakerhon retki Sipoonkorpeen oli pakko myös jättää väliin. Minusta on puolikuntoisena aivan turhaa rehkiä ja singota paikasta toiseen. Uskon sairauden talttuvan nopeammin kun antaa pariksi päivää aikaa sairastamiselle, ja näin kävi tälläkin kerralla. Seuraavan viikon tiistaina olikin ihanaa lähteä ystävän kanssa keskustaan shoppailemaan. Kävimme Ruohonjuuressa, Punnitse & säästässä ja Stockmannin herkussa, joten kokeiluun tuli taasen uusia terveysruokia kuten esim. hamppuproteiini ja karpalojauhe. Samaisena päivänä sain tilaamani tuotteet Hyvinvoinnin verkkokaupasta, joten mulla oli joulu!
Taisin joskus keväällä kirjoittaa täällä halusta kokeilla uutta, löytää mukavia harrastuksia. Mainitsin muistaakseni tandempyöräilyn ja ratsastuksen. Pyöräily on vielä toteuttamatta, mutta ratsastamassa olimme reilu viikko sitten Nurmijärvellä Mintsun ratsastustilalla.
Varasimme 1.5 tunnin Issikkavaelluksen. Minulla oli rauhallinen hevonen ja avustajana nuori tyttö, jolla hevonen oli liinassa. Hän auttoi minua aina tarpeen mukaan ja kyllähän sitä tarvetta olikin 😀 Olen viimeksi ratsastanut 18 vuotta sitten, ja silloinkin ratsastus kesti korkeintaan puolisen tuntia. Hevosen selkään nousu sujui hyvin. Alussa tuntui hurjalta hevosen liikahtaessa, mutta liikkeelle päästyämme hiljalleen siihen alkoi tottua. Hymy tuli kuitenkin vasta puolivälin jälkeen. Silloin vasta laskin myös hartiat ja osasin olla rennommin. Alamäet tuntui pahimmilta, mutta onneksi olivat aika lyhyitä pätkiä. Välillä mietin pysynkö satulassa vai valunko hepan pään yli maahan 😀 No en valunut
Puolitoistatuntia sujahti kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja jalat tulivat parin päivän viimeellä kipeiksikin. En kuitenkaan oikein osannut hepalle pohkeita antaa. Lähden kyllä ehdottomasti ratsaille uudemmankin kerran, ja alustavasti ollaan suunniteltu ratsastusta tälle kesäkuullekin.
Saimme kutsun 50-vuotisjuhliin ja pukeutumiskoodina naamiaisasu, joten ei muuta kuin Kaisaniemen Karnevaali/pilailukauppaan ostoksille. Avokki pukeutui meksikolaispontsoon, sompreeroon, kiharaperuukkiin ja viiksiin. Minulla oli intiaaninaisen mekko ja rasvalettiperuukki.
Jaloissa nahkanauhasta tehdyt korut joissa helmiä ja sulat. Avustajani teki nuo korut peittääkseen kenkien epäintiaanimaisuuden. 😀 Itse juhlat vietettiin Vihtijärvellä hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Synttärisankarin omista kalkkunoista valmistettua savukalkkunaa luomuna, kalkkunajauhelihapullia, hirvipullia, salaatteja, piimäjuustoa, kananmunia, hirvikastiketta jne… Musiikista vastasi Taikakvartetti. Ihmiset olivat pukeutuneet mm. lääkäriksi, merirosvoiksi, merikapteeniksi, ennustajaeukoksi. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rento. Nyt naamiaisasut pakattu ja varastoitu, jospa niille tulisi uutta käyttöä joskus.
Töiden osalta toukokuu oli hiljainen. Äitienpäiväkään ei tuonut lahjakortin ostoryntäystä kuten viime vuonna. Nyt parin viime viikon aikana on kuitenkin sairaslomani jäljiltä vanhat tutut asiakkaat tehneet paluuta hoitoihin. Ja juhannuksen jälkeen aloitamme kesätyörupeaman eli lomalaisten hieronnat ja niitä riittää kuudeksi viikkoa. Eipä siis syytä huoleen. On kuitenkin mietittävä jo nyt syksyn markkinointia ja miten voisimme kehittää tarjontaamme. Huomenna/tänään nautimme kuitenkin kesästä käyden Hakaniemen torilla ja osallistumalla Ruohonjuuren Liiku itsesi iloiseksi-tapahtumaan. Tuo harmaakuono pääsee mukaan ja ehkä samalla opaskoira tulee jollekin kanssakulkialle vähän tutummaksi ja herra saa mukavan hyötyliikuntareissun, hyvää harjoitusta ihmisvilinässä liikkumisesta. Ja minä saan nauttia monivuotisesta ystävästä ja oppaasta. Tunteeni on hivenen pinnassa tuota koiraa ajatellen, sillä rokotuksilla käydessämme löytyi oikean takatassun kintereestä kiputila ja nivelrikkoepäily. Ensi viikolla pääsemme kuitenkin kuvauttamaan jalan ja sitten katsotaan mitä tilanne vaatii. Ja lukijani tähän palaan varmasti blogissani sen verran merkityksellinen asia minulle on. Nyt kuitenkin lopetan ennen kuin aloitan speguloinnin ja etukäteismurehtimisen. Minun ei edes pitänyt vielä asiaa mainita, mutta…
Minullakin kuulotesti parin vkon kuluttua huhtikuisen leikkauksen jälkeen. Kerrohan sitten miten sinulla testaukset meni. Mahtavaa että löysin blogisi. Kaunista kesää sinulle!
Ihanaa kesää myös sinulle ja kyllä varmasti tuo otoskleroosi "kummittelee" täällä blogissa jatkossakin ja kertoilen kuulotestien tuloksista. Noh, nyt en ole aiheeseen paljoakaan viimeseen kuukauteen kajonnut, johtunee kuulon todella hyvästä kohenemisesta. Kuulokojetta en kaipaa edes tuohon huonoon oikeaan korvaan. Mutta tervetuloa lukemaan näitä minun kirjoituksiani!