Huomaan vuoden vaihtuneen ja blogikirjoittelun jääneen, vaikka niin on ollut tarkoitus kirjoitella edes suhteellisen säännöllisesti. No onneksi puolustuspuheenvuoroja ei tarvitse pitää kuin itselleen, joten todettakoon olleen kiireinen syksy. No taitaapi se aikalailla paikkaansa pitääkin; joka ikinen viikonloppu jotain jouluun asti. Pidän kyllä siitä että touhua riittää, mutta jouluna nautin siitä kun ei ollut mitään sovittua menoa. Sain vaan nauttia joulusta avokkini kanssa hyvin syöden, rentoutuen kirjojen parissa. Lukutoukkaudestani en ole täällä juurikaan kirjoitellut. Minulla on aina menossa kirja joko äänitteenä tai pisteillä ja usein molempina samaan aikaan. Pistekirjojen lukijana olen vähän laiska, se on kovin kausiluonteista. Nyt minulla on menossa Nora Ropertsin kirja Sininen daalia. äänikirjana joulun aikaan kuuntelin Matti Yrjänä Joensuun Rautahuone sekä Wilbur Smithin Armottomat. Pidin molemmista kirjoista. Smith kuvaa asioita tarkasti, joskus ehkä liiankin tarkasti. Muistan aina Leobarti kulkee yössä-kirjassa kuvauksen siitä miten iso leobardi virtsasi päähenkilön päälle 😀 Uusimmissa Smithin kirjoissa jumitutaan välillä ehkä liikaa jatkuvaan sotimiseen. Armottomat onkin vanhempaa tuotantoa ja upposi minuun niin hyvin, että katselinpa nukkumatin leffateatterista viiltelypainajaisiakin. Joensuu on ollut minun suosikkikirjailija aina. Joskus minusta tuntuu, että Harjunpää on kuin Joensuu itse poliisityössään. Olen lukenut kaikki Joensuun kirjat ja kuullut kuunnelmat mitä niistä on tehty. Petteri Sallinen on ihan huippu näytellessään Harjunpäätä. Rautahuone oli taattua hyvää laatua. Pidin enemmän kuin edellisestä kirjasta Pahan pappi. Ja kirja tulikin kuunnelluksi käytännössä päivässä. No ei Smithiinkään kolmea päivää enempää mennyt… Oli kyllä huomattavasti pidempikin kuin tuo Joensuun kirja.
Nyt kuuntelen huomattavasti kevyempää, sillä menossa on kirja koirien tarinoita, kirjoittajina ovat olleet mm. Sinikka Salo, Tuija Lehtinen, Uma Aaltonen, Maija Lindroos jne. Ihanaa kevyttä koiraluettavaa 😀 Joskus olen miettinytkin, että mitä jos aikanaan ei olisi äänikirjoja tullutkaan jne. Ne niin paljon antaa sisältöä elämään ja myös voi kirjojen parissa oman mielikuvituksensa antaa lentää. Elokuvista ja näyttelijöistä tiedänkin hävettävän vähän, ja varmasti kirjallisuuden sarallakin paljon toivomisen varaa olisi. Todelliset klassikot kun tahtoo multa jäädä lukematta.

Maalipallon parissa meni neljä viikonloppua. Loka-marraskuun vaihteessa lajin parissa vietettiin kolme perättäistä viikonloppua. Ensin pelattiin sarjojen avausturnaus ja seuraavana puolestaan valmennusleirillä treenattiin, ja kolmantena jälleen sarjaturnaus. Nämä kaikki Pajulahdessa, jonne matka vie taasen tulevana perjantaina leireilemään. Kumpikaan sarjaturnaus ei ollut joukkueeltamme mitään huippuesitystä. Ehkä ensinmäinen turnaus oli kaksijakoisuudestaan huolimatta parempi kuin tuo toinen. Siinä nuljautin vähän vasenta nilkkaanikin, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä. Leirillä puolestaan oli paljon erilaisia peliä parantavia harjotteita. Monet vielä uusia ja sujui takkuisesti. Tulevana viikonloppuna kuitenkin päästään niitäkin taasen varmasti harjoittelemaan. Ja se neljäs maalipalloviikonloppu oli viikkoa ennen joulua kun matkasimme Madridiin maajoukkueella kansainväliseen naisten maalipalloturnaukseen. Matka oli vain viikonlopun mittainen, mutta sattumuksia ei totisesti puuttunut. Samaisena viikonloppuna nimittäin lentoliikenne oli sekaisin keski- ja Länsi-euroopassa olleiden lumimyräköiden takia. Perjantaiaamuna saapuessamme kentälle yhdeksältä lentääksemme Amsderdamin kautta Madridiin klo 11.00, reitti vaihtuikin Prahan kautta. Ja tuo kone lähtisi vasta 16.45. Päivä Helsinki-Vantaalla kahvilaa vaihdellen joukkuehenkeä nostattaessa 😀 Puuhahan oli mulle sinänsä tuttua, sillä olinhan paria viikkoa aikaisemmin odotellut neljä tuntia myöhässä ollutta Kuusamon lentoa 😀 Prahan kone lähti lopulta 18 maissa. Uusi jännityksen aihe, ehtisimmekö Madridin koneeseen, mutta eipä ollut hätää. Prahan kenttä pieni ja kone tunnin myöhässä. Saavuimme hotellille yhden pintaan kun alunperin olisi pitänyt saapua iltapäivällä viiden maissa. Turnausjärjestäjiltä hieno ele, huoneissamme oli lautaset missä oli leipää ja salaattia. Aamulla seitsemäksi aamupalalle ja turnauspäivään, johon kuului neljä ottelua joista voitimme kolme. Sunnuntaina pelasimme kaksi ottelua, jotka sujuivat voitokkaasti. Jälkimmäinen oli turnauksen finaaliottelu Israelia vastaan. Ottelu meni vapaaheittokisaan asti. On pakko tunnustaa, että olin aika paniikissa mennessä suorittamaan omaa osuuttani. Tilanne oli tasan! Ja jotenkin ei ollut kovin itsevarma olo. Jotenkin kuitenkin tuon paskan epävarmuuden sain tungetuksi jonnekin… Torjuin pallon, ja vielä omalta huonommalta puoleltani. I S O  H U O K A U S :O Heittoon olikin paljon helpompi lähteä kun se mikä eniten jännitti sujui onnistuneesti. Heitin maalin, huh! Johdimme maalilla! Tämän jälkeen seuraavan pelaajan tarvitsi ottaa vain kiinni, peli olisi siinä, ja niin siinä kävi! Sitten aika kotimatkan… Aamulla kuulimme noista peruutetuista lennoista ja suljetuista lentokentistä. Ei ollut kovinkaan korkealla odotukset kotimatkan suhteen. Yllätys olikin suuri ja iloinen: saimme Amsderdamin kautta lennot Helsinkiin ja matka sujui niin sutjakkaasti, että saimme pinkoa tossua toisen eteen Damin kentällä ehtiäksemme koneeseen. Madridin kone oli – yllätys – myöhässä kriittisen puolituntia. Damissa laskeuduimme c-terminaaliin ja Helsingin kone tietystikin D-terminaalin perällä, mutta ei muuta kuin juoksuksi. Olen viimeksi käynyt 2001 Damin kentällä ja silloinkin juossut helvetisti kuullakseni vain ettei kone johon kiiruhdimme ollut edes vielä laskeutunut 😀 Noh, tällä kertaa juoksu kannatti, koneeseen ehdimme emmekä olleet ihan viimeisiäkään :O Saavuimme kotimaahan puolen yön jälkeen todetaksemme laukkujen jääneen matkan varrelle. Vielä ennen kotiin pääsyä täyttämään ilmoitusta tapahtuneesta. Jouluviikko sitten jännättiin ja odotettiin. Tiistaina kaksi pelaajaa sai laukkunsa, torstaina minä ja eräs toinen, perjantaina valmentaja. Parin muun pelaajan laukuista en tiedä. Toivottavasti kuitenkin kaikki ovat tavaransa saaneet takaisin. Maalipallo ei varmastikaan monelle kovin tuttu, joten käykääpä lukemassa www.maalipallo.net Ja lupaan jonain kertana selittää täälläkin lajia tarkemmin. Nyt en vaan jaksa 🙁